Kuukausi: maaliskuu 2018

Junnufutissarjat käynnistyneet – löytyykö PK-seudulle haastajia ja Suomifutikseen soihdunkantajia?

Urheilumaailman kuningaslaji on muuttunut miljardiluokan televisio- ja sponsorisopimusten myötä ympärivuotiseksi viihteeksi[i], mutta Suomessa jalkapallosarjat pelataan edelleen keväästä syksyyn.  Suuren maailman tapaan Suomifutiksestakin löytyy suurten resurssien seuroja ja pienempiä haastajia. Ja jo sääolosuhteet ja väestöpohja asettavat seurat etelän kasvukeskuksissa etulyöntiasemaan verrattuna pohjoisen ja syrjäseutujen palloseuroihin. Veikkausliigassa HJK on jälleen kerran ylivoimainen suosikki, eikä viime vuosina kunnianhimoisia panostuksia tehneen ja menestystäkin niittäneen SJK:n asemaa ykköshaastajana voida pitää yllätyksenä[ii].

 

Myös juniorisarjoissa resursseilla, olosuhteilla ja väestöpohjalla on merkitystä. Jo vuonna 1907 perustettua Helsingin Jalkapalloklubia voidaan perustellusti nostaa maan johtavaksi junioriseuraksi ja myös toinen yli 3000 lisenssipelaajan suurseura Ilves on rakentanut maan kakkostalousalueelle nappulaikäisten korttelisarjoista Veikkausliigaan ulottuvan ja tamperelaisfutista dominoivan seuraorganisaation[iii]. Jos intohimoinen helsinkiläis- tai tamperelaisfutarinalku taustavoimineen on tyytyväinen kaupunginosajoukkueensa valmennukseen ja toimintatapoihin, voi hän kovalla työllä ja hyvällä onnella luoda vuosikymmeniä kestävän sinivalkoisen tai keltavihreän pelaajapolun kotikaupungissaan. Ei mitätön mahdollisuus pohdittaessa kansainvälisessä vertailussa aneemiseksi jäävää suomalaista seura- ja jalkapallokulttuuria, sekä tämän kulttuurin pitkäjänteistä edistämistä.

 

Kolmannessa etelän kasvukeskuksessa Turussa jalkapallolla on pitkät perinteet niin pääsarja- kuin juniorisarjoissa, mutta viime vuosina Turkufutiksessa on eletty valtataistelua niin pelikentillä kuin kabineteissa[iv]. Talousvaikeuksista kärsinyt perinteikäs Turun Palloseura nousi hyvän divarikauden jälkeen Veikkausliigaan, mutta on junioriosastolla menettänyt asemia ja pelaajia nuorisojalkapalloon panostaneelle vakavaraiselle FC Interille.  Ja kun Veikkausliigastatuksella varustetut kaupungin lippulaivat ottavat nykypäivänä yhteen myös nappulatasolla on iskuja saanut myös matalakustanteisen lähiliikunnan edelläkävijä, Turun Nappulaliiga. Turkulaisten titaanien taiston katveessa, Kaarinan Pojat ja Kaarinan Nappulat aloittivat syksyllä 2016 yhteistyön luodakseen pelaajan etua korostavan kaarinalaisen toimintamallin. Jossain tavoiteasettelussa on ilmeisesti jo lyhyessä ajassa onnistuttu, koska 60-vuotisjuhlavuotta viettävä KaaPo palkittiin alkuvuodesta valtakunnallisessa urheilugaalassa Vuoden Urheiluseura -palkinnolla[v].

 

Seurojen väliseen alueelliseen yhteistyöhön on tähdätty myös Päijät-Hämeen mäkihyppääjiä ja erityisesti Alankomaissa arvostettuja jalkapalloilijoita kasvattaneessa urheilukaupungissa. Menneistä seura- ja urheilusotkuista oppia ottaneet lahtelaiset ovat luoneet FC Lahden, FC Kuusysin ja FC Reippaan ympärille kolmikantayhteistyön, jossa Jari Litmasen kasvattajaseura Reipas ja 80-luvun Suomifutiksen suuri menestyjä Kuusysi hoitavat junnutoiminnan. FC Lahden toimitusjohtaja Tomi Honkanen kertoo Lahden olevan vahvasti jalkapallokaupunki ja noin viisituhatta lahtelaista harrastaa lajia kaupunginosajoukkueissa, kortteliliigoissa sekä ikämiehissä[vi]:

 

”Jalkapallo vaatii laajat joukot ja erilaisia tekijöitä, jotta kulttuuri voi hyvin. Liigajoukkueen laariin sataa se, kun on hyvää lahtelaista juniorituotantoa ja iso joukko, joka haluaa harrastaa ja tulee katsomaan pelejä. Liigajoukkueelle on elintärkeää, että on laaja harrastajien joukko”, toteaa Honkanen.

 

 

Leviääkö PK-seudun paikallinen kilpailu muualle maahan vai keskittyykö junioritalentti kasvukeskusten ykkösseuraan?

 

Suomalaisen jalkapallon juniorisarjojen SM-karsinnat ovat ratkaisuvaiheessa ja alempien ikäluokkien ELL-sarjat käynnistyneet. Pääkaupunkiseudun juniorijoukkueiden sekä yksittäisten pelaajien muuta Suomea parempi menestys on näkynyt viime vuosina mm. Etelä-Länsi-liiga (ELL) – ja SM -sarjojen/SPL-turnausten tuloksissa sekä juniorimaajoukkuevalinnoissa[vii]. Yksilötasolla, nuorten maajoukkuevalintojen perusteella, pääkaupunkiseudun asema näyttää jatkuvan vahvana. Kaikissa kuudessa maajoukkueikäluokassa P20 alaspäin PK-seudun seuroissa merkittävän osan jalkapallokasvatustaan saaneiden pelaajien osuus vaihtelee 35-50 prosentin välillä. Koska junioripelaajat vaihtavat tänä päivänä seuraa yhä useammin ja varhaisemmassa vaiheessa, kasvattajaseuran määrittäminen on käynyt yhä vaikeammaksi. Joka tapauksessa PK-seudun seurojen vahvaa asemaa tukee myös uusimaalaisten seurojen nousujohtoinen juniorien kehitystyö. Varsinkin PKKU:n pitkäjänteinen työ näkyy niin maajoukkuevalinnoissa kuin seuran menestyksessä ELL- ja valtakunnallisissa sarjoissa. C15 -ikäluokassa (2002-syntyneet) PKKU YJ vei ELL-sarjan voiton (ks. sarjataulukko 4) ja sijoittui KuPS:n jälkeen toiseksi Kai Pahlman-turnauksessa. Huomionarvoista 2002-syntyneiden ELL-sarjassa oli, että kuuden joukkueen mitalisarjassa mukana oli Ilveksen (4.) ohella viisi PK-seudun/Uusimaan joukkuetta. FC Honka sijoittui toiseksi, KäPa kolmanneksi, HJK:n jäädessä viidenneksi ennen FC Espoota.

 

Vaikka vuonna 2016 D-, C- ja B-juniorien ELL-sarjoja ja SPL-lopputurnauksia hallinnut PK-seudun kärkitrio HJK-FC Honka-KäPa oli myös viime kaudella vahva laajalla rintamalla[viii], löytyi kaudella 2017 kolmikolle haastajia myös Kehä III:n ulkopuolelta. PKKU:n C15 ELL-mestaruuden ohella Tampereen Ilves rikkoi ikäluokassa PK-seutulaisten rintamaa ja sarjaa ylempänä B-poikien SM:ssä, tamperelaiset olivat ainoa joukkue, joka pysyi mitalisarjassa mestari-HJK:n kannoilla.

 

 

Kun Helsingin seudulla P20-ikäisten parhaimmisto on useasti tavannut pelata mm. HJK 04:ssä ja muissa aikuisjoukkueissa, ovat turkulaiset viime vuosina hallinneet A-juniorien SM-sarjaa. Viime syksynä TPS otti jo kolmannen peräkkäisen A-nuorten Suomen mestaruuden FC Interin sijoittuessa toiseksi[ix]. Vaikka sekä Tepsin että Interin edustusjoukkueiden harjoitusringissä on useita lupaavia nuoria pelaajia, saattaa turkulaisten kestomenestys A-junioreissa olla lähivuosina katkolla. On mahdollista, että nykyisen ja entisen pääkaupunkiseudun kärkiryhmistä muodostuvassa B-poikien karsintasarjassa FC Inter ja TPS ajautuvat viime vuoden tapaan karsimaan SM-paikasta Pohjoisen karsintalohkon vitosen ja/tai kuutosen kanssa. Viime keväänä Inter ylsi SM-sarjaan kaatamalla kotona karsintaottelussa RoPS:in, mutta TPS jäi rannalle hävittyään Pietarsaaressa FF Jarolle[x]. Suomalaisen junnufutiksen seuratason valtasuhteissa varsin suuntaa näyttävässä roolissa olevan B-juniorien SM-sarjan taulukko voi varmasti lukea monella tapaa, mutta HJK:n hallinnasta huolimatta havaittavissa on ”pohjoisen” seurojen hyvä panos sekä maantieteellisesti varsin tasainen edustus.

 

P20 SM 2017 (sarjataulukko 1)

Joukkue O V T H M P
TPS 18 12 1 5 55-25 40
FC Inter 18 12 2 4 49-20 38
HIFK 18 11 3 4 41-21 38
Ilves 18 7 6 5 33-31 30
FC Lahti/YJ 18 8 4 6 31-34 30
KaaPo 18 8 3 7 45-30 27
FC Espoo 18 7 4 7 33-34 26
PK-35/VJS YJ 18 4 3 11 21-43 15
SJK Akatemia 18 3 5 10 27-39 14
JJK 18 1 3 14 13-71 7

Alkupisteet: TPS +3, HIFK +2, Ilves +3, FC Lahti/YJ +2, FC Espoo +1, JJK +1

SM-sarjassa 2017 pelanneet joukkueet saavat automaattisesti paikan SM-karsintasarjaan kaudelle 2018.

 

P17 SM 2017 (sarjataulukko 2)


Joukkue O V T H M P
HJK 18 14 2 2 38-12 47
Ilves 18 12 2 4 47-23 40
FC Kuusysi 18 6 6 6 30-27 27
FC Espoo 18 5 9 4 29-22 26
FF Jaro 18 6 7 5 33-32 25
OLS 18 7 4 7 24-31 25
PKKU 18 6 5 7 26-27 24
FC Inter 18 5 4 9 30-36 19
KuPS/YJ 18 3 4 11 17-43 14
PK-35 18 2 5 11 17-38 11

Alkupisteet: HJK +3, Ilves +2, FC Kuusysi +3, FC Espoo +2, PKKU +1, KuPS/YJ +1

SM-sarjassa 2017 pelanneet joukkueet saavat automaattisesti paikan SM-karsintasarjaan kaudelle 2018.

P17 SM 2017 sarjataulukko 2

 

P17 SM-karsinta 2018 (23.3.18, sarjataulukko 3)

O V T H M P
FC Honka 6 5 1 0 25-2 16
HJK 7 5 1 1 22-5 16
PKKU 7 5 0 2 23-10 15
KäPa 7 4 0 3 14-6 12
TPS 8 4 0 4 17-21 12
FC Inter 7 3 1 3 6-10 10
FC Espoo 7 3 1 3 10-16 10
PK-35 8 3 0 5 19-19 9
FCFJ 7 1 0 6 8-28 3
NJS 6 0 0 6 6-33 0

 

P15 ELL 2017 (sarjataulukko 4)

Joukkue O V T H M P
PKKU/YJ 10 7 2 1 21-13 25
FC Honka 10 7 1 2 34-12 22
KäPa 10 6 1 3 19-10 20
Ilves 10 4 2 4 23-18 17
HJK 10 1 2 7 9-30 5
FC Espoo 10 0 2 8 6-29 2

Alkupisteet: PKKU/YJ +2, KäPa +1, Ilves +3

 

Perinteinen Palloseura vai uudistunut Inter-identiteetti turkulaisten valttina PK-seudun haastamisessa?

 

Aika näyttää, kykenevätkö A-nuoriin verrattuna varsin vaatimattomasti B-poikien SM-sarjassa menestyneet turkulaisseurat nostamaan myös 2001-02 –syntyneet ikäluokat kansallisen tason kärkipäähän, mutta 2003-syntyneiden ikäluokassa ja tätä nuoremmissa FC Inter on pyrkinyt voimakkaasti haastamaan näiden ikäluokkien PK-seudun kärkeä. Juniorivalmennus on rakennettu menestyksekkään pelaajauran luoneiden Jussi Nuorelan, Kalle Parviaisen sekä John Allenin ympärille[xi] ja aiemmin juniorityössä Tepsin varjossa ollut Håkansin perheen omistama Inter on nopeasti noussut Turun seudun vetovoimaisimmaksi seuraksi myös junioritoiminnassa. Kaudelle 2017 Jussi Nuorelan valmennukseen siirtynyt 2003-ikäluokka vahvistui edelliskaudella hyvällä menestyksellä ELL-sarjaa pelanneen TuNL-KaaPo YJ:n avainpelaajilla ja nihkeän kevätkauden jälkeen FC Inter haastoi mestaruuden vieneen HJK:n sarjan loppumetreille (ks. sarjataulukko 4).  Lappeenrannassa pelatussa ikäluokan SPL-lopputurnauksessa Inter sijoittui kolmanneksi, HJK:n viedessä mestaruuden. Ja löytyy junnufutismenestystä Etelä-länsi-liigan pohjoispuoleltakin. Uskoa itä- ja pohjoissuomalaiseen juniorijalkapalloon antoivat toiseksi finaalissa HJK:lle taipunut KuPS ja neljännelle sijalle yltänyt OTP.

 

Talven aikana tehdyt ikäluokan ensimmäiset maajoukkuevalinnat heijastelivat myös päättyneen kauden kilpailullisia voimasuhteita. Kevään U15 Slovakian turnaukseen valmistavalle leirille valituista pelaajista lähes puolet tulivat PK-seudulta ja pääsääntöisesti HJK:sta. Turkulaisia valittiin kuusi, Oulusta kolme ja Kuopiosta kaksi pelaajaa. Turkulaisten poikkeuksellisen vahvaan panokseen on varmasti vaikuttanut ikäluokan tiukka paikalliskilpailu Interin ja TPS:n välillä. Saman ikäluokan mustavalkoiset ja sinimustat omatoimitreenaajat ovat yleinen näky Impivaaran jalkapallohallissa. Viime kauden Etelä-Länsi-liigassa neljänneksi sijoittunut TPS ja sarjakolmonen Honka muodostivatkin HJK:n ja Interin kanssa tiiviin kärkikvartetin sekä myös paikallista kilpailua terveelle tavalla ruokkivan ”rivaliteetin”.

 

P14 ELL 2017 (sarjataulukko 5)

Joukkue O V T H M P
HJK 10 7 0 3 31-9 24
FC Inter 10 7 1 2 19-8 22
FC Honka 10 6 1 3 24-13 21
TPS 10 5 1 4 26-16 17
GrIFK 10 2 0 8 8-36 6
PK-35 10 1 1 8 11-37 4

Alkupisteet: HJK +3, FC Honka +2, TPS +1

 

2004-syntyneiden ikäluokassa HJK ja KäPa ovat viime vuodet hallinneet kansallista kärkeä. Vuonna 2016 KäPa vei ensimmäisen ELL mestaruuden häviämättä otteluakaan ja kesällä 2017 Pajulahden SPL-lopputurnauksessa käpyläläiset kaatoivat kauden ELL-mestarin HJK:n poikkeuksellisen hyvätasoisessa loppuottelussa. Molemmat joukkueet ovat myös jo vuosia osallistuneet varsin hyvällä menestyksellä kansainvälisiin kutsuturnauksiin. Oman värinsä ikäluokkaan ja uskoa pienseurojen mahdollisuuksiin on jo vuosia tuonut Koivukylän Palloseura Vantaalta. KoiPS sijoittui sekä SPL-lopputurnauksessa että ELL:ssä neljänneksi.

 

P13 ELL 2017 (sarjataulukko 6)

Joukkue O V T H M P
HJK 10 7 2 1 24-7 25
KäPa 10 7 1 2 27-7 24
FC Inter/YJ 10 5 2 3 20-18 16
KoiPS 10 3 3 4 19-20 13
VJS 10 2 1 7 15-29 7
FC Honka 10 1 1 8 11-35 4

Alkupisteet: HJK +2, KäPa +2, FC Inter/YJ -1, KoiPS +1

 

Vuotta vanhemman ikäluokan tavoin FC Inter 04 on pyrkinyt viime vuosina haastamaan PK-seudun kärkijoukkueita vahvistamalla pelaajamateriaalia. Turun Nappulaliigasta syksyllä 2015 Interiin siirtynyt 2004-ikäluokan runko vahvistui merkittävästi vuotta myöhemmin, kun kaudella 2016 ELL-neloseksi sijoittuneen paikallisvastustaja TPS:n koko 8v8-avauskokoonpano vaihtoi mustavalkoisen paidan sinimustiin raitoihin. Tasokkaan kilpaharjoitusryhmän varjopuolena on kuitenkin ns. talenttipelaajien voimakas keskittyminen yhteen seuraan. Pelaajakatoa kärsinyt TPS pelaa alkavalla kaudella Alueliigaa, joten tässä ikäluokassa tavoitteellisen pelaajan seuravaihtoehdot ovat vähissä, eikä kaupungin sisäisestä herruudesta kamppailla samaan tapaan kuin muissa ikäluokissa tai vaikkapa HJK:n ja KäPan välillä.

 

Paikallishaastetta Interille tarjoaa niin ikään ELL:ssä pelaava TuNL-KaaPo YJ, mutta voidaan ehkä kysyä, onko näin suurien pelaajamäärien ja nimenomaan varhaisena kasvattajaseurana arvostusta nauttivien seurojen perusteltua muodostaa keskinäisiä yhdistelmäjoukkueita?  Ja eikö ennen kaikkea Interin ja Tepsin yhä nuoremmissa ikäluokissa haastaman Nappulaliigan tulisi panostaa C-juniorien sijasta ydintoimintaansa, eli harrastuskustannuksiltaan edulliseen kaupunginosatoimintaan nappulaikäluokissa?

 

Haaste on melkoinen. Korkeatasoisen ”Kauppari”-kilpatoiminnan kautta laajalti suomalaisen junnufutisväen kunnioitusta nauttiva Nappulaliiga joutuu tänä päivänä kohtaamaan kotikaupungin veikkausliigabrändien kilpailun jo varhaisessa päiväkoti-iässä.  Pelaamisen aloittaminen vaikka Varissuon pölyävällä Pelttarinkadun Nappulaliiga-kentällä on todennäköisesti vähemmän houkuttelevaa kuin parin kilometrin päästä löytyvän kilpailevan seuran tekonurmella. Varsinkin kun kilpailevalla seuralla on tarjota maan toiseksi menestyksekkäimmät pääsarjaperinteet, osallistumismahdollisuudet Sami Hyypiä Akatemiasta kansainvälisiin Nordic Academy Games-tapahtumiin sekä juniorivalmennusryhmä, jonka nimilista on täynnä Veikkausliigassa ja ulkomaan kentillä menestyneitä korkean profiilin turkulaisfutispersoonia[xii].

 

Tavoitteellisen turkulaisen junnufutiksen kolmas keskeinen osapuoli, Håkansin perheen perustama ja rahoittama Inter ei ole jäänyt sivustakatsojaksi, kun yli 20 000 lisenssipelaajan futisyhteisöksi paisuneen Länsi-Turun piirin seurat kilpailevat nuorista harrastajista. Kun vielä muutama vuosi sitten maan kolmanneksi suurimmaksi seuraksi arvioitu TuNL on viime vuosina menettänyt pelaajia (2017: -9% verrattuna vuoteen 2016), ovat sekä FC Inter (+19%) että TPS (+11%) kyenneet kasvattamaan merkittävästi pelaajamääriään[xiii]. Viime kauden alussa FC Inter julkisti myös alueellisen yhteistyösopimuksen Maskun Palloseuran ja Raisio Futiksen kanssa[xiv]. Sopimus läntisen Turun seudun seurojen kanssa muistuttaa TPS:n toistakymmentä vuotta koordinoimaa Southwest United (SWU)-yhteistyötä, jonka ”päämääränä on kehittää seurojen pelaaja-, valmentaja- ja johtajakoulutusta ja tarjota seurojen lahjakkaille pelaajille parhaat mahdolliset olosuhteet kehittymiselle kohti kansallisia ja kansainvälisiä kenttiä[xv].

 

Viime kauden alussa Inter myös palkkasi Euroopan huippuseuroja ahkeraan kiertäneen Palloliiton valmennuspäällikön Vesa Mäen tekniseksi johtajaksi. Mäki on lähtenyt luomaan Interille uutta identiteettiä. ”Tehtäväni on saada kaikki yksiin kansiin ja kaikki sitoutumaan identiteettiin. Meillä on kaksi kärkeä. Keskitymme sekä huippujalkapalloon että jalkapalloon jokaiselle, joka on myös Palloliiton keskeinen ajatus. Olen kiertänyt monissa seuroissa Euroopassa. Kaikkialla avaimena on yhteisöllisyys ja se, että seuralla on oma koti ja kenttä.”[xvi]

 

 

Sosiaalisen yhteistyön, inhimillisen johtamisen ja tutkimustietoa hyödyntävän palloilukulttuurin suomalainen malli?

 

Urheiluseurojen, lajiliittojen ja urheilun keskusjärjestöjen päämäärät näyttävät usein paperilla yleviltä, mutta vallitsevassa kilpailuyhteiskunnassa myös junioriurheilu on yhä raadollisempaa ja itsekeskeisempää. Niin sosiaalinen kuin perinteinen media nostaa säännöllisesti esiin uutisia, joissa tuskaillaan junioriurheilijoiden vanhempien, valmentajien sekä seuratoimijoiden sairaalloisuutta hipovaa kilpailullisuutta tai muunlaista lasten liikunnan arvomaailmaan sopimatonta käyttäytymistä[xvii].  Lasten vanhempien lisäksi myös suomalaisen urheilun ja joukkuelajien suorapuheiset suurlähettiläät Henrik Dettmann ja Alpo Suhonen ovat voimakkaasti ottaneet kantaa urheilumaailman murrokseen sekä yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ja yhteyksiin.

 

Melkeinpä kaikki kansainvälisen jääkiekon päävalmentajapestit ja siinä ohessa mm. Turun kaupunginteatterin johtajuuden urallaan kokenut Alpo Suhonen on aina korostanut pelaajien taidon, (urheilu)kulttuurin sekä valmentajien monipuolisen tietotaidon merkitystä. Vaikka Suhonen on ennen kaikkea jääkiekkovalmentaja, löytää NHL:n ensimmäinen eurooppalainen päävalmentaja selkeät kulttuurierot myös muissa suurissa palloilu- ja joukkuelajeissa. ”Voidaan erotella neljä erilaista kulttuuria; pohjoisamerikkalainen, itäeurooppalainen, skandinaavinen ja keskieurooppalainen. Näissä yhteiskunta heijastaa valmentajuuden ja käsityksen peliin. Voidaan hyvin ottaa mukaan myös brasilialainen tai saksalainen jalkapallo. Niistä löytyvät samat mentaali- ja kulttuurierot, jotka syntyvät nuoriin jo lapsena.”[xviii].

 

Kun Suhonen korostaa leikkimielisyyden merkitystä urheilun perustana, Suomen koripallomaajoukkueen valmentaja Henrik Dettmann ryöpyttää suomalaista urheilujohtamista. Ylen Urheiluhullut -ohjelmassa 19.3. vierailleen Dettmannin mukaan yksi suomalaisurheilun keskeisistä epäkohdista on se, että monissa paikoissa amatöörit johtavat ammattilaisia[xix]. Susijengin useisiin arvokisoihin luotsanneen valmentajan ohella ohjelmassa suoraa kriittistä analyysiä jakoi suomalaisen urheilun päättäjäverkostoja tutkinut tohtori Kati Lehtonen. Urheilijaurallaan Trondheimin MM-hiihtojen viestipronssiin yltänyt tutkija kummastelee tiedon ja tutkimuksen vähäistä hyödyntämistä suomalaisessa urheilussa. Tutkittua tietoa tarvittaisiin kipeästi, kun pohditaan ja suunnitellaan urheilun tulevaisuutta. ”Kehittyminen pysähtyy, kun ei osata katsoa tulevaisuuteen. Urheilun tulevaisuus ei ole se mitä nykypäivänä näemme. Nykypäivän johtajat eivät osaa katsoa riittävästi tulevaisuuteen”, Lehtonen väittää.

 

Saksan koripallon MM-pronssisijalle valmentanut Henrik Dettmann kaipaa johtamiseen ennen kaikkea laatua. ”Laadukas johtaminenhan tarkoittaa sitä, että sinun pitää osata sitä mitä johdat. Meillä ei kouluteta urheilujohtamiseen. Satunnaisesti päästään johtamaan ja sitten luullaan olevansa jotain. Sehän on tuhoon tuomittua.”. Dettmann muistuttaa myös, että urheilussa on koko ajan kyse myös ihmisjohtamisesta. Vaikka johdettavana olisi seura tai urheiluorganisaatio, on ihmisen oltava aina työn keskiössä. ”Pitää ymmärtää ihmistä, joka urheilee. Pitää olla käsitys ihmisenä olemisesta. Minkälaisella ihmiskäsityksellä urheilua johdetaan? Sellainenkin keskustelu pitäisi käydä”, Dettmann peräänkuuluttaa.

 

Suomalaisen jalkapalloväen keskuudessa kiistellään usein siitä, minkälaisesta jalkapallokulttuurista oppia pitäisi hakea, jotta maajoukkue koripallon tapaan yltäisi arvokisoihin. Hyvin samanhenkistä keskustelua käytiin Ylen A-teema ohjelmassa ”Hukattu huippu-urheilu” ennen kaikkea yleisurheilun ja hiihtolajien osalta (22.3.18). Kansallisen urheilujohdon asettama tavoite olla Pohjoismaiden paras urheilumaa vuoteen 2020 mennessä tuntuu tänä päivänä melko epärealistiselta.

 

Kilpailu ja tavoitteiden asettelu ovat kuitenkin olennainen osa urheilua. Samoin epäonnistumisista oppiminen. Suomalaisen urheilun suurena ylpeydenaiheena, mutta myös rasitteena on lähes poikkeuksellinen yksilö- ja kestävyysurheilun menestyshistoria. Urheilu on muuttunut merkittävästi Paavo Nurmen ja myöhempienkin suomalaisten urheilusankarien ajoista. Jatkuvan muutoksen myötä myös suomalaisurheilijoiden, valmentajien, seurojen ja lajiliittojen pitää kyetä uudistumaan, hyödyntämään tutkittua tietoa ja kehittämään omaa itsenäistä osaamista. Ei kansainvälisessä kilpailussa pärjätä perässä hiihtämällä. Ei edes junioriurheilussa.

 

Jos, ja kun oppia ja hyviä ajatuksia aina kannattaa hakea, niin yksi harkinnanarvoinen laajempi opintomatkan ja mahdollisen seurakumppanuuden kohde löytyy varsin läheltä. Alpo Suhosen mukaan Skandinavia edustaa sosiaalisen yhteistyön, pehmeyden, inhimillisen johtamisen ja hyvän harjoittelun mallia. Ehkä suomalaisen jalkapallon toimintatapa sekä kansallinen ja paikalliset identiteetit voisivat kehittyä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tavoin tiiviin pohjoismaisen kanssakäymisen ja yhteistyön tuloksena?

 

 

 

[i] https://www.independent.co.uk/sport/football/premier-league/premier-league-tv-deal-broadcast-sky-sports-bt-sport-price-amount-cost-a8209636.html

[ii] https://veikkausbonukset.com/jalkapallo/veikkausliiga. Mestaruuskertoimet 19.3.18: HJK 1,25; SJK 7; KuPS 12; FC Lahti 25; IFK Marienhamn 25; FC Inter 26; Ilves 26; VPS 54.

[iii] https://asiakas.kotisivukone.com/files/m.ilves.jalkapallo1.kotisivukone.com/Markus_tiedotteet/jalkapallo-esite-vedos_002.pdf

[iv] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/03/04/juniorijalkapallon-kylma-sota-manchesterissa-ja-suomen-turussa/

[v] http://www.kaapo.fi/uutiset/101653/kaarinan-pojat-on-vuoden-urheiluseura-2017

[vi] https://tutka.pro/urheilu/palloliitto-tahtaa-malliin-jossa-seurat-profiloituvat-tason-mukaan/.

[vii] https://suburbanturku.wordpress.com/2016/12/23/suomalainen-futisvaki-turhautunutta-loytyyko-seuroista-ja-palloliitosta-uudistuskykya/

[viii] D-, C- ja B-juniorien ELL-sarjoissa ja SM-turnauksissa, Honka (kolme mestaruutta, 1 kakkostila, 1 kolmostila), KäPa (kolme mestaruutta) ja HJK (yksi mestaruus, kolme kakkostilaa, 1 kolmostila).

[ix] http://futis.ts.fi/uutiset/suomen-paras-junioriseura

[x] https://vanha.palloliitto.fi/tulospalvelu/2017?&spljp17&P17SMK

[xi] http://www.auranaallot.fi/uutiset/paikallinen/john-allen-taydentaa-inter-juniorien-ammattivalmentajaryhman

[xii] http://www.tpsjuniorijalkapallo.fi/uutiset/99625/uusi-f8-kilpajoukkue-aloittaa-toiminnan

[xiii] https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/maskussa-suhteellisesti-eniten-pelipassipelaajia-lansi-suomessa

[xiv] http://fcinter.fi/uutiset/2017/02/17/fc-inter-yhteistyohon-mapsn-ja-raifun-kanssa

[xv] https://fc.tps.fi/fi/seura/southwest-united

[xvi] http://www.aamuset.fi/urheilu/3702009/Inter+neuvottelee+Piccaretan+kanssa+jatkosta

[xvii] https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/mika-on-junioriliikunnan-tavoite-haluammeko-opettaa-lapsille-etta-ellei-heti-osaa-ei-ole-riittava-200614996/

[xviii] https://areena.yle.fi/1-4307043 . Ylen Urheilu-Suomi – henkilökuva: Alpo Suhonen, 13.1.18

[xix] https://areena.yle.fi/1-4391208 . Urheiluhullut-ohjelmassa puhutaan urheilujohtamisesta. Miksi amatöörit johtavat ammattilaisia? Hyvä veli -verkosto jyllää yhä, kun urheilun näköalapaikkoja jaetaan. Keskustelijoina ovat Henrik Dettmann ja Kati Lehtonen. 19.3.18