Urheilu kaupallistuu ja viihteellistyy – onko yhteisöllisyyden arvoilla enää merkitystä?

Urheilu näkyy ja kuuluu nyky-yhteiskunnassa. Brändätyt tähdet kuten Michael ”Air” Jordan, Christian ”CR7” Ronaldo, tämän argentiinalainen arkkivihollinen Leo Messi, metroseksuaali David Beckham, nyky-NBA:n kasvot LeBron James ja Roger ”FedEx” Federer esiintyvät useimmilla maailman tunnetuimpien, jopa vaikutusvaltaisimpien ihmisten listoilla. Myös koti-Suomesta on kohonnut urheilu- ja viihdemaailman parrasvaloihin Kimi ”Jäämies” Räikkösen ja ”Finnish Flashina” Pohjois-Amerikassa tunnetun Teemu Selänteen kaltaisia kestotähtiä ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Vasta varttuneemmalla iällä some-vaikuttajaksi heittäytynyt Selänne tosin saattaa jo katua nykyisen kotimaansa uudelle päämiehelle julkisesti antamaansa Twitter-tukea.

Urheilun dramaattiset käänteet ja odottamattomat sankaritarinat ovat suuria tunteita synnyttävää viihdettä, joka sekä yhdistää että jakaa kansaa ja kansakuntia. Satelliittikanavat tuovat stadiontunnelman olohuoneisiimme ja sosiaalinen media antaa välittömän ja universaalisen mahdollisuuden joko ylistää tai tuomita urheilijaa ja tämän suoritusta. Sunnuntaina 26.2. suurta urheiludraamaa tarjottiin erityisesti Pohjolan urheiluväelle.  Lahdessa synkimmän tuomion ja melkeinpä rikollisen roolin sai Norjan Emil Iversen. Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästä Iivo Niskasen kiilaamisesta loppusuoralla. Draaman taustalta löytyi Suomen hiihtokansan trauma edellisten Lahden kisojen karpaasikatastrofista, norjalaisten ylivoima kansainvälisillä hiihtoladuilla, Therese Johaugin huulirasva-dopingtuomion lievyys ja kukaties kateus vuonomaan öljyllä ansaittuun elintasoon ja mahdollisuuteen elellä omavaraisesti EU:n ulkopuolella.

Samana sunnuntaina Lontoon Wembleyllä pelattiin Liiga Cupin loppuottelu Manchester Unitedin ja Southamptonin välillä. Ruotsalainen Zlatan Ibrahimovic oli saavuttanut myyttisen maineen ja ainutlaatuisen menestyksen Euroopan huippuseuroissa, mutta ennen viime syksyn siirtoa Pariisista Manchesteriin, saarivaltakunnan konservatiivinen lehdistö ja suuri osa fanaattisesta jalkapalloväestä oli suhtautunut epäillen fyysistä kokoaan vastaavalla egolla varustetun Rosengårdin jätin edellytyksiin menestyä Valioliigassa. Talven edetessä epäilyt ovat hälvenneet. Ikämiesikäinen Ibrahimovic on 24 maalillaan Britannian tämän hetken paras maalintekijä ja kahden maalin ratkaisijan rooli sunnuntaina Wembleyllä loi jälleen uuden kappaleen Zlatan saagaan. Jo ennen finaalia Englantilaislegenda Alan Sherear korosti ruotsalaisen keskeistä roolia ManU:n nousussa Mourinhon alaisuudessa ja jopa oman arvonsa tunteva Eric Cantona on liittynyt Zlatanin ihailijakuntaan. Moni näkeekin yhtäläisyyksiä Zlatanin ja Cantonan rooleissa nuorten ManU-pelaajien mentoreina ja esikuvina.

$$$

Huippu-urheilu on siis kiistatta viihdettä, mutta urheilutähtien kaupallisen roolin varjoon jäävä esikuvan ja mentorin asema unohtuu liian useasti. Ranskalaislegenda Cantonan mukaan on kahdenlaisia ikääntyviä pelaajia; sellaisia, jotka eivät pidä nousevista nuorista pelaajista koska pitävät näitä oman pelaajauransa jatkumisen uhkana, ja sellaisia jotka haluavat auttaa nuoria kehittymään pelaajina. http://www.dailystar.co.uk/sport/football/591748/Man-United-news-Zlatan-Ibrahimovic-youngsters-Eric-Cantona

Tämä nuoruuden kokemuksista ja lajia kohtaan tunnetusta kiitollisuudesta kumpuava halu auttaa ja osallistua tulevien sukupolvien edistykseen onkin urheilun keskeinen voimanlähde. Sen arvo on mittaamaton sekä suomalaisille perinteisesti rakkaissa yksilölajeissa, että joukkuelajeissa. Arvokisoissa monesti menestyneet Aino-Kaisa Saarinen sekä Sami Jauhojärvi ovat Lahdessa samassa roolissa missä Zlatan on Old Traffordilla.

Itsenäisyytensä satavuotisjuhlavuotta viettävässä Suomessa urheilulla on pitkät ja kansainvälisesti poikkeuksellisen menestyksekkäät perinteet. Suomalaiset janoavat yhä menestystä, vaikka monissa perinteisissä menestyslajeissa ollaan pudottu kansainvälisestä kyydistä ja nuorten suosimissa joukkuelajeissa ollaan vasta vuoden 1995 leijonamenestyksen myötä oivaltamassa joukkue- ja yksilöurheilun merkittäviä eroja. Suomalainen urheilu elää siis suurta murroskautta. Ylen MOT -ohjelma kritisoi 20.2.17 voimakkaasti sekä suomalaista urheilujärjestelmää, että maan urheilujohtoa. Ohjelmassa haastateltu usean kansainvälisen olympiamitalistin manageri Jukka Härkönen ei antanut suurta arvoa kansallisten urheilujohtajien verbaaliselle visioinnille:

”Risto Nieminen, Mika Kojonkoski, molemmat lahjakkaita puhujia, mutta leikillisesti mä oon muutaman valmentajan kanssa täst keskustellu, me tarvittais tämmönen, ois tarttettu tämmönen sanakirja ”Nieminen-Kojonkoski-Suomi” –sanakirja, että he, he kertoo paljon, mutta he eivät sano mitään ja täs on se ongelma, että ku me puhutaan näistä tällasista pitkistä, upeista tavotteista, tää on aika konkreettinen tavoite, hienoa näin, että Suomi on Pohjoismaiden paras 2020, mutta se ei tuu millään tavalla realisoitumaan… Niin ei, eihän näillä tietysti näillä iskulauseilla ja muilla tota noin niin sitä totuutta, ja sitä, sitä realismia, ni sitähän ei, sitähän ei poisteta. Mutta äärimmäisen kauan meni siihen, että näillä tällaisilla korulauseilla Risto Nieminen Olympiakomitean puheenjohtajana ja, ja sitten huippuyksikön johtajana Mika Kojonkoski, pystyivät aika hyvin mediaa jallittamaan.”

https://areena.yle.fi/1-3849191

Urheilujohtajien jallitukset ja harhalaukaukset muuttuneessa maailmassa heijastuvat huippu-urheilun ohella myös seuratoimintaan sekä harraste- ja junioriurheiluun. Leicester Cityn viime keväänä tarunomaiseen Valioliigamestaruuteen luotsannut manageri Claudio Ranieri sai viikonloppuna potkut. Viikkoa aiemmin Suomessa SJK:n ensin Ykkösestä Veikkausliigaan ja vielä mestaruuteen valmentanut Simo Valakari sai lähteä ja samoihin aikoihin Turussa kohistiin yhä legendaarisen Inter-huoltajan Arto ”Nasu” Walleniuksen kohtelua. http://www.aamuset.fi/naista-puhutaan/mielipide/mielipide-miksi-interin-nasu-sai-kenkaa

Vaikka taloudelliset tekijät ovat yhä merkittävämmässä roolissa urheilumaailmassa, olisi toivottavaa, ettei urheilujohtamisessa unohdettaisi yleisölle ja urheilun harrastajille arvokkaita yhteisöllisiä arvoja. Urheilu on viime kädessä joukkuepeliä, jossa onnistuminen ja kulttuuriperimän jatkaminen edellyttävät kaikkien osapuolien kunnioitusta ja mahdollisimman laajaa osallisuutta.  Rohkaisevana esimerkkinä yhteisöllisestä jalkapallokulttuurista uransa äskettäin päättänyt Chelsean kaikkien aikojen maalintekijä Frank Lampard palkittiin kunniakierroksella lauantaina 25.2. pelatun Chelsea-Swansea City Valioliigaottelun tauolla.

img_7473-2

Mainokset

Agricola, Hradecky, Koivu, Laaksonen, Rehn…

Kävin keskiviikkona kauppahallissa professori Alf Rehnin kanssa ainakin omasta mielestäni kehittävää keskustelua kansainvälisestä politiikasta, satavuotisen Suomen tilasta ja Turun seudun tulevaisuudesta. Nuo kolme kun ovat brexiteistä ja Trumpin hallinnon exiteistä huolimatta edelleen toisiinsa kiinteästi liittyneitä.

Keskusteluun osallistui hetkeksi myös paikalle sattumalta osunut Kauppakamarin toimitusjohtaja Minna Arve, ja yhtenä aiheena oli aina – ja erityisesti näin hiihtoloman alla – ajankohtaiset Turun liikenne- ja lentoyhteydet. Varsinaissuomalaiset haluavat lentää lomalämpöön tai Eurooppaan oman maakunnan lentokentältä, ei aamuyöllä itäistä Onnibussi-Seutula-kiertoliittymää käyttäen. Kaupunginosa-aktivistilla ja globaalien ajattelijoiden kärkeen rankatulla professorilla on myös omakohtaisia kokemuksia liikenneyhteyksien heikentymisestä. Molempien esikoislapset opiskelevat Tanskan maalla ja Åbo Akademin johtamisen professori myös jakaa aikansa työskentelemällä Turussa, Kööpenhaminassa ja Lontoossa.

Kansainvälisten yhteyksien merkitys ja Turun poikkeuksellinen asema idän ja lännen välillä ei ole tietenkään uusi asia. Satavuotisjuhliaan viettävän itsenäisen Suomi-neidon ensimmäiset lähettiläät matkasivat 1300-luvulta lähtien Turusta Pariisiin, Prahaan ja muihin Euroopan kulttuurikeskuksiin hakemaan oppia ja uusia ajatuksia. Suuren kansallisen juhlavuoden ohessa vietetään myös maailmanlaajuista uskonpuhdistuksen merkkivuotta. Suomen kielen, kansanopetuksen ja lukutaidon sekä sitä kautta suomalaisen kulttuurin kehitykseen ratkaisevasti vaikuttanut Mikael Agricola haki 1530-luvulla oppia Saksan Wittenbergistä. 500 vuotta sitten Martti Luther naulasi kuuluisat anekaupan vastaiset kirkon uudistusteesinsä samaisessa saksalaisessa yliopistokaupungissa.

Viisisataa vuotta Lutherin teesien jälkeen maailmanjärjestystä laitetaan uuteen uskoon Twitterin välityksellä. Vaikka vallassa olevan ”vapaan maailman johtajan” omat sukujuuret löytyvät samaiselta Reininmaalta, jossa Gutenberg keksi kirjapainotaidon, ei maahanmuuttaja Friedrich Trumpin pojanpoika luota painettuun sanaan. Aika näyttää, nostavatko twiitit Amerikka jälleen suureksi ja muurin Meksikon rajalle vai onko suuren diilintekijän nerokkaana strategiana sittenkin yhdistää koko maailma eksentrisillä tempauksillaan.

Vaikka brexit ja Valkoisen Talon vallanvaihto kiistatta mutkistavat Angloamerikkalaisen ja eurooppalaisen maailman yhteiseloa, on demokratiaan nojaava länsimainen kulttuuri kuitenkin rakennettu kestämään myös populistisia mielenilmauksia. EU:n tai kansallisen keskushallinnon tehottomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta saa ja kuuluukin kritisoida. Päätöksentekoa tulee tuoda lähemmäs kansalaisia ja kaupunkien asukkaille sekä paikallisjärjestöille pitää antaa mahdollisuus kehittää lähikouluistaan, kirjastoistaan, puistoistaan ja kauppakeskuksistaan yhteisöllisyyttä ja kaikkien viihtyisyyttä ja turvallisuutta edistäviä kohtaamispaikkoja.

Eurooppalainen ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta elää murroksessa. Molemmat ovat kokeneet murroksia ja kriisejä ennenkin. Suomen Turku on jo tuhat vuotta toiminut idän ja lännen välisenä porttina sekä suomalaisten siltana Eurooppaan ja muualle maailmaan. Vaikka varsinaissuomalainen kännykkähuuma kuihtui Microsoft-seikkailujen myötä, Turku ja ympäröivä maakunta tuottaa luksusristeilijöiden ja mersujen ohella yhä monenlaista huippuosaamista.

Ehkäpä tärkein turkulaisen osaamisen muoto ovat turkulaiset. Turkulaisuus tunnetusti herättää kummastelua ja hilpeyttäkin muualla Suomessa, mutta hyvin monenlaista osaajaa ja omanarvonsa tuntevaa taiteilijaa ja tekijää Turku lähiympäristöineen on maailmalle saattanut. Saksan Bundesliigassa Runosmäen Lukas Hradecky haastaa aidosti maailman ykkösen Manuel Neuerin ja NHL:ssä, niin ikään läntisen Turun urheilijaveljeksiin kuuluva Mikko Koivu johtaa kapteenina Minnesota Wildiä maailman kovimman kiekkoliigan kärkisijoilla. Ja Kun Alf Rehn arvostelee ankarasti maan hallitusta koulutusleikkauksista, Vas-pj Li Andersson dominoi perinteistä sekä sosiaalista mediaa ja Kok-pj Petteri Orpo toimii valtakunnan kirstunvartijana, on ehkä helpompi ymmärtää miksi Turkua ympäröivää historiallista maakuntaa kutsutaan Varsinais-Suomeksi.

Ja meinasi unohtua. Paavo Nurmen ohella ehkäpä tunnetuimman Turun seudulta lähteneen Amerikan valloittajan, Touko Laaksosen vähintäänkin värikäs elämä avautuu perjantaina 24.2. ensi-iltaan tulevan Tom of Finland -elokuvan muodossa.

Liikunta ja urheilu ovat kilpailuyhteiskunnan arkea ja juhlaa

Vuoden vaihde ja alku ovat suurten palkintojuhlien aikaa. Joulukuun vakavahenkisten Nobel-palkintoseremonioiden jälkeen vuorossa ovat viihdemaailman Emmyt, Golden Globet, Grammyt ja Oscarit. Hollywood-henki on jo pitkään heijastunut myös urheiluun. Koti-Suomessa Hartwall Areenalla 17.1. järjestetyn Suomen Urheilugaalan malli löytyy tutusti Ruotsista ja 17 kategorian palkintobailut luovat mannermaisen sekä saman henkisen jatkumon Venla- ja Emma-gaalojen välille.

Brändiuudistettu #UG17 tuo Unot myös maakuntiin. Satakuntalainen urheiluyhteisö juhlii Porissa 11.2. Varsinaissuomalaisia urheilijoita ja urheilutekoja palkittiin lauantaina 21.1. Logomossa. Vilma Murto vei Jarkko Niemiseltä 12 vuoden palkintoputken jälkeen vapautuneen Vuoden Urheilija -tittelin ja muita palkittuja olivat mm. lumilautailija-jalkapalloilija Elli Pikkujämsä (Vuoden Akatemiaurheilija), TPS-legenda Tapio Harittu (Elämänura), lääketieteen tohtori Tommi Vasankari (Urheiluvaikuttaja) sekä Vuoden Urheiluteoksi valittu Vilpas Ultras (koripallon salolainen fani-ilmiö).

Gaalojen ohella suomalaiset liikkuvat ja urheilevat edelleen aktiivisesti myös kilpakentillä. Ja urheiluperheissä alkuvuosi ja varsinkin viikonloput ovat kiireistä aikaa. Liikuntaharrastusten ja varsinkin joukkueurheilun suosio on nopeasti lisääntynyt eikä oman turkulaisen perheeni viikonloppuohjelma liene urheiluperheiden maailmassa poikkeuksellisen tapahtumarikas. Siihen kuului 04-syntyneen pojan kolmipäiväinen Matchcamp -turnaus Eckerössä Ahvenanmaalla, 03-syntyneen tyttären koripallo-ottelut lauantaina Uusikaupungissa sekä sunnuntaina Helsingissä ja 02-syntyneen tyttären yleisurheilukilpailut perjantaina Tampereella sekä lauantaina ja sunnuntaina Turussa.

Kun kyse on kilpaurheilusta, lasten harrastaminen vaatii myös vanhemmilta aikaa, kiinnostusta ja yhä enemmän taloudellisia panostuksia. Mitä tavoitteellisempaa on toiminta, sitä kunnianhimoisemmiksi ja kalliimmiksi käyvät kilpailumatkat ja harjoitustapahtumat. Ja mikäli nuori urheilija pärjää paikallisesti, eteen tulevat kansallisen tason haasteet ja houkutukset. Sasu Salinin tai Petteri Koposen korisleirit keventävät vanhempien kukkaroa ja rajoittavat perheen lomasuunnittelua, Sami Hyypiä Akatemian seurantaleirit ovat yhtä arvokkaita ja osuvat koulupäiviin, eikä edes Suomen Palloliiton haavitapahtumista ja Huuhkajapäivistä selviä ilman kuluja ja koulupoissaoloja.

Urheilu ja harrastukset ovat kuitenkin uhrausten arvoisia ja synnyttävät yhä laajemmalle osalla väestöä suuria elämyksiä sekä aktiivisina osallistujina että mukana elävinä taustajoukkoina ja kannattajina.  Yle ja Ruotsin televisio tarjoavat neliosaisessa tv-sarjassa http://www.svtplay.se/video/12036006/finska-segrar/finska-segrar-avsnitt-2?start=auto Suomi100-tunnelmaisen mahdollisuuden tutustua länsinaapurin urheilukulttuuriin ruotsinsuomalaisin silmin. Joukkueurheilun suurvallassa ymmärretään urheilun merkitys kansalaisten identiteettiä ylläpitävänä ja yhteisöllisyyttä edistävänä tekijänä.

Toki palloilukulttuuri ja vanhojen mestareiden kunnioitus ovat Suomessakin nousussa. Erityisesti italialaisten suuresti arvostama Jarno ”Paroni” Saarinen on vihdoin saamassa patsaan myös omaan kotikaupunkiinsa, Auran rantaan. Ja 28.1. TPS:n pelinumero 15 kohotettiin Turkuhallin kattoon Timo Nummelinin (3), Juhani Wahlstenin (8), Rauli Tammelinin (16) ja Hannu Virran (23) pelipaitojen rinnalle. Reijo Leppänen, suomalaisen liigakiekon kaikkien aikojen toiseksi paras maalintekijä ja todellinen herrasmiespelaaja varmasti ansaitsee kunnianosoituksen. Ehkäpä jalkapallokulttuureista tutut mestaripelaajien jäähyväisottelut leviävät tulevaisuudessa myös suomalaisille jalkapallokentille.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/3380808/Liikunta+ja+urheilu+ovat+kilpailu++yhteiskunnan+arkea+ja+juhlaa