Puutori on kirja- ja kulttuuritori

Kulttuuri on kiistanalainen käsite. Kirjat ja kirjallisuus ovat kuitenkin jo Agricolan ABC-ajoista alkaen kuuluneet lukemista arvostavien suomalaisten keskuudessa kulttuurimuotojen ytimeen.

Ja jos on lukenut hieman Suomen historiaa sivuavaa kirjallisuutta, saattaa tietää, että maamme vanhimman kaupungin nimi Turku tullee muinaisvenäjän sanasta turgu. Samainen sana lienee siirtynyt novgorodilaisten kauppiaiden matkassa myös Skandinaviaan, missä sen yksi perillinen on ruotsin toria tarkoittava sana torg, josta juontuu suomen sana tori.

Keväällä 2019 edesmennyt Niko Selinheimo elävöitti lähes kahden vuosikymmenen ajan Puutoria Booktori -tapahtumallaan. Isänsä, entinen teatterijohtaja Kari Selinheimo oli ratkaisevasti vaikuttamassa Booktorin syntyyn perustamalla torin laitaan Omituisten Opusten Kauppansa. 

 

Niko Selinheimo ja isänsä Kari eivät ole paljasjalkaisia turkulaisia, ainakaan aika kapea-alaisen heidekeniläisen määritelmän mukaan. Mutta kulttuuri, kirjat ja tori ovat olleet kiinteä osa Selinheimojen elämän tarinaa. Turkulaisen kirjatorin, Booktorin isän Nikon maallinen taival päättyi keväällä pitkään jatkuneeseen sairauteen, mutta Selinheimojen sytyttämä kirjojen, kulttuurin ja torin yhteiselämä toteutui jälleen kerran Turun palon alkulähteillä, Puutorilla. Heinäkuun toisena viikonloppuna järjestetty Booktori -tapahtuma oli 19. kerta kun kirjallisuuden ystävät kokoontuivat vanhalla markkinapaikalle ostamaan ja myymään kirjoja sekä keskustelemaan kirjallisuudesta mm. Markku Heikkilän, Reijo Mäen ja Max Mannerin johdolla.

Puutorin Vessan perustaja ja turkulainen kulttuurin moniottelija Markku Heikkilä on Seliheimojen ohella ollut Booktorin jatkuvuuden takuumies ja Puutorin puolestapuhuja. Vares -kirjoillaan mainetta niittänyt Reijo Mäki on ollut Booktorilla yhtä tuttu vieras kuin Jussi Vares Uudessa Apteekissa. Dekkarikirjailija Max Manner vieraili Markku Heikkilän haastateltavana Booktorilla 13.7.19. 

 

Torit ovat turkulaisille tärkeitä, mutta viime aikoina kaikki keskeiset historialliset kaupunkilaisten kauppa- ja kohtaamispaikat Kauppatorista Puutoriin ja Vanhaan Suurtoriin ovat eläneet alemmuuden, tai ainakin epätietoisuuden tilassa.

Kokosimme muutama vuosi sitten silloista Puutorin puolesta -yhdistystä vetäneen Nikon kanssa Puutorin vessaan (toimi tällöin nimellä WaterLoo) useita eri toimijoita Aninkaisten alueelta ja pohdimme useammassakin palaverissa keinoja edistää Puutorin elinvoimaisuutta.

Mukana oli innostunutta ja idearikasta paikallistoimijaa mm. Ammatti-instituutista (Anne Aksentjev ja Terhi Hotakka),  Kansallis/Maakunta-arkistosta (Veli-Matti Pussinen), Konserttitalosta (Pekka Haapanen ja Heidi Pulkkinen), Puutori Bluesista (Pekka Johansson),  Turkuseurasta (Tapio Jokinen ja Jorma Keva) ja WaterLoosta (Tim Glogan ja Elina Hu Lina).  ”Käymäläkeskustelujen” pohjalta Puutorin ja Aninkaisten alueen arvonnousua sekä yhteistyötä työstettiin muun muassa oman kaupunginosaviikon, julkisten Puutorin kehittämiskeskustelujen sekä Aninkaisten koulutalon ja Konserttitalon sekä Maakunta-arkiston avoimien ovien -tilaisuuksien muodossa.

Keväällä 2016 kaupunginosapäivää vietettiin Maakunta-arkiston avoimien ovien muodossa. Arkistokierrosten välissä keskusteltiin alueen kehittämisnäkymistä kaupunkikehitysjohtaja Timo Hintsasen esityksen pohjalta. Heinäkuussa Puutori Blues Aninkaisten kaupunginosaviikon ydinohjelmaa. Parkin kentällä maan menestyksekkäin Lacrosseseura Turku Titans esitteli toimintaansa. Syksyllä, Turun palon päivän aattona Göteborgin kaupungin lahjoituksena valmistunut Konserttitalo ja ammatti-instituutin Aninkaisten koulutalo esittäytyivät avoimien ovien sekä värikästä aluehistoriaansa luotaavan keskustelutilaisuuden muodossa. Keskustelemassa mm. 1827 -historiallisen romaanin kirjoittanut dramaturgi-kirjailija Mike Pohjola

 

Sittemmin on ollut hiljaisempaa. On kuitenkin rohkaisevaa, että Booktorin ja Puutori Bluesin pitkän linjan toimijat lähtivät tänäkin kesänä jatkamaan Selinheimojen käynnistämää kaupunkikulttuurityötä.

 

Nykypäivänä täydennysrakentaminen, muuttoliikkeet ja muut suuret yhteiskunnalliset muutokset muokkaavat voimakkaasti kaupunkikuvaa kasvavissa kaupungeissa. Turussakin asumista tiivistetään ydinkeskustassa ja myös Puutorin ympäristö sekä laajempi Aninkaisten alue ovat merkittävien kaupunkikehityshankkeiden kohteena. Kunnianhimoinen elämys- ja viihdekeskus, linja-auto- ja rautatieasemat yhdistävä matkakeskus, TFO:n käytössä liian pieneksi jääneen Konserttisalin korvaamaan kaavailtu musiikkitalo ja Parkin kentän tunteita herättävä täydennysrakennushanke vaikuttavat kaikki merkittävästi Aninkaisten alueen asumisen arkeen sekä asukkaiden, yrittäjien ja muiden toimijoiden tulevaisuuden elinolosuhteisiin.

Ratapihan elämyskeskus, Logomon silta, matkakeskushanke ja  Parkin kentän täydennysrakentaminen liittävät vielä 40-luvulla Pohjolan takamaaksi kutsutut alueet osaksi ruutukaava-aluetta. Kaavaillut muutokset muokkaavat dramaattisesti myös Aninkaisten ympäristöä, joten esimerkiksi Parkin kentän täydennysrakentamishanke on herättänyt kaupunkilaisissa voimakasta vastustusta mm. nettiadressin muodossa. 

 

Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla sekä monissa muissa kasvavissa kulttuurikaupungeissa kaupunkien isät ja äidit ovat jo pitempään ymmärtäneet asukkaiden, yritysten sekä muiden paikallistoimijoiden panoksen ja asiantuntemuksen yhä vaativammaksi muuttuvassa kaupunkikehitystyössä[i].

Leikkimielistä jalkapalloturnausta Kööpenhaminan Raatihuoneentorilla, mailapelejä Helsingin Narinkatorilla sekä rusettiluistelua Rautatientorilla. 

 

Puutori ympäristöineen huokuu historiaa ja alueella toimii maakunnan johtavia yrityksiä sekä kulttuuri-, liikunta- ja koulutusalan toimijoita, jotka yhdessä asukkaiden ja paikallisjärjestöjen kanssa jakavat kiinnostuksen Aninkaisten alueen elinvoimaisuuteen, viihtyvyyteen ja vetovoimaisuuteen. Booktori ja musiikkitapahtumat ovat erinomainen pohja Puutorin elävöittämiselle, mutta ehkä torialueen käyttöä voitaisiin laajentaa ja ympäristöä ehostaa mahdollistamaan mm. liikuntatapahtumien, lapsiperheiden ohjelman tai muiden tähän asti kokeilematta jääneiden kaupunkikulttuurihäppeninkien tapahtumapaikkana?

Aninkaisten viikko-mölkkyä 13.7.16 (2)

Maailmalla ja muualla Suomessa viime vuosina voimakkaasti kasvanut kaupunkien vuorovaikutus asukkaiden ja järjestöjen kanssa sekä aktiviinen osallisuustoiminta eivät valitettavasti ole vielä saanut merkittävää jalansijaa Aurajoen rannoilla[ii]. Voisiko monenlaisten aktiivisten paikallistoimijoiden Puutori ympäristöineen olla turkulaisen osallistuvan budjetoinnin ja vuorovaikutteisen kaupunkisuunnittelun ensi askel?

Paunon Aninkaiskierros-Pauno & yks Puutorivisio-lähikuva 13.7.16

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2019/01/07/suomalaiskaupungit-budjetoivat-rahaa-asukasosallisuuteen-heraako-turku/

[ii] https://suburbanturku.wordpress.com/2019/05/17/kaupunkikehittaminen-jakaa-mielipiteita-turussa-ja-maailmalla/

 

 

Mainokset

Kupittaa – Suomen ensimmäinen kaupunkipuisto

Lontoon Hyde Park, Münchenin Englischer Garten, New Yorkin Central Park…Maailman metropoleista löytyy puistoja ja puutarhoja, jotka ovat jo vuosisatojen ajan tarjonneet kaupunkinsa asukkaille mahdollisuuden virkistäytymiseen, liikkumiseen ja yhdessä kokoontumiseen.

Kupittaanpuisto Suomen Turussa kuuluu kiistatta perinteikkäiden eurooppalaisten kaupunkipuistojen perheeseen, vaikka turkulaispuisto jääkin tunnettavuudessaan Hollywood-elokuvista ja tv-sarjoista tuttujen miljoonakaupunkien puistojen varjoon.

HK10000_1700-Piispa Henrik kastaa suomalaisia Kupittaan lähteellä

Piispa Henrik kastaa suomalaisia Kupittaan lähteellä Turussa. Keskellä piispa Henrik, takanaan Ruotsin kuningas Eerik Pyhä. Robert Wilhelm Ekmanin fresko Turun tuomiokirkossa, valokuva Museoviraston kuvakokoelmasta.  

 

Piispa Henrikin kastetarusta turnajaisiin, teloituksiin ja terveyskylpyihin  

Kupittaanpuisto on Suomen vanhin ja laajin kaupunkipuisto, jonka juuret ulottuvat lähes tuhat vuotta ajassa taaksepäin. Perimätieto kertoo Piispa Henrik kastaneen ensimmäiset pakanalliset suomalaiset kristinuskoon juuri Kupittaan lähteellä ensimmäisen ristiretken aikana vuonna 1155.

1500-luvulla Kupittaa oli yleinen markkinapaikka, jossa järjestettiin markkinoita sekä myytiin ja laidunnettiin hevosia. Juhana-herttuan pitäessä renessanssihoviaan Turun linnassa 1550- ja 1560-luvuilla Kupittaalla vietettiin muun muassa turnajaisia ja keskikesän juhlia. 1600-luvulla puolestaan Turun Akatemian opiskelijat tapasivat kokoontua Kupittaalle Floran päivänä juhlimaan perinteikästä kevään juhlaa.[i]  1680-luvulla alueen käyttötarkoitus muuttui ja arvostus kohosi, kun Kupittaan lähdettä ryhdyttiin käyttämään terveyslähteenä, ja ympäristössä hoidettiin ensin spitaalisia ja myöhemmin kolerapotilaita. Kupittaan synkempää historiaa edustavat teloitukset. Uudenmaantullin alue toimi vuodesta 1760 lähtien teloituspaikkana, kun kuolemanrangaistukset olivat 1700-luvulla vielä varsin yleisiä.

HK18781101_1_4 - Kupittaan kylpylä ja Pyhän Henrikin lähde, ennen 1853

Kupittaan kylpylä ja Pyhän Henrikin lähde ennen vuotta 1853. Alkuperäisen kuvan tekijä Aminoff G.F., vedostaja. Painaja Renberg Johan Jakob, Åbo Stentryckeri. Museoviraston kuvakokoelmat.

 

Vaikka Turun Akatemian professori Elias Tillandz oli jo 1600-luvulla saanut aikalaisensa vakuuttuneiksi Kupittaan lähteen terveyttä edistävistä vaikutuksista, varsinaisen kukoistuskautensa terveyskylpylänä Kupittaa koki vasta 1800-luvulla. Vuonna 1818 tri M. Baeck julkaisi painetun kemiallisen tutkimuksen ”De aqua medicata Kuppiensi” ja osoitti siinä, että Kupittaan lähteen vesi sisälsi rauta- ja magnesiumkarbonaatin lisäksi kloorinautriumia sekä natrium- ja magnesiumsulfaattia. Baeckin mukaan vesi vaikutti parantavasti mm. reumatismiin ja kuumetauteihin.[ii]. Kupittaan terveyslähteen intendenttinä ja lääkärinä vuosina 1819-33 ja lukuisissa muissa merkittävissä lääketieteellisissä tehtävissä toiminut professori Carl Daniel von Haartman oli myös keskeisessä roolissa, kun Kupittaalle kohosi 1800-luvun eurooppalainen vesihoitomuodin vanavedessä Charles Bassin suunnittelema kaivohuone ja kylpylaitos.

HK10000_2367, Turun laulujuhlat, Yrjö Holopainen, Museoviraston kuvakokoelmat

Kuvia Turun laulujuhlasta Kupittaanpuistossa. Ajankohtana vuosi 1892. Vasemmassa yläkulmassa kapellimestari Carl Gustaf Wasenius. Painokuvan tekijä Yrjö Holopainen. Museoviraston kuvakokoelmat.

 

Kylpylätoiminnan laajentuessa Kupittaa kehittyi Turun huvielämän keskukseksi. Kaivojuhlat ja iltamat kuuluivat 1800-luvun puolivälin turkulaistunnelmaan. Musiikki oli tärkeä osa kylpylävieraiden huvielämästä. Balttilaisella muusikolla Wilhelm Friedrich Siberillä oli kaupungissa 17 vuoden ajan eli vuonna 1855 sattuneeseen kuolemaansa asti orkesteri, jossa soitti etupäässä suomalaisia nuoria. Tämä orkesteri konsertoi säännöllisesti Kupittaalla. Ja myös fyysinen liikunta teki puistoon tuloaan keilaradan muodossa. [iii]

 

Kaikkien kaupunkilaisten liikunnallinen ja vehreää olohuone

Kupittaanpuiston urheilullinen olemus ja nykypäivän ilme alkoivat voimistua 1890-luvulla käynnistettyjen laajennustöiden toteutuessa. Puistoon rakennettiin urheilukenttä ja pienten lasten leikkikenttä sekä istutettiin puita ja pensaita. Laajennustyön suunnittelusta vastannut kaupunginpuutarhuri Hammarberg korosti parhaiden kotimaisten taimien merkitystä ja havukasvien käyttöä hän perusteli erikseen sillä, että myös talvella olisi puistossa oltava kaunista. Tässä yhteydessä puistoon rakennettiin peli- ja leikkikenttien ohella lintulammikot ja uimala, joka valmistui vuonna 1910 vanhaa kylpyläperinnettä jatkamaan.

Kupittaanpuistossa sijaitsee ympärivuotinen lintulammikko. Talviasuttava mökki mahdollistaa lintujen talvehtimisen puistossa. Puistossa asuu erilaisia lintulajeja riikinkukosta vesilintuihin. Lintulammikko kunnostettiin perusteellisesti vuonna 2000. 
Kupittaan maauimala avattiin vuonna vuonna 1912. Uimalassa on kolme allasta: iso allas, syväallas ja lastenallas. 

1900-luvulla Kupittaanpuiston tarjoamien harrastusmuotojen kirjo on kasvanut asteittain laajuuteen, jollaista on vaikeaa löytää Euroopan metropoleista, saati suomalaisista kaupungeista. Jalkapallon arvioidaan saapuneen Suomeen brittiläisten Crichtonin teollisuusveljesten ja merimiesten mukana 1890-luvulla. Pelaajien joukossa oli nuori liikunnanopettaja August Blomberg, joka samoihin aikoihin kunnostautui myös toisen turkulaisen virkistysalueen, Urheilupuiston kehittäjänä. Onkin varsin sopivaa, että vuoden 1952 olympiakisoihin valmistunut Kupittaan jalkapallostadion sekä sen laajennusosa Veritas Stadion sijaitsevat tänään August Blombergin mukaan nimetyllä aukiolla. Jalkapallon asema Kupittaalla näkyy myös kenttien lukumäärässä. Veritas Stadionin lisäksi jalkapalloa pelataan yhteensä yhdellätoista jalkapallokentällä, joista numero 11 on tosin etupäässä amerikkalaisen jalkapallon sekä rugbyn pelaajien harjoituskäytössä.

Veritas Stadionin vieressä, Hippoksentien ja Uudenmaankadun kulmassa sijaitsee nykyisin vuonna 2006 valmistunut Kupittaan monitoimihalli. Nimestään ja satunnaisista salibandy-, lacrosse- ja muiden lajien yksittäistapahtumista huolimatta, halli on pääasiassa jääkiekkoilijoiden ja taitoluistelijoiden käytössä. Mestistä pelaavan TuTo Hockeyn ohella ringetteseura Turku Ringette ja kaukalopalloseura Turun Pyrkivä pelaavat kotiottelunsa Kupittaan hallissa. Nykyistä hallia edelsi vuonna 1962 valmistunut tekojäärata, joka katettiin vuonna 1973. Kupittaalla TuTon ohella pääsarjajääkiekkoa pelannut TPS siirtyi vuonna 1990 pelaamaan kotiottelunsa Artukaisiin rakennettuun maan ensimmäiseen monitoimiareenaan.

IMG_8573

Kupittaanpuiston vastakkaisessa kulmassa Turun seudun urheiluseuroja ja kaupunkilaisia palvelee vuonna 1971 valmistunut Kupittaan urheiluhalli. Arkkitehti Martti Jaatisen suunnittelema halli on tällä hetkellä erityisesti yleisurheilijoiden, ampumaharrastajien ja keilailijoiden käytössä. Ja kerran viikossa jo legendaarisen Aarnen tallin senioriurheilijat kokoontuvat urheiluhalliin kohentamaan fyysistä ja henkistä hyvinvointiaan itselle sopivalla sykkeellä. Hallissa on myös järjestytty konsertteja, kamppailulajien otteluja sekä pelattu kansainvälisiä koripallo-otteluita, kun Turun NMKY seuran kulta-aikoina 1970-luvulla menestyi Jorma Pilkevaaran ja Tapio Stenin johdolla eurooppalaisilla koripallokentillä.

Turkulaisen koripallon laskusuhdanne on vuosikymmeniä liitetty puutteellisiin harjoitus- ja peliolosuhteisiin. Tämä puute korjautuu vuoden 2017 lopussa kun E18 moottoritien ja Lemminkäisentien väliin, Kupittaanpuiston pohjoislaidalle valmistuu kauan kaivattu 2700-paikkainen palloiluhalli. Vuoden 2018 alusta käyttöön tulevan hallin pääkäyttäjälajeja ovat futsal, koripallo, käsipallo, lentopallo, salibandy, sulkapallo ja voimistelu.

Vaikka turkulaiset pesäpalloperinteet kalpenevat pohjalaisten ja sisämaan maakuntien lajimenestyksen vertailussa, turkulaisella pesäpallolla on erinomaiset harjoitus- ja peliolosuhteet Kupittaan urheiluhallin ja uuden palloiluhallin välissä sijaitsevalla pesäpallostadionilla. Kaudella 2017 Turku-Pesiksen miesten edustusjoukkue pelaa kolmanneksi ylimmällä sarjatasolla Suomensarjan etelälohkossa ja naiset sarjaporrasta alempana Maakuntasarjassa. Ja tulevaisuuden kannalta on rohkaisevaa, että seuran ylin juniori-ikäluokka pelaa tällä kaudella B-poikien ylimmällä sarjatasolla, SM-sarjassa.

Pesäpallostadionin alueella yli 40 vuotta sirkustoimintaa harjoittanut Sirkus Finlandia jatkaa elokuisin Kupittaan huvipuistoperinteitä. Vuonna 2017 tuli kuluneeksi 215 vuotta siitä, kun ensimmäinen sirkusseurue – ranskalaisen Jean Lustrén seurue – esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa, ja juuri Turun Kupittaalla[iv].

Sirkus Finlandian ohella kiertävä Huvipuisto Seiterä jatkaa säännöllisesti Kupittaan yli 200-vuotista huvipuistoperinnettä.

 

Kupittaanpuiston monisatavuotiseen historiaan liittyy myös hevosurheilu ja Turun Hippodromin runsaat seitsemänkymmentävuotinen kavioura. Kun Turun Tarkk’ampujapataljoona 1800-luvun lopussa siirsi ampumaratansa Kupittaalta Kärsämäkeen, tarjoutui vuonna 1894 perustetulle Turun Hippokselle mahdollisuus oman raviradan rakentamiseen. Vuosina 1902-1973 käytössä ollut Turun Hippodromi sijaitsi Hippoksentien varrella nykyisten jalkapallokenttien paikalla. Toimintavuosiensa aikana Kupittaan Hippodromilla järjestettiin Kuninkuusravit kolmesti, vuosina 1939, 1949 ja 1963. 1970-luvulla Kupittaa alkoi kuitenkin käydä ahtaaksi ravitoiminnalle ja vanhanaikaiseksi jäänyt rata poistettiin ravikäytöstä vuonna 1973. Turun uusi ravirata avattiin runsaat neljä vuotta myöhemmin vanhan Metsämäen kartanon maille Maaria-Paattisten suuralueelle. Tänä päivänä Kupittaan hevosurheiluhistoriasta muistuttaa TPS juniorijalkapalloilun käytössä oleva Erik Bryggmanin vuonna 1948 piirtämä vanha totokioski.

WP_20170501_16_45_29_Pro

Hippodromin lähtö toi Kupittaalle jalkapallokenttien ohella turkulaiselle pyöräilyväelle velodromin sekä BMX-radan. Asfalttipäällysteinen 333,33 metrin pituinen ulkopyöräilyrata on kaikille avoin ja maksuton. Velodromilla järjestettiin ratapyöräilyn SM-kilpailut viimeksi heinäkuussa 2007. BMX-rataa eli pyöräkrossin harjoitusrataa ylläpitää talkootyöllä vuonna 2014 perustettu BMX Turku ry, joka kuitenkin toivoo radan parannusta ja laajennusta[v].  Velodromin ja BMX-radan vierestä löytyy myös Kupittaan skeittiparkki. Kupittaan skeittiparkin alustamateriaali kuitenkin herättää kritiikkiä lajin harrastajien keskuudessa. ”Kupittaan skeittiparkissa ei oikeasti skeittaa juuri kukaan, koska asvaltti on huono materiaali. Turkuun tarvittaisiin skeittareiden suunnittelema betoninen parkki”, sanovat turkulaiset alan harrastajat[vi].

 

Kupittaalta, pallokenttä 1:n ja liikennekaupungin vierestä löytyy myös vuonna 1934 perustettu Kupittaan siirtolapuutarha. Puutarha perustettiin kaupungissa asuvan työväen tarpeisiin, jotta ihmiset saisivat mahdollisuuksia harrastaa vapaa-ajalla viljelyä ja puutarhanhoitoa. Palstanpidolla nähtiin sosiaalisia, yhteisöllisiä sekä kansanterveydellisiä etuja ja 30-40-luvulla viljely toi myös helpostusta elintarvikepulaan. Kupittaan palstoilla kasvavat rinnan muinaistulokkaat, 1800-luvun uutuuskasvit, vanhoissa puutarhoissa tavattavien omenalajikkeiden kirjo sekä siirtolapuutarhan eri vuosikymmenien kasvikokeilujen muistot. Huolimatta pitkästä historiasta kaupunkipuiston kupeessa Kupittaan siirtolapuutarhan tulevaisuus on ollut moneen kertaan uhattuna. Vuonna 2013 kaupunginvaltuusto hyväksyi uudistamisohjelmassaan kirjauksen, jonka mukaan ”selvitetään Kupittaan siirtolapuutarhalle uutta mahdollista sijaintipaikkaa, joka sallii monipuolisemman toiminnan ja mahdollisesti toiminnan laajentamisen”.

Suomen itsenäisyyden juhlavuonna Turun kaupunki ylläpitää yhteistyössä 4H-yhdistyksen kanssa Suomi 100-perunamaata Seikkailupuiston vieireisellä nurmikentällä. Perunapalsta muistuttaa sadan vuoden takaisesta elitarvikepulasta, mutta myös Kupittaan siirtolapuutarhan kulttuurihistoriallisesta ja yhteiskunnallisesta arvosta sekä sidoksesta kaupunkipuistoon. Ehkä tätä yhteyttä voitaisiin vahvistaa Uudenmaankadun yli rakennettavalla kävelysillalla? Sillalla olisi myös liikenneturvallinen vaikutus, sillä Citymarketin paikoitusalueelta jalkapallo- ja jääkiekko-otteluihin liikkuva katsojavirta on jo vuosikymmeniä aiheuttanut vaaratilanteita ylittäessään liikennesääntöjen vastaisesti vilkkaasti liikennöityä katua.

Vaikka Kupittaanpuisto voi ylpeillä satojen vuosien perinteillään, kuuluu puiston vahvuuksiin myös monipuolisuus ja uusiutumiskyky. 1890-luvun lopulla käynnistetty leikkikenttätoiminta on vuonna 1982 avatun Seikkailupuiston kautta ohjannut turkulaiset lapset jo varhaisessa elämänvaiheessa Kupittaalle. Vaihtelevat teatteriesitykset, taidetyöpajat, liikennekaupunki ja monet muut toiminnalliset houkutukset ovat tehneet Seikkiksestä koko perheen vetonaulan jo useammalle sukupolvelle. Kupittaanpuistoa voidaankin pitää eräänlaisena eurooppalaisen kaupunkipuiston ja ruotsalaisen kansanpuiston suomalaisena risteytyksenä.

Piispa Henrikin tuhat vuotisesta tarustosta tähän päivään ulottuva Kupittaanpuiston aikajana on samalla eräänlainen suomalaisuuden kasvutarina. Kuusisataa vuotta Ruotsin valtakuntaan kuuluvan ”Itämaan” keskuksena näkyy yhä Turussa ja turkulaisuudessa. Suomalaisuuden syntykaupunki ja suomalaisen kulttuurin kehto tunnetaan ennen kaikkea Aurajoesta, tuomiokirkosta ja linnasta, mutta myös Suomen ensimmäinen ja moni-ilmeisin kaupunkipuisto ansaitsee ehdottomasti kunnianosoituksen maan itsenäisyyden juhlavuotena.

WP_20170607_19_05_45_Pro

[i] https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/ulkoilualueet/puistot/kupittaanpuisto

[ii] Oscar Nikula, Turun kaupungin historia1809-1856, 1972

[iii] C.-R.Gardberg, Det främmande ögat och det egna i 1840-talets Åbo

[iv] https://sirkusfinlandia.fi/sirkus-suomessa/

[v] http://www.turkulainen.fi/artikkeli/497065-bmx-ajajat-haluavat-kupittaan-radan-kisakuntoon

[vi] http://hyvinvointi.ts.fi/liikunta/turussa-skeittaa-myos-joukko-tyttoja/