Onko lasten urheilun tarkoitus tänä päivänä hämärtynyt?

Vaikka Suomen Palloliitto, maamme suurin lajiliitto, vastikään tiedotti oikeutetulla lajiylpeydellä jälleen uusista rekisteröityjen pelaajien ennätyksistä, on suomalaisen jalkapalloilun ja myös laajemman urheiluväen piirissä jo pitkään keskusteltu suomalaisen urheilun tilasta ja tulevaisuudesta.

Yksi näkyvimmistä keskustelijoista on ollut Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Mikko Salasuo. Pitkään lasten ja nuorten liikuntaa yhteiskunnallisena ilmiönä tutkinut Salasuo on kritisoinut voimakkaasti suomalaista liikuntajärjestelmää ja peräänkuuluttanut sen perusteellista uudistamista.

”Tasa-­arvon ja kansanliikunnan sijaan suomalaisen liikuntajärjestelmän rakenne pohjaa yksinomaan huippu-­urheilijoiden tuottamiseen – harrastajat lempataan pihalle viimeistään 15­-vuotiaina, kun vuosi vuodelta kapeneva joukko suuntaa huipulle. Ristiriita liikuntalain ja pyramidimallin välillä ei tunnu Suomessa kiinnostavan ketään. Valtio on koko 2000­-luvun syöttänyt kasvavassa määrin rahaa suomalaisen urheilukoneen kyltymättömään kitaan sen sijaan, että se tavoiteohjauksellaan pyrkisi toteuttamaan liikuntalain henkeä.”http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/11/tutkija-salasuo-junnujen-raaka-pudotuspeli-pyramidin-kokoinen-hutipotku

Vaikka tutkija Salasuon voimakas kritiikki huippu-urheilupainotteista liikuntajärjestelmää kohtaan jakaa mielipiteitä jalkapallo- ja muiden palloiluvalmentajien piirissä, on kiistatonta, että suomalainen urheilu elää suurta murroskautta. Yksilö- ja kestävyysurheilumenestyksellä maailmankartalle noussut Pohjolan kansa kokee urheilun edelleen tärkeänä, mutta suomalaiset urheilukentät ja -seurat käyvät kirjaimellisesti läpi suuria muutoksia. Kaupungistuminen, uusi teknologia sekä ympäristön ja yhteiskunnan muutokset muokkaavat nopeasti liikunnallista lajikirjoa. Uudet kamppailulajit, urbaanit liikuntamuodot kuten skeittaus tai parkour sekä joukkuelajit valtaavat alaa ja koventunut lajien välinen kilpailu nostaa liikunta- ja harrastetoimijoille asetettuja vaatimuksia.

Veritas Stadionin Futisillassa johtavien Turun seudun jalkapalloseurojen edustajat, toimihenkilöt sekä pelaajien vanhemmat nostivat esiin junnufutiksen ongelma-alueita, ja niitä löytyi useampaankin futisiltaan. Asiantuntijaroolissa keskustelemassa ja kysymyksiin vastaamassa olivat Turun Nappulaliigan valmennuspäällikkö Pauli Koski, TPS Juniorijalkapallon valmennuspäällikkö Joonas Laurikainen, FC Interin A-juniorien valmentaja ja Fortum tutor Juha Lipponen, Suomen Palloliiton maajoukkuevalmentaja ((U17, U16, U15) Kimmo Lipponen ja KaaPo:n valmennuskoordinaattori Jukka Talja. Tilaisuuden avasi FC Interin toimitusjohtaja Larri Andersson ja puheenvuoroja jakoi Kaupunginosaviikkojen toiminnanjohtaja Tapio Peltomaa.

larri-lipposet-ja-pauli-futisillassa-23-8-16

Yhtenä keskeisenä ongelmana niin valmentajat kuin vanhemmat näkivät harrastuskustannusten nousun. Juha Lipponen muistutti, että C-juniori-iässä toiminnasta putoaa paljon pelaajia, kun harrastuskustannukset kohoavat parin tuhannen euron tasolle kaudessa. Harrastuskustannusten taustalla on monia tekijöitä ja yhteiskunnan suuri muutos. FC Interin 03 ikäluokan vastuuvalmentaja Kari ”Kapa” Lehtinen kuvaili kuinka tänä päivänä kaikki pitää saada nopeasti ja heti. Jollei paikka ykkösjoukkueessa aukea, drop out -uhka kasvaa merkittävästi. Kapa muistutti myös lasten ja vanhempien keskinäisen kommunikaation ja ajoittain ristiriitaisten odotusten ongelmista. Vaikka illan keskustelijat kokivat Petteri Sihvosen pari päivää aiemmin kirjoittaman blogin vanhempien vaikutusvallan kasvusta junioriurheilussa voimakkaan provosoivana, tiedostettiin Veritaksen Olé ravintolassa ”akateemisten äitien” – ja kunnianhimoisten isien – lisääntynyt lobbaus ja vaikuttaminen oman toni-petterin peliajan puolesta.   https://blog.paf.com/petterisihvonen/2016/08/21/akateemiset-aidit-pilasivat-suomalaisen-huippu-urheilun/#.V9UaYfmLTIU

Turun Pallokerhon 02-ikäluokan vastuuvalmentaja Jussi Sirva jatkoi vanhempien piirissä lisääntyneestä vaatimusten kasvusta ja valmentajia kohtaan suunnatuista odotuksista – kaikki haluavat pelata ylhäällä, ykköstasolla ja halutaan vain voittaa. Pitkään Turun Nappulaliigassa valmentanut ja nykyisin ÅIFK 03-ikäluokkaa vetävä Teppo Huttunen kehotti ”isoja seuroja” perehtymään ”kakkoskoriajatteluun”. Tänä päivänä liikaa A-juniori-ikäisiä pelaajia katoaa, kun vaihtoehtoiset pelaajapolut alueen lukuisiin pienempiin seuroihin ovat puutteellisesti viitoitettu. Jollei peliaikaa irtoa alueen ykkösseurassa, valmentajien ja seuran toimihenkilöiden pitäisi auttaa nuorta pelaajaa uusien mahdollisuuksien löytämisessä.

EIF:n edustusjoukkuetta ja FC Interin junioreita valmentava Stefan Strömborg näki niin ikään ongelmia ja tarpeetonta kilpailua suurten ja pienempien seurojen välillä. Piffenin kasvatti kertoi esimerkkinä, kuinka jollain alueen ykkösseuroista on ollut ajoittain tapana reagoida Paraisilla kärsittyyn odottamattomaan tappioon kokoamalla seuraavaan otteluun seuran parhaista pelaajista koostuva tähtisikermä. Tämä ”all-star-kokoonpanojen” kokoaminen selittyy osittain sarjaottelumenestyksen vaikutuksesta seuran harjoitusvuoro-osuuksiin, mutta mahdollisimman tasaisten pelien tavoittelun kannalta kilparyhmien pelaajien pelaaminen haaste- ja jopa harrastetasoilla on erittäin haitallista.

stefu-futisillassa-23-8-16-2

Yhtenä kohonneisiin kustannuksiin liittyvänä ongelma-alueena nähtiin peli- ja turnausmatkojen paisumisen yhä pitempikestoiseksi ja kalliimmaksi käyneeksi urheilumatkailuksi. Todettiin, että varsinkin pääkaupunkiseudun johtavat seurat tekevät kauden aikana useita pelimatkoja Keski- ja Etelä-Euroopan turnauksiin ja tämä tietysti paisuttaa joukkueiden vuosibudjettia. Kritiikkiä saivat myös palloliiton omat sarjat. Etelä-Länsi liiga, jossa turkulaisjoukkue matkustaa päivän aikana bussilla lähes 800 kilometriä pelatakseen yhden sarjaottelun Mikkelissä, ei saanut keskustelijoilta kannatusta. Käpylästä entiseen kotikaupunkiinsa saapunut maajoukkuevalmentaja Kimmo Lipponen sekä KaaPon Jukka Talja korostivat lähialueyhteistyötä ja pelaamista paikallisvastustajia vastaan säännöllisen turnausreissaamisen sijaan. TPS:ssä, Ilveksessä, VPS:ssä ja Itävallassa pelannut ex-maajoukkuepelaaja ”Kimppi” Lipponen muistutti myös, ettei lapsille ole olemassa tärkeitä turnauksia. Juniorityön pitäisi olla pitkäjänteistä pelaajien kehittämistä, ei niinkään tuloshakuista turnauspalkintojen metsästämistä.

Vuosikymmenien valmennuskokemuksen TPS:n edustusjoukkueesta D-junioreihin omaava Tapio ”Hara” Harittu oli oikea henkilö arvioimaan palloliiton pelijärjestelmän kehitystä ja Hara näkikin kehityksessä paljon myönteistä. Haran mukaan pelaajille on tänään 9-10 kertaisesti enemmän pelisarjoja kuin muutama vuosikymmen sitten. Futisillan osallistujat tunnustivat arvion oikeaksi, mutta näkivät järjestelmän kuitenkin sekavana ja alttiina aiemmin kuvaillulle kikkailulle pelaajavalinnoissa. Kun sarjoja on paljon ja niissä menestyminen palkitaan hallivuoroilla, on houkutus peluuttaa ns. talenttipelaajia myös alemmilla sarjatasoilla.

hara-futisillassa-23-8-16-2

Poikkeuksellisen pitkän pelaaja- ja valmentajauran ohella vuosia palloliiton tehtävissä toiminut Tapio Harittu muistutti seuroja vastuustaan – jalkapalloseuralla on oltava tietyt toimintaraamit, omat säännöt. Jollei näitä ole, ollaan ongelmissa. Turun Nappulaliigan Pauli Koski kertoi Nappulaliigan haasteesta tasapainotella aluejoukkue- ja kilpatoiminnan välillä. Varsin tuoreena uudistuksena valmennuspäällikkö mainitsi muutoksen Kauppareissa, seuran kilparyhmissä. Nuorimmissa ikäluokissa peli- ja harjoitusryhmät eivät ole enää niin tiukasti rajattuina eri väreihin vaan koko ikäluokka pelaa ja harjoittelee nykyisin enemmän yhtenä kokonaisuutena. Lisääntynyt joustavuus tarjoaa pelaajille paremmat mahdollisuudet pelata kykyjään vastaavalla tasolla sekä lisää ikäluokan valmentajien keskinäistä yhteistyötä. Uudistuksista huolimatta, Nappulaliiga ja muut päiväkoti-ikäisten lähiliikunta-ajatuksella toimivat seurat joutuvat jatkuvasti pohtimaan, onko lasten urheilutoiminnan perimmäinen tarkoitus  tuottaa kilpa- ja huippu-urheilijoita vai tarjota lapsille liikunnallinen ja sosiaalisia taitoja edistävä harrastus.

Reilu kaksituntinen Veritas Stadionin futisilta paljasti suomalaisen juniorifutiksen elävän suurten muutosten aikaa. Harrastajamäärät jatkavat kasvuaan, mutta niin kasvavat harrastuskustannuksetkin. Kilpapelaajien osallistuminen harrastesarjojen peleihin nähtiin illan keskustelijoiden mielestä suurena ongelmana, johon seurojen tulisi puuttua sisäisillä toimintasäännöillä. Ehkäpä Palloliitto voisi myös terävöittää eettisiä ohjeistuksiaan?

Useat kysymykset jäivät illan aikana vastaamatta, jopa kysymättä, joten jatkoa futisillalla on varmasti luvassa. Suomifutiksen tulevaisuus ei rakennu keskustelemalla, mutta keskustelua ja niiden pohjalta tehtyjä uudistuksia tarvitaan, jotta Suomi myös jalkapalloillaan maailmankartalle.

FC Inter ja Kaupunginosaviikot järjestivät Juniorifutisillan tiistaina 23. elokuuta Veritas Stadionilla. Tapahtuma oli osa ensimmäistä kertaa järjestettyä Kupittaan Kaupunginosaviikkoa. 

Aninkainen palaa 1827 ja Kaupunginosapäivänä 3.9.2016

Kaupunginosaviikot ja Aninkaisten alueen paikallistoimijat järjestivät lauantaina 3.9. – Turun palon vuosipäivän aattona – kaikille avoimen ja maksuttoman KaupunginosaPäivä -tapahtuman. Aninkaisten arkkitehtuurisesti, kulttuurihistoriallisesti ja tietysti toiminnallisesti arvokkaat rakennukset houkuttelivat satakunta kävijää kahdelle ammatti-instituutin ja Konserttitalon opaskierrokselle sekä tämän jälkeen A-auditoriassa pidettyyn keskustelutilaisuuteen. Puutorin ympäristön kehittämiseen ja torialueen monipuolisempaan käyttöön tähtäävän tilaisuuden ajankohtaisena puhujana vieraili Turun palosta vastikään “Turun Da Vinci -koodin” eli historiallisen romaanin 1827 julkaissut kirjailija Mike Pohjola.

 

Aninkaisten KaupunginosaPäivän ohjelma käynnistyi Konserttitalon kahviossa kun tutkija Helena Soiri-Snellman esitelmöi labyrinttimäisen rakennuskokonaisuuden kiehtovasta historiasta ja arkkitehtuurisista yksityiskohdista. Arkkitehti Risto-Veikko Luukkosen suunnittelemista arvorakennuksista konserttitalo valmistui vuonna 1952, ollen näin maamme ensimmäinen pääasiassa konserttitarkoituksiin suunniteltu ja rakennettu sali. Pienenä piikkinä pääkaupunkiseudulle, tutkija Soiri-Snellman muistutti Helsingin musiikkitalon valmistuneen vasta vuonna 2011. Funktionaalista tyylisuuntaa edustavan konserttitalon rakennusurakka toteutettiin Turun ystävyyskaupungin Göteborgin lahjoitusrahoituksen avulla. Myös nykyisen ammatti-instituutin koulutalo ja ravintola Aninkainen rakennettiin sodanjälkeisen uudisrakentamisen yhteydessä Göteborgin avustuksella. Alkuaan kutsuttiinkin Turun ammattikoulua Göteborgin ammattikouluksi.

 

Turkulainen taidehistorioisija ja tutkija Helena Soiri-Snellman esitelmöi Risto-Veikko Luukkosen suunnitteleman rakennuskokonaisuuden kiehtovasta historiasta ja arkkitehtuurisista yksityiskohdista Konserttitalon kahviossa. 

 

Opastettujen tutustumiskierrosten yhteydessä ammatti-instituutin oppilaat järjestivät oppilaitoksen toimintaan liittyviä esittelyjä. Aihealueina olivat kampaamo- ja kauneudenhoitoala, tekstiili- ja vaatetusala sekä ravintola- ja catering-ala. Tutustumiskierroksille osallistuvien vieraiden joukossa oli useita oppilaitoksessa aiemmin opiskelleita ja kaupunginosapäivän tunnelma olikin monelle nostalginen. Oppilaitoksen oppilaat olivat suunnitelleet tilaisuutta varten ”Puutorin pulla” -leivonnaisen sekä Turun palo -teemaisia tuotteita. Näitä oli mahdollisuus nauttia ainutlaatuisesti yhä 50-luvun miljöönsä säilyttäneen Aninkaisten opetusravintolan tiloissa.

 

Iltapäivä Aninkaisissa päättyi keskustelutilaisuuteen A-auditoriossa. Keskustelemassa olivat vastikään Turun palosta historiallisen romaanin 1827 kirjoittanut kirjailija-dramaturgi Mike Pohjola, Tois pual jokke ry:n puheenjohtaja, arkkitehti Pauno Narjus, Puutorin historiaa tutkinut Jukka Heininen sekä Kapunginosaviikkojen toiminnanjohtaja, aluetutkija Tapio Peltomaa. Kuten jo toukokuun maakunta-arkiston isännöimässä tilaisuudessa, Aninkaisten alueen rikas ja monivaiheinen historia vei keskustelun alueen kulta-aikaan ja kaupunkilaisten pettymykseen Puutorin nykytilasta.

 

tp, Mike, Jukka & Pauno Anikainen 3.9.16

 

Ylistäviä arvioita ”Turun Da Vinci -koodiksikin” kuvaillusta teoksestaan saanut Mike Pohjola kertoi otteita romaanista, jossa Puutorin varrella vaikuttanut porvari Hellman ja aikalaisensa ovat keskeisessä roolissa. Vaikka keskustelun runkona ollut satakuvainen power point-kuvasarja varmasti lisäsi kuulijoiden tietoutta Aninkaisten alueen kiehtovista vaiheista, herätti keskustelutilaisuus kuitenkin joukon uusia kysymyksiä Puutorin alueen menneisyydestä ja ennen kaikkea tulevaisuudesta. Yleisömielipiteinä Puutorin aktivointia toivottiin yhtäältä aktiivisena kirpputorikeskuksena ja toisaalta nykyisyyteen nojaavana ”äänitilana”. Tapio Peltomaa toi yhtenä mahdollisuutena esiin Porin torilla käytössä olevan lasten Angry Birds leikkipuiston sekä Suomi Areena -tapahtumissa käytössä olevan kiinteän esiintymislavan. Ja suurta kannatusta nautti edelleen kaupunkisuunnittelujohtaja Timo Hintsasen toukokuun Aninkaisten päivässä ilmaan heittämä ajatus Puutorin puistomaisuuden lisäämisestä.

 

Paunon Aninkaiskierros-Pauno & yks Puutorivisio 13.7.16

Tois pual jokke ry:n puheenjohtaja, arkkitehti Pauno Narjus ja Puutorin vihreä visio.