Pakolaiskriisi edellyttää aktiivista kaupunginosapolitiikkaa ja kolmannen sektorin suurempaa roolia

Työttömyys, syrjäytyminen, väestön ikääntyminen, maahanmuuttajien kotouttamisongelmat, pakolaiskriisi, ihmissalakuljetus…

Viimeistään kuluneena kesänä on myös suomalaisille tullut selväksi, että elämme myös arkitasolla osana kansainvälistä, jopa globaalia yhteisöä. Lähi-idän poliittisten kriisien vaikutukset ovat ilmaantuneet mitä konkreettisimmassa muodossa myös suomalaisten kotikulmille. Kun kaupunkikuvassa on havaittavissa jo entuudestaan työttömyyttä, syrjäytymistä, alkoholismia ja muita ongelmia, ei yhtäkkiä ilmaantuvan maahanmuuttajatulvan inhimillinen vastaanotto olekaan enää itsestäänselvyys.

Turussa maahanmuuttajataustaisen (tilastoissa muun kieliset) väestön osuus on ylittänyt 30 prosentin Halisissa, Lausteella Varissuolla. Pansiossakin muun kielisten osuus on suuri (23,3%), ja lisäongelmana on kaupunginosan poikkeuksellisen korkea työttömyysaste, 29,8%. Pernon vastaavat tilastoluvut ovat 5-6 prosenttia alemmat, mutta Turun kaupunginosavertailussa edelleen korkeat. Pansiossa sijaitsevan SPR:n Turun vastaanottokeskuksen 500 henkilön majoituskapasiteetti täyttyi elokuussa ja alueella turvauduttiin telttamajoitukseen. Sittemmin sisäilmaongelmien takia opetuskäytöstä poistettu Pernon koulu on otettu käyttöön turvapaikanhakijoiden hätämajoituspaikkana.

WP_20150901_18_28_36_Pro

Kansanedustaja Immosen heinäkuisen kirjoituksen käynnistämä monikulttuurisuuspolemiikki sekä koko Eurooppaa koetteleva pakolaiskriisi ovat luoneet puitteet, jossa jo nyt selkeästi havaittavat kaupunginosien väliset väestörakenne- ja hyvinvointierot uhkaavat syventyä. Pakolais- ja maahanmuuttokysymykset ovat kiistatta Eurooppa- ja jopa globaalitason yhteiskunnallisia ongelmia, mutta niihin pitää puuttua myös kaupunginosatasolla.

Pansion pakolaispelurit 1.9.15

Turun Sanomat uutisoi 18.9.15 Pansio-Pernosta koko sivun jutun muodossa. Lehden toimittaja haastatteli Pansio-Perno aktiivit ry:n puheenjohtaja Pertti Kivimäkeä. Kotikaupunginosansa edut ja ongelmat läpikotaisin tunteva Kivimäki muisteli kaiholla lakkautettua Pansio-Pernon aluetyöryhmää, joka kaatui kaupungin byrokratiaan kun aluekoordinaattorit siirrettiin kaupunginosista keskustaan.

Pakolaiskriisin sekä ajoittain kontrolloimattomaksi yltyneen maahanmuuton sitkeästi jatkuessa on yhä tärkeämpää, että Turku sekä Suomen muut kaupungit panostavat kaupunginosien kehittämiseen ja tiiviimpään yhteistyöhön paikallistoimijoiden kanssa. Myös maan huono taloustilanne puoltaa syvempää yhteistyötä varmuudella kilpailukykyisten vapaaehtoisjärjestöjen kanssa. Pansio-Perno aktiivit, Varissuon Yhdessä-yhdistys, Turun Seudun TST, DaisyLiitto sekä useat muut paikallisjärjestöt työskentelevät päivittäin Turun kaupunginosissa ja tietävät minkälaisia ongelmia asukkaat alueillaan kohtaavat ja minkälaisilla toimenpiteillä alueiden elinoloja voidaan kehittää.

Turun kaupungin Eviva -hanke on viime vuodet panostanut juuri Halisten, Lausteen, Pansio-Pernon, Runosmäen ja Varissuon asukkaiden osallisuuden kehittämiseen, mutta hanke päättyy tämän vuoden lopussa. Paikallisjärjestöjen oma verkosto, Kaupunginosaviikot, on kulttuuripääkaupunkivuodesta lähtien aktivoinut asukkaita ja kaupunginosatoimijoita kehittämään kotiympäristöään koko kaupungin kattavasti. Vieläpä alati niukentuvin resurssein ja epätietoisena tulevaisuuden toimintaedellytyksistä.

Turun kaupunki ei ole lämmennyt Johannes Yrttiahon esitykseen kaupunginosavaltuustojen / kaupunginosalautakuntien perustamisesta[i] eikä aiemmin esitettyihin lähidemokratiamalleihin[ii], joten Pansio-Perno aktiivien Pertti Kivimäen julkituoma huoli kaupunginosien äänen kuulumisesta on varmastikin perusteltu. Toivottavasti kuitenkin kaupungin strategiassa[iii] näkyvästi esiintyvät aktiivinen kaupunkilainen -pääteema, asukkaiden osallisuus sekä lupaukset ”kolmannen sektorin palveluntuottajien toimintaedellytysten vahvistamisesta” johtavat konkreettisiin päätöksiin ja Evivan sekä Kaupunginosaviikkojen vuosien kaupunginosatyö saa myös tulevaisuudessa jatkoa.

[i] http://www.aamuset.fi/naista-puhutaan/politiikka/yrttiaho-kaupunginosavaltuustojen-suorat-vaalit-lisaisivat

[ii] http://www.turkulainen.fi/kumppanit/lansi-turun-asukasyhdistys/110998-kestava-kaupunkirakenne-ja-paikallisdemokratia-puhuttiva

[iii] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/strategiset_ohjelmat.pdf

Mainokset

Lähiliikunta – sosiaalista harrastustoimintaa, kilpaurheilua vai marxilaista utopiaa?

Syksyisin perheissä pohditaan kuumeisesti lasten harrastusvaihtoehtoja. Pohdinta onkin paikallaan, sillä nykypäivänä yhden kilparyhmässä harrastavan lapsen liikuttaminen on koko perheen ja usein myös isovanhempien logistista ja taloushallinnollista suunnittelua edellyttävä projekti. Kysymykset kuka kuskaa ja mitä maksaa rajaavat Nyky-Suomessa liian monet lapset arkiharrastusten ulkopuolelle.

Onko meillä tähän varaa? Haluammeko, että kohta satavuotiaan Suomen väestön enemmistö koostuu suurten ikäluokkien eläkeläisarmeijasta ja liikuntakyvyttömistä virtuaalisurffareista?

Tuoreen (julkaistu Ylessä 8.9.15) Liikkuva koulu -tutkimuksen kyselyiden perusteella yhtenä syynä on se, että koululaiset istuvat tv- ja tietokoneruutujen ääressä liikaa, kahden tunnin suosituksiin nähden jopa moninkertaisia aikoja.

Perinteinen, fyysisesti raskas tehdasteollisuus on nopeasti katoamassa länsimaissa, mutta kyllä kai edelleen kasvava palvelu- ja vapaa-ajan sektori tarvitsee ihmisiä, joille kuperkeikka tai kärrynpyörä ei ole ylivoimainen liikunnallinen suoritus?

Liikunnalla – ja ennen kaikkea joukkueurheilulla – on myös merkittävä sosiaalinen vaikutus. Ei kaikkien tarvitse olla teemu, petsku tai roman, terveellä pohjalla toimivassa joukkueessa tai liikuntaryhmässä porukan heikoimmallakin lenkillä on oma merkittävä roolinsa.

Turun Nappulaliiga on tuottanut viimeisen 50 vuoden aikana ison joukon eri tasoisia joukkuepelaajia. Joukosta löytyy Hradeckyjä, Lipposia, Moisandereita, Rajamäkiä sekä alaa vaihtaneita yhteiskunnallisia esikuvia kuten Koivu, Nummelin, Rannikko, Ristolainen. Ja aika monta muuta.

Niin houkuttelevaa kuin menestyvien ammattiurheilijoiden tuottaminen nykypäivänä onkin, tulisi liikuntaa tarkastella laajemmassa, koko yhteiskuntaa peilaavassa perspektiivissä. Suomi on tänä päivänä monien muiden ongelmiensa ohessa ajautunut osaksi kansainvälistä maahanmuutto- ja pakolaiskriisiä. On täysin ymmärrettävää, että globaalin kilpailun kurjistamat kantasuomalaiset ja katoavan teollisuuden osaajat suhtautuvat epäluuloisesti, jopa vihamielisesti voimistuvaan maahanmuuttajavirtaan.

Jalkapallo ja liikunta yleensä ovat nykyisessä kriisissä merkittävä yhteiskunnallinen voimavara. Noin 1700 harrastajan Turun Nappulaliiga on Suomen kolmanneksi suurin jalkapalloseura ja tarjoaa tänä päivänä alle sadalla eurolla ympärivuotisen harrastemahdollisuuden 5-12-vuotiaille pojille ja tytöille. Vieläpä lähellä kotiovea ja koulukaverien piirissä. Se, että Pansion vastaanottokeskuksen läheisyyteen avattiin syyskuun alussa upouusi tekonurmikenttä on merkittävä yhteiskunnallinen voimavara, jota tulisi osata hyödyntää.

WP_010165

Juhlavuottaan viettävä viisikymppinen turkulainen lähiliikunnallisuuden instituutio ja kymmenien kansainvälisen tason pallotaiturien hautomo kokoaa tänä viikonloppuna vanhimman ikäluokkansa Impivaaraan mittelemään Jukka Paatelon nimeä kantavasta kiertopalkinnosta. Harraste- ja kilpafutarit kokoontuvat lauantaiaamuna Kiprusoffien, Koivujen, Nummelinien ja monien muiden turkulaisten urheilijaesikuvien kotikulmille pelaamaan viimeiset aluejoukkuepelinsä.

Toivottavasti mahdollisimman monen liikuntaharrastus sekä nappulaliigalaisten piiriin erottamattomasti kuuluvat koko elämän kattavat kaverisuhteet jatkuvat myös 04-syntyneiden pelurien piirissä.

Tietoa Turun Nappulaliigasta ja Jukka Paatelo-turnauksesta löytyy http://www.turunnappulaliiga.fi/ -sivustolta.