Nouseeko Suomi jalkapallokansojen liigaan?

Suomessa usein sanotaan, ettei meillä ole jalkapallokulttuuria. Kuitenkin jo vuonna 1912 helsinkiläisvoittoinen suomalaisjoukkue ylsi välieriin Tukholman olympiakisoissa. Ja tätä ennen 1800-luvun viime vuosikymmenellä liikunnanopettaja August Blomberg ja Crichtonin teollisuusveljekset organisoivat Turussa jalkapallo-otteluita.  Suomalaisen jalkapallon kansainväliset saavutukset kieltämättä kalpenevat vertailussa useimpiin Euroopan maihin ja myös maamme lähes poikkeukselliseen yksilö- ja kestävyyslajien menestyshistoriaan, mutta kyllä Suomifutiksen lähettiläät Lehtovirrasta Litmaseen tai Rytkösestä Hradeckyyn edustavat jalkapalloperinteitä, joista voimme olla ylpeitä.

Jalkapallo- ja laajemminkin urheilukulttuuriin liittyy ylpeyden tunteen ja yhteisöllisyyden lisäksi myös kunnioitus. Kotikaupunkini Turku saattaa näyttäytyä monelle mustavalkoisena, mutta kilpailevien seurojen ja lajien legendat edustavat ainakin turkulaisittain katsottuna sulassa sovussa ja keskinäisellä kunnioituksella Paavo Nurmen aloittamaa varsinaissuomalaista urheiluperimää. Palloilujatkumoa löytyy Steneistä Rannikoihin, Ylösestä Rauteihin ja Nättinummen Nummelineista Koivuihin ja Kiprusoffeihin. Ja löytyy urheilutaustaa jopa Matti & Teppo duolta, jonka jalkapallojuuret löytyvät Urheilupuistosta ja Martinmäeltä, missä Hese Suhonen loi pohjat neljään Suomeen mestaruuteen ja lyömättömältä tuntuvaan maaliennätykseensä.

Uskon, että suomalaisen jalkapallo- ja urheiluväen keskinäinen kunnioitus ulottuu myös Lounais-Suomea laajemmalle ja kattaa koko maan. Vaikka Oulu on ollut pitkään poissa veikkausliigakartalta, Oulun seudulta on noussut A-maajoukkueessa tänä päivänä valmentavien Antti Niemen ja Mika Nurmelan jälkeen Toni Kolehmaisen ja Jarkko Hurmeen kaltaisia maajoukkuetason pelaajia. Pohjoisen ja pienpaikkakuntien seurojen kasvatit ovatkin tärkeitä esikuvia ja seuratyön kannustajia Suomifutikselle. Kotkan nappuloiden kasvatti Teemu Pukki on käynyt kovan koulun Schalken, Celticin ja Bröndbyn kautta Englannin Mestaruussarjan kärkijoukkue Norwichin suosikkipelaajaksi. Toinen Tanskassa uransa uudelle tasolle nostanut, Huuhkajien kapteeni Tim Sparv maksoi juniorivuosien velkaansa järjestämällä tekonurmialustan kotiseutunsa koulun kentälle[i].

Kriittisyys ja analyyttinen asennoituminen kuuluvat kiinteästi tavoitteelliseen kilpaurheiluun, mutta niin kuuluu myönteisyys sekä pelaajien kannustus ja koko urheiluyhteisön keskinäinen kunnioitus. Haltioituneena Englannin, Espanjan ja Mestareiden liigoja seuraava suomalainen futisväki on odottanut vuosikymmenet omaa Islannin ihmettään, mutta hallitsevaksi yhdistäväksi muistoksi on syöpynyt sateisella stadikalla pelattu Unkari-ottelu, jonka traumaattisia ratkaisuhetkiä muistellaan masokistisesti jokaisen merkityksellisen karsintapelin alla.

Markku ”Rive” Kanervan valmentama maajoukkue pelaa tänä iltana Kreikassa Kansojen liigan toiseksi viimeisen ottelunsa. Neljä ottelua puhtaalla pelillä ja maaliakaan päästämättä pelannut Huuhkajaryhmä voittaa lohkon, vaikka häviäisi 0-1 tai 1-3. Tietysti Suomi voi hävitä suurilukuisemminkin, mutta kyllä kai aikaisempien ottelujen perusteella vierasjoukkue on suosikki viemään lohkon ja etenemään jatkokarsintaan?

Ja vaikkei näin kävisikään, voimme kai joka tapauksessa nauttia Huuhkajien ennennäkemättömästä nousukiidosta, joka heijastuu varmuudella myös juniorien harjoitteluintoon ja itseluottamukseen sekä Suomifutiksen asemaan yli puolen miljoonan suomalaisen rakastamana liikunta- ja kulttuurimuotona.

 

[i] https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/a/4d194fc8-3537-4afe-9a23-175f1ea27b4d Huuhkajien kapteenilta upea ele – vaasalaiskoulun ankea hiekkakenttä saa tuliterän tekonurmen: ”Tiedostan, että olen etuoikeutettu ihminen”

 

Mainokset

Turkulaisen jalkapallon seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta

Turkulaisessa jalkapallossa koettiin lihavia vuosia 2000-luvun puolesta välistä vuoteen 2013 asti. FIM-pankkiirin rahoilla teeveestä tutut valmentajat Mixu Paatelaisesta Martti Kuuselaan ja Pasi Rautiaiseen johtivat suuren pelaajabudjetin Tepsin kestomenestyjäksi ja varustamo-omistaja Stefan Håkansin perustama Inter onnistui hollantilaisen Job Dragtsman johdolla rakentamaan omista kasvateista ja laadukkaista ulkomaan vahvistuksista voittajajoukkueen.

Turkulaisen jalkapallon Veikkausliiga-ajan menestyskauden perustukset rakennettiin jo muutamaa vuotta ennen mestaruus- ja mitalikausia. Keväällä 2003 TPS palasi ylimmälle sarjatasolle ja Kupittaalle paikallisderbyjen näyttämöksi kohosi Stefan Håkansin upouusi Veritas Stadion. Vaikka molemmat turkulaisseurat sijoittuivat sarjassa keskivaiheilla, veti uusi Veritas Stadion derbyyn yli 6000 katsojaa.

Turun Palloseuran vastaus Håkansin satsauksiin nähtiin keväällä 2006 kun Turussa julkistettiin jalkapallo-TPS:n siirtyvän pankki- ja sijoitusalalla menestyneen Seppo Sairasen johtaman Sydän pelissä-ryhmän omistukseen[i].  Syksyllä 2006 päävalmentajaksi palkattiin Skotlannista 3+2 vuoden sopimuksella Mika-Matti Paatelainen, ja TPS-toimitusjohtaja Petri Jakonen hehkutti Brittein saariltakin tarjouksia saaneen valmentajan nimitystä tärkeänä tekijänä seuran kunnianhimoisiin tulevaisuuden visioihin[ii].

Myös Inter-leirissä haettiin valmennusosaamista kansainvälisiltä kentiltä. Sveitsissä menestyneen René van Eckin aika Turussa jäi yhteen kauteen, mutta seuraajanaan keväällä 2007 aloittanut, niin ikään hollantilainen Job Dragtsma yhdistetään vahvasti sinimustien nousuun suomalaisen seurajalkapalloilun huipulle. Vuonna 2006 kiihtynyttä turkulaisen jalkapallon kilpavarustelua seurasi yleisömäärien nousu, Interin mestaruus vuonna 2008 sekä turkulaisseuroille yhteensä seitsemän mitalisijaa (Inter: 1 kulta, kaksi hopeaa, TPS: neljä pronssia). Vielä syksyllä 2012 media kuvaili Turkua Suomen jalkapallopääkaupunkina, kun kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä Inter oli pisteen ja TPS kaksi pistettä mestaruuden lopulta vienyttä HJK:ta jäljessä[iii].

 

Laihat vuodet

Vuonna 2013 lihavat vuodet kuitenkin päättyivät. Tepsissä pankkiiri Sairasen panostukset olivat supistuneet jo paria vuotta aiemmin ja resurssien ehtymisellä oli luonnollisesti vaikutusta seuran toimintaan. Yllättäen päävalmentajan tehtävät jättäneet Pasi Rautiaisen paikalle nostettiin A-junioreita luotsannut Marko Rajamäki ja niukemalla budjetilla operoimaan joutunut seura menetti myös maajoukkuetason profiilipelaajia Kasper Hämäläisestä (2010), Riskin veljeksiin (2011) ja Toni Kolehmaiseen (2012).

Kun vielä kauden 2013 suurhankinnoista Wayne Brown ei yltänyt odotetulle tasolle ja Duarte Tammilehto loukkaantui jo alkukaudesta, saattoivat tepsiläiset iloita ainoastaan sijoittumistaan yhtä sijaa Interiä ylemmäs, mutta kuitenkin vasta kahdeksanneksi. Seuran talouden kannalta erityisen huolestuttavaa oli europelien päättyminen putoamiseen jo ensimmäisellä karsintakierroksella luxemburgilaisen amatöörijoukkueen toimesta. Vuodesta 2009 lähtien seuran toimitusjohtajana toiminut Marco Casagrande oli siirtynyt juuri kauden alla Palloliiton pääsihteeriksi[iv] ja syksyllä seuraajana aloittanut Juha Reini tuskin tiesi tulevan seuransa ongelmien laajuutta[v].

Jo tammikuussa 2014 TPS-johto pui seuran tilannetta ylimääräisessä tiedotustilaisuudessa. ”Suurin yksittäinen syy tappioon oli katastrofi europeleissä ja siitä budjetoitujen UEFA-rahojen saamatta jääminen. Lukuisat loukkaantumiset ja siitä johtuneet pelaajamuutokset veivät sekä urheilullista menestystä että taloudellista tulosta alaspäin mm. katsojamäärien huomattavana putoamisena.”[vi]. Kun edelliskauden pelaajabudjetti oli ollut 725 000 euroa, nyt oli käytettävissä 325 000 euroa, joista 250 000 oli jo sidottuna olemassa oleviin 12 pelaajan sopimuksiin. Toimitusjohtaja Reinin mukaan noin kymmenen pelaajan hankkimiseksi oli pelaajabudjetissa käytettävissä 75 000 euroa, jolla ei pitkälle potkita.

Eikä potkittu. Yhä syvenevien talousvaikeuksien seurauksena TPS menetti useimmat johtavat pelaajansa ja valmentajaksi Kuopioon siirtyneen Rajamäen tilalle nimettiin kymmenen vuotta aiemmin Tepsiä valmentanut Mika Laurikainen. Juniorivoittoinen joukkue jäi lopulta sarjan viimeiseksi ja putosi Ykköseen.

 

Vaikka myös FC Interin kurssi kääntyi kauden 2012 jälkeen laskuun, jatkettiin varustamoseurassa menestystä tuoneen Drgatsman opeilla. Myös sinimustat kokivat isoja menetyksiä, kun viimeisen hopeakauden tehokkain pelaaja Mika Ojala siirtyi Ruotsiin sekä Jonit Kauko ja Aho Lahteen. Vielä vuonna 2015 Inter ylsi vähintään hyväksyttävälle neljännelle sijalle, mutta kesken kauden maaleillaan Suomen Zlataniksikin ristityn Vahid Hambon[vii] myynti Brightoniin ja kertaalleen palanneen Ojalan uusi siirto Saksaan söivät joukkueen hyökkäysvoimaa ja ehkä myös viestivät patruuna Håkansin halusta tasapainottaa taloutta.

Kausi 2016 oli hollantilaisvalmentajalle jo kymmenes perättäinen, mutta päättyi toukokuun useiden tappioiden jälkeen Dragtsman ennenaikaiseen eroon päävalmentajan tehtävistä. Tilalle astui kakkoskoutsina pitkään toiminut ja seuraa myös lähes 200 ottelussa pelaajana edustanut Jami Wallenius. Tulokset eivät kuitenkaan riittävästi parantuneet, vaikka valmennukseen tueksi tuotiin FC Jazzissa viimeksi valmentanut John Allen. Kesällä liigan ympärillä ja mediassa alkoi pyöriä huhuja PK-35:n valmentajan ja osaomistajan Shefki Kuqin Inter-yhteyksistä. Huhut muuttuivat elokuussa faktoiksi, kun Kuqi palkattiin Interin uudeksi päävalmentajaksi.

Samoihin aikoihin mustavalkoisessa leirissä Mika Laurikainen oli nostanut heikon alkukauden jälkeen Tepsin Ykkösen kärkiryhmään ja Turussa voimistuivat huhut ennenkokemattomasta ”karsintaderbystä”. Kauden päättyessä tämäkin spekulaatio muuttui todeksi ja turkulaisseurat kohtasivat toisensa ensin Tepsin isännöimänä Paavo Nurmen Stadionilla ja toisen kerran Veritas Stadionilla. Iltapäivällä keskellä viikkoa Urheilupuistossa pelattu ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin, mutta houkutteli paikalle yli 4200 katsojaa. Kolme päivää myöhemmin joukkueet kohtasivat uudelleen ratkaisevassa toisessa osaottelussa Kupittaalla. Kokenut Inter oli lopulta 2-0 parempi yli 6800 katsojaa Veritakselle vetäneessä ottelussa ja säilytti sarjapaikkansa.

Kun Shefki Kuqi lähti valmennustiiminsä kanssa kokoamaan uutta Interin joukkuetta, Laurikaisen valmentama Palloseura joutui jatkamaan Ykkösessä yhä tiukalla budjetilla. ”Kosovon Härän” vahvistukset olivat nimekkäitä. Inter-ikoni Timo Furuholm palasi Saksasta suoraan kapteeniksi, puolustukseen tuotiin brassi Alan Henrique, hyökkäykseen Klubissa euromaaleja laukonut Macoumba Kandji ja keskikentälle jopa Real Madridia edustanut sekä Ranskan maajoukkueessa pelannut Julien Faubert.

Tuloksellisesti varsin hyvästä kauden avauksesta huolimatta Kuqin muukalaislegioona ei koskaan löytänyt pelirytmiä tai tunnistettavaa pelitapaa, mistä kertoi tilastokummajainen, jonka mukaan kosovolaisvalmentajan joukkueet eivät olleet koskaan voittaneet kahta ottelua peräkkäin[viii]. Kun vielä kesällä paljastui, että Kuqi oli erottamassa apuvalmentajiaan ilman seuraomistajan hyväksyntää, päättyi jo kolmannen Interin päävalmentajan työ runsaan vuoden sisällä. Kuqin apuvalmentajaksi palkattu Fabrizio Piccareta otti vastuun loppukaudeksi ja huolimatta vaatimattomasta 9. sijasta, italialaisen kanssa solmittiin jatkosopimus seuraavalle kaudelle.

Kunnioitettavan valmennuskokemuksen mm. Valioliigasta, Portugalista sekä Inter Milanon junioriorganisaatiosta omaava genovalainen vei Interin keväällä Suomen Cupin voittoon, mutta edeltäjiensä tapaan Interin otteet Veikkausliigassa vaihtelivat ja varsinkin kotona Veritas Stadionilla heikko menestys ja jatkuvat muutokset joukkueessa johtivat yleisön tyytymättömyyteen ja katsojamäärien laskuun. Kun Piccareta, pian Suomen Cupin voiton jälkeen yllättäen jätti tehtävänsä, joutui Inter nimittämään runsaan vuoden sisällä jo viidennen päävalmentajansa. Tehtävään palkattiin jo Piccaretan ja Kuqin valmennusryhmässä mukana ollut John Allen.

Vaikka turkulaisesta jalkapallosta eri seuroissa vuosikymmenien kokemuksen omaava Allen ylsi kesällä 2018 viime vuosien Interissä harvinaiseen neljän ottelun voittoputkeen[ix], kääntyi voittokausi välittömästi seitsemän voitottoman ottelun sarjaan, johon kuului myös jo kauden toinen derbytappio. Vaikka seurajohto alkuun kiistikin mediassa levinneen huhun jälleen uudesta valmentajan vaihdoksesta[x], julkaistiin Interin sivuilla jo kahden päivän kuluttua tiedote, jossa vahvistettiin huhun mukainen tieto HJK:n apuvalmentaja Jose Riveiron nimityksestä Interin päävalmentajaksi.[xi]

FC Interissä vaihtuvien valmentajien taustalla seuran uudistamisesta on vastannut vuoden 2017 alusta lähtien tekninen johtaja Vesa Mäki. Aiemmin Palloliiton Turun piirissä valmennuspäällikkönä toiminut Mäki on puhunut paljon Interin identiteetistä ja yhteisestä peli- ja harjoittelutavasta.[xii]

”Kyse on koko seuran jalkapalloidentiteetistä. Miten harjoitellaan, miten pelataan ja millaisia pelaajia seura tarvitsee. Metodi on tärkeä eli miten Interissä opitaan pelaamaan. Esimerkiksi jokaisen seuran juniorijoukkueen harjoituskaava on samanlainen. Näin toimitaan kaikissa suurseuroissa. Interissä identiteetin rakentaminen tehdään yhteistyössä valmentajien kanssa. Itse olen johtamassa tätä toimintaa.”

Koska varsin erilaisia valmennusfilosofioita edustaneiden valmentajien aika on jäänyt kovin lyhyeksi Veritas Stadionilla, on varmasti vaikeaa arvioida, kuinka hyvin uudistukset ovat seurassa juurtuneet ja minkälainen tulee olemaan espanjalaisen Riveiron Interin peli-ilme. Identiteetin edistämisen kannalta ikävämpää näkyvyyttä on aiheuttanut seuran linja kultakauden omien kasvattien Henri Lehtosen, Ari Nymanin ja Mika Mäkitalon pelaajauran päättämisen osalta. Monien kannattajien mielestä seuraikonien arvoa ei olla ehkä ymmärretty riittävän hyvin osana seuraidentiteetin kehittämistä.

Ehkä viime aikojen yhtenä myönteisemmistä kehityssuunista voidaan pitää joukkueen ”kotimaistumista” ja nuorten pelaajien kasvanutta roolia. Päättyneellä kaudella Inter lähti otteluun useaan otteeseen täysin kotimaisella avauskokoonpanolla ja kentällä nähtiin monesti myös joukkue, jonka enemmistö koostui alle 21-vuotiaista tulevaisuuden lupauksista.

Fabrizio Piccaretan tavoin Jose Riveirolla on vahva tausta työskentelystä arvostetussa ammattilaisorganisaatiossa (Inter Milano ja Celta Vigo) nuorten lupaavien pelaajien parissa, joten viime vuosina vahvasti junioritoimintaan panostaneella Interillä uuden valmentajanimityksen ja cup-voiton tuomien europelien myötä – jälleen – uusi etsikkoaika viedä seura kohti lihavampia vuosia.

Interin hakiessa identiteettiään valmentajavaihdosten keskellä Veikkausliigassa, TPS nosti Ykkösen kauden 2017 syksyllä jälleen tasoaan ja kamppaili Espoon päätösottelussa noususta liigaan. Tapiolan jännitysnäytelmässä ratkaistiin FC Hongan ja TPS:n kärkikaksikon kesken suoran nousijan ja karsijan kohtalo ja satojen paikalle matkustaneiden turkulaiskannattajien riemuksi TPS vei Ykkösen kärkipaikan 1-1 tasapelillä. Liigakarsinnassa Honka kaatoi HIFK:n ja molemmat erinomaista juniorityötä tekevät nousijajoukkueet osoittivat, että Ykkösen taso on noussut ja sarjan kärkijoukkueet pystyvät uskottavasti haastamaan Veikkausliigan joukkueita. Päättyneellä, ensimmäisellä Veikkausliigakaudellaan Honka kamppaili päätöskierrokselle asti jopa pronssimitalista.

Kun nousija Honka ylsi Veikkausliigassa kokeneella, rutinoiduista ulkomaan avuista koostuneella joukkueellaan nelospaikalle, joutui yhä keski-iältään nuori TPS kamppailemaan koko kauden sarjapaikastaan. Viimeisen sarjakierroksen päätteeksi Tepsin kohtaloksi tuli jälleen karsiminen sarjapaikasta.

Viime vuosien jännitysnäytelmät pääsystä Veikkausliigaan ovat maajoukkueiden viime aikojen hyvien esitysten ohella antaneet uskoa Suomifutiksen myönteisestä kehityksestä, ja jopa usein vähätellyn suomalaisen jalkapallokulttuurin syvenemisestä.

Kaksi kautta sitten karsintaderbyssä Ykköseen jäänyt, mutta viime syksynä Veikkausliigaan noussut TPS kohtaa lauantaina 3.11. klo 15 Veritas Stadion ratkaisevassa karsintaottelussa Kokkolan Pallo-Veikot. Perinteikäs KPV on kuulunut vuosia Ykkösen kärkijoukkueisiin ja seuran nousu vahvistaisi pohjanmaalaisten vahvaa panosta Veikkausliigassa. Mutta kuten karsinnan 0-0 päättynyt ensimmäinen osaottelu kiistattomasti osoitti, olosuhteet Veikkausliigatason jalkapallolle eivät ole Kokkolassa vielä kunnossa[xiii].

TPS:n paluu Ykköseen ei varmastikaan olisi maailman- tai edes turkulaisen jalkapallon loppu, mutta lienee suomalaisen jalkapallon ja myös Veikkausliigan etu, mikäli Helsingin derbyjen ohella paikallishegemoniasta pelataan myös vanhassa pääkaupungissa. Ja sarjanpaikan säilymisellä on varmasti myös merkitystä turkufutiksen laihojen vuosien kääntämisessä lihavien vuosien aikaan.

 

[i] https://www.ts.fi/urheilu/1074122693/TPSn+taustalle+yksityisia+rahoittajia

[ii] https://yle.fi/urheilu/3-6001070

[iii] https://yle.fi/uutiset/3-6346018

[iv] https://www.is.fi/huuhkajat/art-2000000604055.html

[v] https://www.ts.fi/urheilu/jalkapallo/502577/Juha+Reini+TPSn+johtoon

[vi] https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/2014011617938631_vg.shtml

[vii] https://yle.fi/urheilu/3-7955690

[viii] https://www.suomifutis.com/2017/05/hifk-kuittailee-suoraan-shefki-kuqille-somessa-tyly-tilasto-nostettiin-esiin/

[ix] http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2018/08/12/fc-inter-hamuaa-voittoputkelle-jatkoa-asenteen-pitaa-olla-kohdallaan

[x] https://www.ts.fi/urheilu/4098353/Interin+tekninen+johtaja+Vesa+Maki+kumoaa+valmentajahuhut

[xi] http://fcinter.fi/uutiset/2018/09/27/tiedote-jose-riveiro-fc-interin-uudeksi-paavalmentajaksi

[xii] https://www.aamuset.fi/urheilu/3901967/Jalkipeli+FC+Interissa+puhaltavat+uudet+tuulet+Vesa+Maen+johdolla

[xiii] https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005883670.html