7.1.15, 14.2.15, 13.11.15, 22.3.16, 14.7.16, 22.7.16 – 25.1.89, 11.10.02, 7.11.07, 23.9.08, 31.12.09, 26.5.12

Paljon päivämääriä, jotka ovat kaikki herättäneet laajaa yhteiskunnallista keskustelua sekä suurta surua ja huolta huomisesta.

 

Charlie Hebdo 7.1.15, Kööpenhamina 14.2.15, Pariisi 13.11.15, Brysseli 22.3.16, Nizza 14.7.16, München 22.7.16

Rauma 25.1.89, kauppakeskus Myyrmanni 11.10.02, Jokela 7.11.07, Kauhajoki 23.9.08, Sellon kauppakeskus 31.12.09, Hyvinkää 26.5.12

Vaikka Suomessa tehtyjen ja eurooppalaisten suurkaupunkien tuoreempien surmatekojen perimmäiset syyt ja sytykkeet ovat yksilöllisiä, löytyy yllä mainittujen murheellisten tapahtumien taustalta yhdistäviä tekijöitä ja ongelmia, joiden ratkaisemiseen tai ainakin lievittämiseen pitäisi panostaa määrätietoisemmin.

Sekä suomalaisten koulu- ja joukkosurmien, että huolestuttavasti lisääntyneiden Euroopan terroritekojen taustalta löytyy nuoria miehiä, joiden lyhyeksi jääneen elämän taustalta löytyy syrjäytyneisyyttä ja mielenterveydellisiä ongelmia. Syyttömiin ja usein umpimähkäisesti valittuihin sivullisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei voi tietenkään puolustaa, mutta tekojen taustoja tulisi systemaattisesti tutkia.

Ja jos – kun – terroritekojen tekijöiden menneisyydestä löytyy rikkonaisia perheitä, koulukiusaamista, sulkeutuneisuutta, rikollisuutta, eikö ole koko yhteiskunnan etu, että nuorison pahoinvointiin puututaan varhaisemmin ja voimakkaammin panostuksin?

Näihin panostuksiin tarvitaan kaikkien kansalaisten yhteistyötä – koti-Suomessa, eri puolilla Eurooppaa ja ennen kaikkea maailman monilla kriisialueilla. Vaikka yksittäiset terroriteot ovat viime aikoina herättäneet suurta huolta länsimaissa, on silti syytä muistaa, että tammikuun 2015 jälkeen tehdyt terroriteot Lähi-idässä, Aasiassa ja Afrikassa ovat kylväneet lähes 50-kertaisesti kuolemaa verrattuna terrori-iskuihin Euroopassa ja Amerikassa https://www.washingtonpost.com/graphics/world/the-scale-of-terrorist-attacks-around-the-world/.

Jos siis haluamme hakea pitkäkestoista lääkettä terrorismiin, nuorisopahoinvointiin ja lisääntyvään yleiseen turvattomuuteen, ei ratkaisu voi olla rajojen sulkeminen ja eristäytyminen kuten eräät ulkomaan ja kotimaankin poliitikot esittävät.  Globaalissa maailmassa meille kaikille parempi ja turvallisempi tulevaisuus voidaan rakentaa vain tiiviimmällä kansainvälisellä yhteistyöllä sekä lasten ja nuorison elämän parantamisella paikallistasolla. Panostaminen kaupunki- ja kaupunginosatasolla nuorten liikunta- ja kulttuuriharrastuksiin ei ehkä tarjoa poliittisia pikavoittoja, mutta tarjoaa realistisen keinon edistää kaikkien peräänkuuluttamaa yhteisöllisyyttä ja väestön yhteenkuuluvuutta.

Mainokset