Lopputurnaukset pelattu – kuinka saadaan sarjapelit tukemaan pelaajakehitystä ja seuratyötä?

Miten suomalaista jalkapalloa pitäisi kehittää?

Tämä järeämmän kokoluokan kysymys esitetään säännöllisesti median toimesta eri futisvaikuttajille ja vastaukset vaihtelevat taloudellisista resursseista ja olosuhdepanostuksista kansainvälistymiseen ja valmennusosaamisen edistämiseen. Ja viime aikoina on myös väitelty siitä, pitäisikö Suomifutiksessa panostaa pallonhallintapainotteisen taitopelaamisen sijasta enemmän juoksuvoiman ja fysiikan kehittämiseen.

Koska kysymys lähentelee vaikeusasteeltaan suosikkielokuvani – Monty Python & Elämän tarkoitus – johtoteemaa, en uskaltaudu omaa menestyspolkua tarjoamaan, mutta uskon lätkäjätkien tason nousuun kytkeytyvän Kulta-Curren ”ännu lite bättre” -filosofian istuvan myös Suomifutiksen kehitystyöhön.

Oppia saa ja varmasti kuuluukin hakea hyvinkin erilaisista lähteistä, koska nykyteknologia mahdollistaa maailmanlaajuisen tiedonkeruun ja lainaus- tai ainakin kehittämiskelpoisia jalkapallo-oivalluksia voi löytää melkeinpä mistä tahansa maailman kolkasta. Mutta kun espanjalaista ekkonoa tai islantilaista olosuhdeajattelua apinoidaan, tulisi ”benchmarkkauksessa” myös huomioida meidän kotoiset lähtökohdat sekä kulttuurilliset rasitteet ja vahvuudet.

Vaikka maamme liikunta ja urheilu on yleisestikin elänyt mieltäylentävämpiäkin aikakausia, voidaan suomalaiseen liikuntakulttuuriin yhä yhdistää kaksi merkittävää kansallista ja jopa paikallisesti elinvoimaista vahvuusaluetta. Suomalaiset osaavat organisoida tapahtumia ja tehdä talkootyötä. Tämä ehkäpä aliarvostettu osaaminen on erityisen näkyvää jalkapallon junioritoiminnassa, jossa Palloliiton arvion mukaan jopa lähemmäs puolen miljoonan suomalaisen talkooväki pyörittää melkeinpä läpi vuoden yhä suurisuuntaisempaa harraste- ja kilpatoimintaa. Turnauksilla ja yhä monitasoisemmaksi laajentuneella sarjapelitoiminnalla on luonnollisesti tärkeä sosiaalinen ja lasten vähentynyttä liikuntaa elvyttävä kansanterveydellinen tehtävä, mutta voisiko Suomifutiksen talkootyön ja tapahtumajärjestämisen vahvuuksia hyödyntää paremmin myös tavoitteellisen kilpajalkapalloilun kehittämistyössä?

 

C14 SPL-lopputurnaus 10.-12.8.18 Eerikkilässä

Päättyneenä viikonloppuna Suomifutiksen kiistaton lippulaiva HJK isännöi Eerikkilän upeissa olosuhteissa C14 ikäluokan ykköstason SPL-lopputurnausta. Turnauksen joukkueiden ja yksilöiden pelaamisen tasoa voidaan tarkastella kriittisesti joko kansainvälisestä, kansallisesta tai peräti piiritason perspektiivistä, mutta itse tapahtuma oli erinomaisesti organisoitu. Pitkän historian omaava ja vakiintunut lopputurnauskonsepti tarjoaa ikäluokan toiminnassa jo vuosia mukana olleille ja uusillekin futistalkoolaisille arvokkaan tilaisuuden vertailla keskinäistä kehitystä, mutta myös vaihtaa mielipiteitä tulevaisuuden toimintalinjoista.

Viikkoa aiemmin pelatuissa 03- ja 05-ikäluokissa koettiin useampiakin yllätyksiä ja ani harva todennäköisesti osasi etukäteen ennustaa TPS:n vievän mestaruuden molemmissa ikäryhmissä.

Nollanelosten C14-ikäluokassa voimasuhteet ovat jo vuosia olleet varsin vakiintuneet. KäPa ja HJK kamppailevat ykköspaikasta ja muut pyrkivät pysymään kannoilla. Vuosi sitten Pajulahden lopputurnauksessa KäPa oli Klubia niukasti 1-0 parempi poikkeuksellisen hyvätasoisessa finaalissa ja Ilves vei yllättäen pronssia ennen hyvää työtä pitkään tehnyttä Koivukylän Palloseuraa. KoiPS oli aiemmin pudottanut rp-kilpailussa Länsi-Suomen ykkösen, TPS:n runkopelaajilla vahvistuneen FC Interin.

Tälläkin kertaa alkulohkon ottelut tarjosivat varsin vähän yllätyksiä. A-lohkosta ylempään jatkosarjaan etenivät HJK ja TPV, joka menestyi turnauksessa lopulta huomattavasti paremmin kuin pelaajamäärältään maan suurin paikalliskilpailija Ilves. Täksi kaudeksi ELL:ään noussut PKKU ja Puolen Suomen liigan (PSL) SJK jäivät pelaamaan sijoista 9-16.

B-lohkossa pitkään KäPa:ssa vaikuttanut Hongan uusi valmennuskaksikko AbdirahmanTainio laittoi käpyläläiset keskinäisessä ottelussa tiukoille ja etenivät ansaitusti kohti mitalipelejä. FF Jaro ja viimeisenä lopputurnaukseen selviytynyt FC Jazz jäivät odotetusti alempaan jatkosarjaan.

C-lohko oli muita lohkoja tasaisempi. Alempaan loppusarjaan jäivät lopulta Pauli Kosken ja Kim Ekroosin valmentama Turun Nappulaliigan ja Kaarinan Poikien yhdistelmäjoukkue sekä useita vuosia kansallista kärkeä vahvasti haastanut, mutta muutamia avainpelaajia tämän seurauksena kilpailijoilleen menettänyt KoiPS Vantaalta. Lohkon kärkipaikan vei lopulta Turun hyvätasoisen Ystävyyskaupunkiturnauksen nelonen Ajax Sarkkiranta ja kakkosena kahdeksan joukkoon eteni Vantaalla vahvaa työtä tekevä VJS.

D-lohkossa sijoille 1-8 menijät olivat selvillä jo kahden ottelukierroksen jälkeen. Muutamista hyvistä yksilöistä huolimatta Tampereen Ilveksellä on 04-ikäluokassa vaikeuksia ja alkusarjan ainoana positiivisena saldona oli voitto viimeiseksi, ilman tehtyjä maaleja jääneestä FC Santa Claus Junioreista. Lohkon voittajaksi pelasi puhtaalla pelillä Jussi Nuorelan alaisuudessa pelaava FC Inter, joka avauskokoonpanoa säästellen otti päätöskierroksella voiton Itä-Suomen ainoasta edustajasta, KuPS:sta.

Pudotuspelit mitaliotteluihin eivät nekään tarjonneet järisyttäviä yllätyksiä. FC Inter voitti VJS:n 4-0 ja HJK Hongan samoin luvuin. Puolen Suomen liigan hegemoniaottelussa hyvää turnauskuntoa Turussa osoittanut Kempeleen Ajax oli 2-0 luvuin parempi kuin Kuopion Palloseura. Neljännen välieräpaikan vei puolustava mestari KäPa, joka kuitenkin päästi hyvää turnausta pelaavan TPV:n lopussa lähelle, voittamalla 3-2 (2-0).

Turnauksessa vakuuttavasti edennyt FC Inter oli noussut neljällä voitolla ja 13-0 maalierolla HJK:n uskottavaksi välierän haastajaksi, mutta puolustuksen nukahduksesta seurannut helsinkiläisten nopea 1-0 johto näytti hermostuttavan turkulaisten peliä. Kun Jimi Tauriainen viimeisteli vielä toisen maaleistaan komealla vapaapotkulla, oli toinen puoliaika enemmän kosmetiikkaa ja Klubin pallonhallintaa kuin turkulaisten takaa-ajoa. Loppunumerot oikeutetusti Klubille 3-0.

Toisessa välieräottelussa kypsyi pitkään turnauksen suurin yllätys, kun vuotta aiemmin Pajulahden D13 lopputurnauksessa alempaan jatkosarjaan jäänyt ja sielläkin vaatimattomasti menestynyt Ajax Sarkkiranta piinasi puolustavaa mestaria läpi ottelun. Varsinaisella peliajalla kahdesti tappiolle joutunut KäPa oli vielä rp-kilpailussakin laukauksen päässä tappiosta, mutta maalivahti Luka Nokelaisen upea torjunta piti joukkueen mukana pelissä. Jo vuosia KäPa:n maalia luotettavasti vartioinut ja hyökkäyksiä hyvin jalalla avannut isokokoinen veskari torjui heti perään toisen rankkarin ja käpyläläiset etenivät loppuotteluun.

Turnauksen pronssiottelussa kohtasivat turnauksessa hyvin pelanneet ja edellisestä lopputurnauksesta tasoaan nostaneet Ajax ja FC Inter. Turkulaiset aloittivat kuudennen pelin terävämmin ja hallitsivat peliä. Kun 15. minuuttia oli pelattu, Aleksi Heino viimeisteli 1-0 Kalle Helkiön hienosta syötöstä ja erinomaisen nopean hyökkäyksen lopputuloksena. Maali jäi turkulaisten lukuisista paikoista huolimatta ottelun ainoaksi ja pronssimitalit ansaitusti Interille.

Pronssiottelu Ajax – FC Inter, 12.8.18 (kuvat: Markus Wikström)

 

Välittömästi pronssiottelun jälkeen sateen pehmittämällä nurmella kohtasivat taas kerran edellisen lopputurnauksen sekä Etelä-Länsi liigan viime vuosien kärkipari. Kunnianhimoisesti harjoittelevat ja säännöllisesti ikäluokan kansainvälisiin ottelutapahtumiin osallistuvat joukkueet tuntevat toisensa läpikotaisin ja kohtaamiset ovat aina tasaisia ja suomalaisten joukkueiden mittakaavassa poikkeuksellisia tasoltaan ja tempoltaan. Ottelun päättyessä Eerikkilän stadionin valotaululla loistivat Pajulahdesta ja lukuisista keskinäisistä kamppailuista tutut loppuluvut: KäPa 1 – HJK 0.

Loppuottelu KäPa – HJK, 12.8.18

 

Osaavatko seurat hyödyntää moniportaiseksi paisunutta sarjajärjestelmää pelaajakehityksen mittarina ja työkaluna?

Eerikkilän turnaus sekä samanaikaisesti Seinäjoella pelattu C14 poikien II tason turnaus päättivät elokuun alkupuoliskon lopputurnauskauden[i]. 13-15-vuotiaiden juniorien parhaimmisto on saanut näyttää kolmen päivän ajan henkilökohtaista sekä oman joukkueensa osaamista liiton tarkkailijoille, talenttivalmentajille sekä seuravalmentajille. Ehkä joitain ulkomaalaisia pelaajatarkkailijoitakin on vieraillut tapahtumissa.

Heti lopputurnauksen jälkeen jatkuvat kuitenkin pitkälle lokakuuhun ulottuvat syksyn sarjapelit. Jos lopputurnauksien rakenne ja toteutustapa on pitkälti samalainen kuin jo kolme vuosikymmentä sitten, suomalaisen juniorijalkapallon sarjajärjestelmä on muuttunut viime vuosina melkeinpä dramaattisesti. Pitkän ja ansiokkaan päivätyön Turun piirin eri valmennustehtävissä tehnyt Tapio ”Hara” Harittu arvioi pari vuotta sitten Veritas Stadionilla järjestetyssä junnufutisillassa, että tämän päivän pelaajille on tänään 9-10 kertaisesti enemmän pelisarjoja kuin muutama vuosikymmen sitten[ii].

Moniportaiseksi laajentunut sarjajärjestelmä luonnollisesti heijastaa harrastajamäärien kasvua ja vahvistaa lajin asemaa liikuntakentällä, mutta eritasoisten ja erilaisin motiivein jalkapalloa harrastavien pelaajien sijoittaminen tasoaan ja tavoitteitaan vastaavaan sarjaan on entistä haastavampaa. Murrosiässä voimistuva drop out -ilmiö ja pelaajien suuret biologiset erot eivät tietenkään helpota pelaajaryhmiä kokoavien valmennuspäälliköiden ja vastuuvalmentajien työtä. Ei ole harvinaista, että fyysisesti ikätovereitaan edellä olevaa ”talenttia” kuormitetaan kahdessa, joskus jopa kolmessa ikäluokassa ja seurauksena on rasitusvammoja tai henkistä uupumista. Ja samaan aikaan hitaammin kasvava pienikokoinen pelaaja tuskailee fyysisesti ylivertaisia ikätovereita vastaan.

Koska junioriurheiluun liittyy varsinkin murrosiässä niin monia merkittäviä muuttujia, olisi tärkeää, että seurat ja pelaajan kehitystyötä lopputurnauksissa ja huuhkajatapahtumissa järjestelmällisesti seuraavat liiton valmentajat työskentelisivät tiiviimmin yhdessä. Tehostettu yhteistyö tukisi luonnollisesti sekä seurojen että nuorten maajoukkueiden pyrkimystä yhdenmukaistaa ja selkeyttää pelitapojaan sekä harjoittelumetodejaan.

Suomessa keskustellaan ja kiistellään tuskallisen paljon suomalaisen valmennuksen suunnasta, mutta syystä tai toisesta emme ole löytäneet selkeästi tunnistettavaa peli- ja toimintafilosofiaa maajoukkueelle tai edes johtaville jalkapalloseuroille.  Edistyksellistä työtä toki tehdään esimerkiksi 2004-syntyneiden ikäluokkaa hallitsevissa KäPan ja HJK:n juniorijoukkueissa ja emoseuroissa, mutta kiistaton totuus silti lienee, että sekä seurojen keskinäisessä että seurojen ja Palloliiton/piirin valmentajien välisessä yhteistyössä olisi varaa parantaa?

Kuningaslajiin kytkeytyy paradoksi lajin yksinkertaisuudessa sekä samanaikaisesti nähtävässä monimutkaisuudessa. Suomifutiksesta säännöllisesti kärkeviä mielipiteitä laukova yhden valmennuskoulukunnan johtohahmo Pertti Kemppinen ei ole ehkä tunnettu futisanalyysiensä selkokielisyydestä, mutta vastatessaan äskettäin toisen lajilegendan, Heikki Suhosen some-haasteeseen, tiivisti Tanoke-valmentaja mielestäni varsin onnistuneesti Suomifutiksen kehittämisen ydinongelmia.

”Jalkapallossa tarvitaan kaikkia osa-alueita – taktista, teknistä, fyysistä ja henkistä. Haastavaa on se, miten näiden kaikkien harjoittelu voidaan toteuttaa siten, ettei jonkun osa-alueen liika painottaminen syö jotakin toista osa-aluetta.”[iii]

Omien kokemusteni perusteella maamme arvostetuimmissa junioriseuroissa ja niiden menestyneimmissä joukkueissa saatetaan painottaa hyvinkin eri tavoin Pertti Kemppisen mainitsemia osa-alueita. Ja kun myös kansainvälisessä huipputason jalkapallossa erilaiset painotukset vaihtelevat uusien johtavien pelaaja- ja valmentajatyyppien noustessa, on Suomifutiksen kehittämistyö valitettavan usein reagoimista kansainvälisiin trendeihin sekä väittelyä niiden soveltuvuudesta Suomen oloihin.

 

Keskustelu ja väittelykin saattaa olla monessakin mielessä hyödyllistä, mutta voisiko Suomifutis olla jo kypsä tiiviimpään suunnitelmalliseen yhteistyöhön sekä seurojen kesken että seurojen ja liiton välillä? Jossain siellä rajamaastossa operoi myös Sami Hyypiä Akatemia, joka suorittaa yhteistyöseuroilleen monenlaista fysiikkapainotteista seurantaa. Olisiko mahdollista, että seurat, joilla on useita huuhkajapäiville osallistuneita pelaajia, rakentaisivat hieman SHA-ajattelun pohjalta, yhteistyössä Palloliiton valmentajien kanssa seuran valmennuslinjaa tukevan yksilövetoisen seurantajärjestelmän, jonka avulla pelaajan fyysistä, teknistä, henkistä ja taktista edistystä voitaisiin systemaattisesti seurata, kenties jopa mitata?

Eikö tällainen tiivistetty ja käytännönlähtöinen piirin/liiton ja seurojen välinen yhteistyö istuisi myös Suomen Palloliiton kunnianhimoisen ”Seurojen Palloliitto” -kehitysohjelman ytimeen?

Artikkelikuvassa C14 SPL-lopputurnauksen pronssiottelu Ajax-FC Inter. Maajoukkuevalmentajat Teemu Eskola ja Antti Niemi tarkkailevat. 12.8.18, Eerikkilä. Kuva: Markus Wikström

[i] https://www.palloliitto.fi/spl-nuorten-turnaukset

[ii] https://suburbanturku.wordpress.com/2016/09/13/onko-lasten-urheilun-tarkoitus-tana-paivana-hamartynyt/

[iii] 14.8.18 kirjoitettu kommentti Heikki Suhosen Pertti Kemppiselle 13.8.18 osoittamaan keskustelun avaukseen fysiikkaharjoittelun merkityksestä tämän päivän jalkapallossa. Facebookin ryhmä Suomalainen junnufutis.

Mainokset

Jalkapallon helteinen heinäkuu 2018

Helteinen heinäkuu on ollut jalkapallon täyttämä. Jopa Suomessa, jossa jalkapalloväellä on paradoksaalisesti tapana pitää peli- ja treenitaukoa, kun nurmikentät ovat vehreimmillään ja junnupelaajat kesälomalla.

Heinäkuun alkupuolisko oli suurta MM-kisahuumaa, joka toi kisakatsomoihin ja television äärelle niin fanaattiset futiksen ystävät kuin kuningaslajiin skeptisemmin suhtautuvia seuraajia. Pelin vetovoima perustuu suuresti lajiin liittyvällä draamalla, tunnetilojen voimakkailla vaihdoksilla ja sarjakuvasankarin statuksella kisoissa kilpailevien kiiltokuvatähtien voimasuhteiden vaihtuvuuteen ja heittelehtimiseen kultaisen kengän tavoittelijasta epäonnistujaan tai peräti lajia yliteatraalisuudellaan häpäisevään antisankariin.

Kilpailevilla kansakunnillakin on omat historialliset taakkansa tai sympatiaa herättävät tekijänsä. Päättyneissä kisoissa poikkeuksellista oli niin monen suuren jalkapallomaan karsiutuminen jo varhaisessa vaiheessa. Rationaalinen Ruotsi, jota niin voimakkaasti kadehditaan lahden tällä puolella, pudotti yksin, ja ilman Zlatania, ensin karsinnoissa totaali- ja tikitakajalkapallon emämaa Hollannin, seuraavaksi jatkokarsinnassa suuren Italian, ja oli sitten vielä alkulohkossa edesauttamassa ehkä MM-kisahistorian suurinta yksittäistä yllätystä – Ikimenestyjä Saksan karsiutumista alkulohkossa. Kun vielä Messin kentällä ja Maradonan katsomosta johtama Argentiina hyytyi ja Brasilia pysähtyi belgialaiseen taktiseen brillianssiin, olivat mitalipelit avoinna uusille yrittäjille.

 

Vaikka Ranska on tasaisuudellaan, MBappén, Pogban ja Kantén kaltaisilla nuorilla tähdillään sekä pragmaattisella pelitavallaan ansaittu mestari ja myös tulevaisuuden joukkue, olivat mitalipelien uudet maat – Belgia, Englanti ja Kroatia – ehkäpä ranskalaisiakin suuremmassa roolissa yllätyksellisen ja totutuista valta-asemista poikkeavan turnausilmapiirin synnyttämisessä? Vaikka kilpailu jalkapallon huipulla kiristyy vuosi vuodelta, voidaan ”uusien maiden” ja myös pohjoismaiden hyvää menestystä silti pitää rohkaisevana kehityssuuntana myös Suomifutikselle?

 

UEFA U19 EM-lopputurnaus

Heti Moskovan MM-finaalin jälkeen, Suomi ja Pohjanmaa nousivat eurooppalaisen futisväen huomion harvinaislaatuiseksi kiintopisteeksi. Seinäjoki ja Vaasa isännöivät uusilla stadioneillaan alle 19-vuotiaiden EM-kisoja, joissa isäntämaa sai kovassa alkulohkossaan vastaansa suursuosikit Italian ja Portugalin sekä hyvää tuloskuntoa osoittaneen Norjan.  Vaikka kisojen katsojaluvut jäivät reilulla kymmenellä tuhannella tavoitteesta ja ottelut olisivat ansainneet syvällisempää media-analyysiä, toi Ylen televisiointi kisat suorana suomalaisen futisväen koteihin.

Asiantuntevista Ylen otteluanalyyseistä huolimatta Suomen joukkueen esiintyminen turnauksessa otettiin kotikatsomoissa vastaan varsin ristiriitaisin arvioin. Kun ensimmäisessä ottelussa hehkutettiin poikkeuksellista pallonhallintapeliä lajin suurmaata (Italia) vastaan, jo toisessa pelissä Norjaa vastaan kaivettiin esiin vanhat kansalliset traumat viime hetken sulamisesta mm. Islantia ja Unkaria vastaan. Vaikka Norja-ottelun viimeisillä minuuteilla varmasti tehtiinkin taktisia virheitä, ei Suomi ole ainoa maa, joka on kärsinyt kirveleviä tappioita ottelujen loppuhetkillä. Myös Venäjän MM-kisoissa maalinteko ajoittui voimakkaimmin ottelun viimeiselle vartille ja ennen kaikkea lisäajalle[i].

Itse toivoisin, että Suomen U19-joukkueen kisasuorituksia peilattaisiin enemmän suhteessa Euroopan kilpailutilanteeseen, Suomen turnausvastustajiin sekä maajoukkueen suorituksiin ennen EM-kisoja. Vaikka kisojen tuloksellisena saldona on lohkon jumbosija ilman pisteitä, on aiheellista huomioida, että Suomi kohtasi turnauksen ykkösen ja kakkosen sekä turnauksen alla menestyksekkäästi pelanneen ja keväällä Saksan suurinumeroisesti voittaneen Norjan[ii]. Lajin mahtimaat Espanja, Hollanti ja Saksa eivät edes selviytyneet karsinnoista kisoihin. Eivätkä Suomen ottelut ennen turnausta ja useita suurinumeroisia tappioita seurannut valmennusjohdon vaihdos varmastikaan antaneet aihetta odottaa isänniltä voittokulkua Pohjanmaalla[iii]. Kokonaisuutena pikkuhuuhkajien peli oli ajoittain monipuolista, johtavat pelaajat (ennen kaikkea Ylätupa, Stavitski, Mohamed, Oksanen) osoittivat pysyvänsä maanosan huipun vauhdissa ja muutamat muutkin väläyttelivät lupauksia antavasti. Myös haastatteluista välittynyt pelaajien itseluottamusta uhkuva asennoituminen ja voitontahto oli rohkaisevaa.

IMG_20180731_194943 (2)

Suomen U19-maajoukkueen kapteeni Saku Ylätupa siirtyi kesällä 2017 Ajaxiin kolmen vuoden sopimuksella.

 

33. Ystävyyskaupunkiturnaus (C14)

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Turussa pelattiin jo 33. kertaa kansainvälistä Ystävyyskaupunkiturnausta C14-ikäluokassa. Siis ikäluokassa, jonka suomalainen parhaimmisto kokoontui kesän alussa Eerikkilän huuhkajapäiviin ja josta valikoidaan syksyn ja talven edetessä Suomen nuorin poikamaajoukkueryhmä[iv]. Ystävyyskaupunkiturnaus on ollut perinteisesti hyvätasoinen ja nytkin edustettuna oli HJK:ta lukuun ottamatta ELL-mitalisarjan kärkijoukkueet ja useita varsin koviakin kansainvälisiä joukkueita.

Helteisissä olosuhteissa pelattu turnaus ei tällä kertaa synnyttänyt suuria tuloksellisia yllätyksiä. Turnauksen neljätoista kertaa voittanut suursuosikki Pietarin Zenit taipui avauspäivän ystävyysottelussa Fortuna Kölnille, mutta eteni varsinaisessa turnauksessa konemaisesti loppuotteluun ilman tappioita. Ainoastaan TPV kykeni maalintekoon pietarilaisia vastaan 2-2 tasapelissä. Kaavion toisella puolella viime vuodet HJK:n kanssa kansallisesta kärkipaikasta kisannut Käpylän Pallo eteni lähes yhtä vakuuttavasti kohti Veritas Stadionin loppuottelua. Isäntäkaupungin menestystoiveet oli ladattu FC Interille, joka oli vienyt oman alkulohkonsa ykköspaikan vakuuttavalla 5-1 voitolla Fortuna Kölnistä. Loukkaantumisten ja lähestyvän Kai Pahlman -turnauksen aiheuttamien poissaolojen rasittamana turkulaiset eivät kuitenkaan kyenneet haastamaan kovalla tempolla aloittanutta Zenitiä ja hävisivät selvästi 6-0.

IMG_20180729_143832

Pronssiottelussa viime vuoden mestari TJK Legion löi Ajax Sarkkirannan rp-kilpailussa. 

 

Zenitin vasta välierissä kohdanneelle Ajax Sarkkirannalle turnaus oli nousujohteinen ja varmasti myös arvontaonnella oli vaikutusta pääsyssä pronssiotteluun viime vuoden mestaria, tallinnalaista TJK Legionia vastaan.  Ajax aloitti turnauksen 0-1 tappiolla KTP:lle, mutta ylsi mitalipeleihin kaatamalla IPS/PEPO:n ja FF Jaron.  Tallinnan Jalkapalloklubi vei lopulta pronssia rp-kilpailun jälkeen. Hyvätasoisessa loppuottelussa KäPa lähti heti alussa rohkeasti haastamaan pietarilaisia ja joukkue kykeni luomaan muutamia erinomaisia maalintekopaikkoja. Mutta ottelun edetessä fyysisesti vahva, juoksuvoimainen ja taitava Zenit osoittautui myös käpyläläisille liian kovaksi vastustajaksi. Pietarin ylpeyden 15. Ystävyyskaupunkiturnausvoitto tuli ansaituin 3-0 lukemin.

IMG_20180729_151054 (2)

Vaikka Kupittaanpuiston nurmikenttien kunto ja turnausjärjestelyt saivat vierailta kehuja, herättivät useammat viime hetkien poisjäännit kuitenkin keskustelua mahdollisista tarpeista uudistaa perinteikästä turnausta. Kotimainen ikäluokan kärki on varsin hyvin edustettuna, mutta varsinkin länsinaapurien poissaolo jättää Glasnostin ja Perestroikan aikoina alkaneeseen Ystävyyskaupunkiturnaukseen ehkä korostetun itäisen ja YYA-henkisen ilmapiirin. Turulla on kunnioitusta herättävä ystävyyskaupunkiverkosto myös läntisessä Euroopassa, joten ehkä lähitulevaisuudessa näemme turnauksessa myös vierailevia joukkueita esimerkiksi Aarhusista, Bergenistä tai Göteborgista? Kaupungin roolia ja näkyvyyttä turnauksessa voisi varmaan myös varsin helposti lisätä?

 

Jalkapallopelin ominaispiirteisiin niin World Cupissa, nuorten arvokisoissa kuin kansainvälisissä junioriturnauksissa kuuluu draama, tunnetilojen heittely sekä voittamisen ja häviämisen käsitteleminen niin yksilö- kuin joukkuetasolla. Vaikka suomalaiselle futisväelle onkin tänä päivänä ominaista väsymättömästi väitellä somessa eri koulukuntien ja teoreettisten näkökantojen puolesta, potkitaan ja pusketaan Suomifutista eteen- ja ylöspäin myös pelikentillä ja heinäkuun helteiden taittuessa.

 

Elokuun alussa, ennen syyskauden sarjapelien käynnistymistä, vuorossa ovat C- ja D-juniorien SPL-lopputurnaukset ikäluokissa 2003, 2004 ja 2005. Ottelujen ja pelaajien taso tulee olemaan kirjavaa, kuten se varmaan oli myös Mikkelin C Nuorten SM turnauksessa vuonna 1979. Osalle jalkapallo saattaa olla kauas taakse jäänyttä nuoruusvuosien elämää, joillekin se on tarjonnut pitempiaikaista vapaa-ajan viihdettä, mutta yllättävän moni lähes kolmen vuosikymmenen takaisista Mikkelin menijöistä ylsi kunnioitettavaan maajoukkue- ja ammattilaisuraan sekä myöhemmin valmennus- ja urheilun johtotehtäviin. On myös mielenkiintoista, että C-juniorien mestarijoukkue Kuusysin pelaajaluetteloon painetut nimet Hännikäinen, Lius, Törnvall löytyvät myös vuoden 1985 lahtelaisspektaakkelista, jossa Kuusysi kaatoi Euroopan Cupissa Neuvostoliiton ylpeyden Zenitin, silloisesta Leningradista[v]. Samoja nimiä löytyy myös Olympiastadionilla pelatun puolivälieräottelun pelaajaluettelosta, kun Steaua Bukarest kaatoi Kuusysin 1-0 ja eteni lopulta Euroopan Cupin finaaliin, jossa vastassa ollut Barcelona taipui rp-kisassa.  Suomen ylimmällä sarjatasolla 189 maalia tehnyt Lius oli myös Euroopan Cup-sarjan toiseksi paras maalintekijä kaudella 1985-6.

Alin kuva SPL D13-lopputurnauksesta, joka järjestettiin elokuussa 2017 Pajulahdessa. Loppuottelussa kohtasivat HJK ja KäPa.

 

Aika tulee näyttämään, yltääkö Ranskan mestarijoukkue vielä uusiin menestystarinoihin ja minkälaisille pelaajapoluille Pohjanmaan U19 EM-kisat, Ystävyyskaupunkiturnaus 2018 ja elokuun SPL-turnaukset tulevat osallistuvia pelaajanalkuja siivittämään. Ehkä Tornion Kai Pahlman -turnauksessa[vi] esiintyy Ismo Liuksen kaltainen armoitettu maalintekijä, joka nousee lähivuosina täydentämään Pohjanmaalla paljon maalipaikkoja luoneen pikkuhuuhkaja-joukkueen osaamista aikuisten tasolla. Ja vaikkei nousisikaan, elokuun SPL-turnaukset (D13-turnaus Jyväskylässä[vii], C14-turnaus 10.-12.8. Eerikkilässä[viii], tyttöjen ja II-tason lopputurnaukset löytyvät palloliiton sivuilta[ix]) kuten muutkin keskikesän junioritapahtumat tarjoavat osallistujilleen suuria, koko ihmiselämän kestäviä elämyksiä.

 

[i] https://www.statista.com/chart/14404/timing-of-goals-scored-at-the-fifa-world-cup/

[ii] https://www.uefa.com/under19/season=2018/matches/qualifying/#/mt/2018/03

[iii] https://www.palloliitto.fi/maajoukkueet/pojat/u19-1999/ohjelma-ja-tulokset/u19-1999-maajoukkueen-ohjelma-2017

[iv] https://suburbanturku.wordpress.com/2018/06/20/uudistettu-huuhkajaturnaus-tarkea-osa-suomalaisen-junnufutiksen-pelaajakehitysta/

[v] http://futbolgrad.com/finnish-winter-miracle-1985-kuusysi-vs-zenit/

[vi] http://kaipahlmanturnaus.com/joukkueet/

[vii] https://sites.google.com/view/spl-lopputurnaus18-p13

[viii] https://www.eerikkila.fi/valmennuskeskus/sha-jalkapallo/events-turnaukset/

[ix] https://www.palloliitto.fi/spl-nuorten-turnaukset

Tarvitaan koko yhteiskunta, jotta voidaan pysäyttää liikkumattomuuden ja lihavuuden ongelmien kasvu

Ylen aamu-tv esitti 5.7.18[i] ajatuksia ja huoltakin herättävän HUS:n tutkimuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelun suomalaisten kansanterveyden kehityksestä, tai pikemminkin pitkäkestoisesta rapautumisesta.

Kirsi Pietiläinen johtaa yhtä Helsingin yliopiston diabetes- ja lihavuustutkimusohjelman tutkimusryhmää ja tutkimusohjelmayksikkö on lääketieteellisen tiedekunnan korkeatasoisen tutkimuksen yhteisö. Helsingin yliopiston tutkimustulokset ovat huolestuttavia, sillä vähintään 70-80-luvuilta lähtien suomalaisten fyysinen kunto on mennyt alaspäin ja paino ylöspäin. Aerobinen juoksukunto on heikentynyt. Arkiliikunta [joka on yleensä aerobista] on vähentynyt, ja suurin osa meistä istuu suurimman osan päivästä. Lisäksi ollaan jatkuvasti puhelimella, paikoillaan. Entisen kaltaiset ulosmenoharrastukset ja sosiaalinen kanssakäyminen ulkona ovat jääneet.

Tutkimuslääkärin mukaan elämme valtavaa murrosta, johon liittyy myös ruokakulttuurin muutos. ”Supermarketit on täynnä ihania vaihtelevia ruokia, kukapa ei niitä haluaisi maistella. Vaihtelevuus on tuonut eräänlaisen ”Ruotsinlaivaefektin” eli tekee mieli vähän kaikkea. Ruokavaliossa on tapahtunut kuitenkin myös paljon hyvää, esimerkiksi suomalaisten sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden lasku johtuu osittain ruokavalion parantumisesta, ainakin jos verrataan 70-luvulta tähän päivään.”

Professori muistuttaa kuitenkin, että lihavuus on eri asia kuin terveellinen syöminen. Tänä päivänä voi syödä terveellisesti ja silti lihoa. ”Tässä yhteiskunnassa, näiden kaikkien kalorien ympäröimänä on hirvittävän vaikea pysyä normaalipainoisena. Suomalaisten lihavien määrä lähentelee miljoonaa ja ylipainoisia on vähintään 2,5 miljoonaa.”

Lihavuustutkija on itse kahden pojan äiti ja tunnustaa teknologian tuomat kasvatukselliset haasteet. ”Vanhempana on hankalaa tasapainoilla lisääntyneen puhelimen käytön kanssa, koska pakottamalla tapahtuu harvoin mitään hyviä asioita. Se on tehtävä sopuisasti ja ovelasti, niin että lapsi itse haluaa liikkua ja tehdä nämä kaikki asiat. Lähes kaikki lapset ovat kiinni näissä ruuduissa, ellei mitenkään rajoiteta lasten ruutuaikaa, kyllähän he niitten ruutujensa ääressä istuvat.”

Liikalihavuus liittyy myös väestön ja yhteiskunnan huolestuttavaan polarisoitumiseen. Kaikkialla maailmassa on laajalti sellainen tilanne, että lihavuuden ehkäisyssä ollaan suurimmaksi osaksi epäonnistuttu yhteiskunnan tasolla. Näin myös Suomessa. Kun esimerkiksi armeijassa Cooperin testin tulostaso on pitkään laskenut, löytyy myös erittäin kovakuntoisia varusmiehiä. Yhdenlaista ääripäätä edustaa viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt ultrajuoksu ja kuntoilijoiden halu viedä omien rajojen mittaus yhä hurjemmille tasoille[ii].

Mutta Kirsi Pietiläisellä on myös rohkaisevia uutisia väestön polarisaation ja kansanterveyden kehityksen seurannasta. Hän nostaa Seinäjoen kaupungin toiminnan erinomaisena ja kannustavana esimerkkinä siitä, miten pitää toimia silloin kun asiat tehdään oikein. ”Seinäjoella on otettu koko yhteiskunta mukaan hommaan. Yksilöt, perheet, esikoulut, tarhat, koulut, kaupat, teollisuus, liikuntatoimi, koko se piiri missä ihmiset elää ja tehty yhdessä asioita.” Pietiläinen lainaa vanhaa englanninkielistä sanontaa – ”it takes a village to raise a child” – on koko kylän asia kasvattaa yksi lapsi ja kannustaa muuta Suomea ottamaan oppia pohjalaisista.

Seinäjoen kaupunki asetti vuonna 2013 tavoitteekseen vähentää lasten ja nuorten ylipainoa ja lihavuutta. Taustalla oli tieto lasten ylipainoisuuden moninkertaistumisesta viimeisten vuosikymmenien aikana[iii]. Lihavuus laskuun -ohjelman tavoitteena on, että entistä harvemmasta lapsesta ja nuoresta kasvaa lihava aikuinen ja lihavuuteen liittyvät sairaudet saataisiin ehkäistyä myöhemmällä iällä.  Nyt Seinäjoella seurataan lapsia yhden ja viiden vuoden iässä. Samoin seurantaa tehdään ensimmäisellä ja viidennellä luokalla. Seurattavia asioita ovat muun muassa lapsen painokehitys, hammasterveys ja perheen elämäntavat[iv]. Vaikka WHO:nkin kiinnostuksen herättäneet laskeneet lihavuuskäyrät ovat viime aikoina kohonneet, mallinnetaan seinäjokista toimintatapaa tällä hetkellä yhdessä kuuden muun suomalaiskunnan kanssa.

Suomalaista yhteiskuntaa ja hyvinvointimallia myllertää monenlainen väestön polarisaatio, jonka aiheuttamiin ongelmiin päättäjät luonnollisesti pyrkivät hakemaan ehkäisyä ja uudistuksia. Seinäjoen mallin mukainen eri toimijoiden yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen perustuvan ajattelun voisi kuvitella sopivan myös kovasti kritisoidun soteuudistuksen ytimeen?

Joka tapauksessa tutkijalääkäri Pietiläinen lienee lähellä totuutta kun haastattelun lopuksi muistuttaa, että ”tarvitaan kokonainen kylä ja yhteiskunnat, jotta lasten lihavuus saadaan estettyä.”

[i] https://areena.yle.fi/1-4257047?autoplay=true Kirsi Pietiläisen haastattelu alkaa lukemasta 49:15 ja päättyy 1:02:20

[ii] https://yle.fi/uutiset/3-10289458 Ultramatkat pitenevät ja pitenevät, nyt juostaan jo kuusi vuorokautta putkeen – ”Jos aivan suoraa sanotaan, niin ei tässä mitään järkeä ole”

[iii] https://www.seinajoki.fi/seinajoenkaupunki/elinvoimajakilpailukyky/hyvinvoinninjaterveydenedistaminen_0/seinajoenkaupunginlihavuuslaskuun-ohjelma2013-2020.html

[iv] https://yle.fi/uutiset/3-10107947 Seinäjoki käänsi lasten painokäyrät laskuun yhteistyöllä ja vie nyt osaamistaan maailmalle – omien lasten hyvinvointimittarit kääntyivät kuitenkin taas väärään suuntaan

 

And then there were eight…

Germany, Argentina, Spain and Portugal are out and England wins a penalty shootout 

And then there were eight…

Brazil and Uruguay defend Latin America’s reputation, but Belgium and France are hard to beat.

The other half of the last eight is an All-European contest. Will Southgate’s Three Lions take the Zlatanless, but smart Swedes seriously or can Sweden pull yet another giant kill out of Janne Andersson’s bag?

IMG_5214 (2)

The last semifinalist will be decided in a Slavic clash between Orthodox East and Catholic South. Croatia has the skills and spirit to go all the way, but host Russia remains a wild card… 

There’s nothing like football 

Pieni jalkapallollinen juhannustarina – onko perinteillä, kulttuurilla ja kunnioituksella merkitystä?

Olen viettänyt suurimman osan elämäni juhannuksista samassa paikassa, Piikkiössä, nykyisin Kaarinan kaupunkiin kuuluvassa vanhassa maaseutupitäjässä. Ja myös jälkikasvuni on saanut tai joutunut nauttimaan Suomen suvesta samoissa meteorologisesti ailahtelevissa oloissa.

 

Perinteitä ja nostalgiaa

Minun juhannukseen on aina liittynyt jalkapallo. Itse palloa potkien tai ainakin televisiosta MM- tai EM-kisoja katsoen. Jalkapalloilu Piikkiössä tai muualla kestävyys- ja keihäänheittokansan sydänmailla on eriskummallinen asia. Siitä ei saa tehdä numeroa, koska kysehän on lapsellisesta potkupallosta, ei spartalaisesta mies kelloa tai mittanauhaa vastaan tapahtuvasta vakavasta huippu-urheilusta, saati suomalaisen sisun mystiikasta. Vaikka Venäjän keisarikunnan läntinen ruhtinaskunta ylsi Tukholman olympiakisoissa jalkapallon neljännelle sijalle, yleisesti uskotaan, että Suomi juostiin, hiihdettiin ja heitettiin maailman kartalle.

Mutta jalkapallon, tai potkupallon, suuri houkutus piilee juuri tuossa ”lapsellisessa” halussa potkaista palloa ja nähdä minne tai kenelle se lopulta päätyy. Vaikka tuloshakuinen, ja tänä päivänä voimakkaasti viihdeteollinen jalkapalloilu voidaan verhota salatieteitä muistuttavien taktiikkojen ja pelimuodostelmien taakse, pelataan kuningaslajia yhä myös perinteisellä, monen mielestä jopa menneen maailman tavalla.

Nykyjalkapallon emämaa voi ylpeillä vetovoimaisimmalla pääsarjalla ja suurilla pelaajapalkkioillaan, mutta ainoan arvokisavoittonsa Beatlesin kulta-aikana kokenut Englanti on leimattu jo ennen Geoff Hurstin kiistanalaista kultapotkua vanhoillisen pelitavan linnakkeeksi. Ja pohjoismaisena paradoksina tämä Elisabethin aikainen ”verta, hikeä ja kyyneleitä” -futisfilosofia nauttii hiihto- ja jäätikkökansojen keskuudessa yhä yhtä suurta suosiota kuin Aulis Virtasen selostamien suorien liigalähetysten ja hiihtävän päämiehemme YYA-aikoina.

Vaikka Suomifutiksen nousua on haettu vuoroin ulkomaalaisten päävalmentajien ja vallalla olevien kansainvälisten koulukuntien jälkijättöisesti tulkittujen oppien pohjalta, suomalaisissa jalkapallopiireissä ollaan jo useamman vuoden hämmästelty ja kadehdittu väkiluvultaan noin Turun seutukunnan kokoisen Islannin viikinkimäistä maihinnousua maailman jalkapalloeliittiin. Islantilaisten MM-kisat päättyivät voitosta voittoon pelanneen Kroatian kohtaamiseen, mutta Pohjolan historiallisesti menestyneimmät maajoukkueet jatkavat yhä kisoissa. Ja eri tavoin hyvinkin perinteisellä linjalla. Ilman Zlatania jalkapallon suurvallat Hollannin ja Italian kisoista pudottanut ja Saksan kisoissa lisäajalle asti haastanut Ruotsi luottaa tiiviiseen puolustukseen, vahvaan työntekoon ja tuttuun 4-4-2 pelimuodostelmaan.

Tanskan maajoukkue, Allan Simonsenin ja Laudrupin veljesten ajoista lähtien Pohjolan viihdyttävintä jalkapalloa pelannut ”roliganien” – hyväntahtoisten jalkapallohuligaanien – ylpeys on jo yltänyt Tottenhamin taitavan pelintekijän Christian Eriksenin johdolla neljännesvälieriin. On ironista, että Tanskan maajoukkue tunnetaan Laudrupien ja 80-luvun aikalaisartistien myötä hollantilaistyyppisen pallonhallintapelin arvostettuna edustajana, vaikka maan ainoa arvokisavoitto hankittiin vuoden 1992 Ruotsin EM-kisoissa pohjoismaisella puolustukseen ja kovaan työntekoon nojaavalla pelitavalla. Jatkuvuutta Tanskan maajoukkueessa edustaa EM-joukkueen ja Manchester Unitedin mestarimaalivahdin Peter Schmeichelin poika Kasper, joka torjui myös Leicesterin tarunhohtoisen 2016 Valioliigan yllätysmestarin viimeisenä lukkona.

Ja pohjoismaista pragmaattisuutta punavalkoisten pelinjohtamiseen tuo norjalaisvalmentaja Åge Hareide, jota on Tanskassa kritisoitu suoraviivaisesta ja taktisesta pelitavasta. Samalla kun Suomessa kiistellään siitä, miltä suunnalta pitkäaikaisesta identiteettikriisistä kärsivässä Huuhkajaleirissä tulisi hakea jalkapallo-oppia, Hareide on pikkuhiljaa uudistanut hollantilaiseen totaaliseen jalkapalloon nojaavaa pelitapaa. 15 vuotta maajoukkuetta johtaneen ex-Ajax-ikoni Morten Olsenin luovan jalkapallon opit ovat yhä arvossa, mutta Britanniassa pelannut ja Skandinaviassa seuratasolla menestynyt Hareide rakentaa pelitapansa enemmän pragmaattisuuteen ja vastustajan heikkouksiin perustuen kuin kunniakkaisiin, mutta haavoittuviin pallonhallintaperinteisiin[i].

 

Yhteiskunnan peili

Suurten tunteiden, perinteiden ja nostalgia-arvojen ohella jalkapalloon kytkeytyy yhteiskunnallista ja poliittista ulottuvuutta. Olympiakisojen tapaan MM-kisat tarjoaa isäntämaalle mahdollisuuden markkinoida omaa erinomaisuuttaan ja päämiehille ja -naisille tilaisuuden kohottaa kansansuosiotaan.

IMG_20180616_051657 (2)

Putin hakee kisoilla kansainvälistä kunnioitusta, samoin ”United2026”-hankkeen isäntä Trump, vaikka Meksikon ja Kanadan kanssa jaetut vuoden 2026 kisat istuvatkin huonosti maahanmuuttomuurin ja kauppasodan retoriikkaan. Ja mitä tulee Espanjan ja Katalonian pitkäkestoiseen erimielisyyteen katalaanien itsehallinosta, yksi maailman kuuluisimmista urheiluseuroista, FC Barcelona, on kaikista neutraalisuuslinjauksistaan huolimatta merkittävä tekijä viime syksynä leimahtaneessa poliittisessa kriisissä.  Kuten kansainvälisen jalkapallon arvostettu asiantuntija Simon Kuper muistuttaa, vuonna 1899 perustettu Barca on enemmän kuin jalkapalloseura. Se on katalonialaisuuden johtava symboli, jonka roolia kirjailija Manuel Vázquez Montalbán on kuvaillut Katalonian aseistamattomaksi armeijaksi[ii].

Poliittisen vaikuttamisen varjopuolena jalkapallo aika ajoin ajautuu kiihkokansallismielisyyden ja muukalaisvihamielisyyden pelinappulaksi. Sveitsi-Serbia ottelun ratkaisseiden kosovolaistaustaisten pelaajien tuuletukset tulkittiin Serbiassa albaanialais-mielenilmaisuiksi ja niin ikään kiihkeän Saksa-Ruotsi ottelun jälkimainingeissa Saksan voittoon johtaneen vapaapotkun aiheuttanut Jimmy Durmaz sai Instagram-tililleen ryöpyn rasistista vihapostia[iii].

Jalkapallon herkkiä suhdannevaihteluja havainnollisti kuitenkin dramaattisesti MM-kisojen alkulohko-ottelujen viimeinen kierros, jonka päättyessä Ruotsi kaatoi puhtaalla pelillä F-lohkoa johtaneen Meksikon ja eteni lopulta lohkovoittajana neljännesvälieriin. Ja vieläkin suurempana shokkina hallitseva maailmanmestari ja FIFA ranking ykkönen Saksa hävisi Etelä-Korealle ja karsiutui ensi kertaa MM-historiassa jo alkulohkovaiheessa. Saksan johtava ja Euroopan suurin aikakauslehti Der Spiegel rinnasti välittömästi ottelun jälkeen ”superjoukkueensa” karsiutumisen Saksan sisäpoliittiseen kriisiin ja keskeiseen asemaan EU-politiikassa. Lehden mukaan maan menestyksekäs ja vaikutusvaltainen liittokansleri Angela Merkel on hallituskriisinsä ja EU-haasteidensa keskellä vastaavassa asemassa kuin Die Mannschaftin keskikentän strategi Toni Kroos pelastaessaan joukkueensa vapaapotkulla Ruotsi-ottelun lisäajalla[iv]. *

 

Kunnioitus – Respect

Jalkapallolla on kuitenkin yhteiskuntaa eheyttävä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävä vaikutus.  Suuressa roolissa niin maajoukkueessa kuin varsinkin Liverpoolissa ollut Egyptin Mo Salah on kohonnut etenkin Isossa-Britanniassa häikäisevään kansan suosioon. Niin edustamansa muslimiyhteisön kuin konservatiivisesti peliin suhtautuvan brittiyleisön piirissä. Kun huomioidaan brittifutista vuosikymmenet piinanneet väkivallan ja rasistisen käyttäytymisen ylilyönnit, on rohkaisevaa, kuinka ”Egyptin kuningas” on yhden kauden kuluessa kannustanut brittifanit seuraavanlaisiin kannustuslauluihin:

“If he’s good enough for you / He’s good enough for me,” Liverpool supporters shout in a new song in Salah’s honor. “If he scores another few / Then I’ll be Muslim too!”[v]

 

Juhannuspäivänä Ylellä julkaistiin juttu suomalaisesta tyttöfutiksesta. Jutussa kerrottiin, kuinka poikien peleihin osallistuneita tyttöjä vähäteltiin ja suorastaan pilkattiin – junioripelaajien vanhempien toimesta.

“Kai te ymmärrätte, että tää on poikien piirisarja”, “Tytöt varmaan alkaa itkee, jos ne hävii”

Tällaisiin kommentteihin 11-vuotias Aada Mäkelä ja hänen joukkuetoverinsa välillä törmäävät jalkapallokentällä.[vi]

Jalkapallo herättää voimakkaita intohimoja. Tämä tiedetään maailmanlaajuisesti ja se on varmasti keskeinen syy, miksi peliä kutsutaan kuningaslajiksi. Jotta laji voi säilyttää ainutlaatuisen asemansa ihmisiä ja kokonaisia kansakuntia yhdistävänä voimana, jalkapalloväen on osoitettava aitoa keskinäistä kunnioitusta niin kentällä kuin katsomoissa. Respektiä vaaditaan siis miljonäärituloilla pelaavilta maailmantähdiltä, Maradonan[vii] kaltaisilta globaaleilta esikuvilta sekä ruohonjuuritason futisisiltä ja -äideiltä.

 

 

 

[i] https://www.irishexaminer.com/sport/soccer/how-direct-danes-turned-away-from-total-football-462683.html

[ii] https://www.ft.com/content/4c58a764-a43f-11e7-9e4f-7f5e6a7c98a2 More than a football club: why Barça is a force in Catalan nationalism

[iii] https://www.expressen.se/sport/fotbollsvm/de-ar-besatta-av-vem-som-ar-svensk-och-inte/

[iv] http://www.spiegel.de/sport/fussball/deutschland-nach-dem-wm-aus-aufgeben-gilt-nicht-a-1215396.html

[v] https://www.washingtonpost.com/news/early-lead/wp/2018/02/15/liverpool-soccer-fans-are-quite-literally-singing-the-praises-of-a-muslim-player/?noredirect=on&utm_term=.2129d9f4fb26

[vi] https://yle.fi/uutiset/3-10267442 “Kai te ymmärrätte että tämä on poikien piirisarja?” – juniorityttöjä ei aluksi haluttu päästää poikien jalkapallosarjaan

[vii] https://www.express.co.uk/sport/football/980023/Diego-Maradona-swearing-celebration-Argentina-Nigeria-World-Cup-Gary-Lineker

*) Kappale lisätty tekstiin 28.6.18 kun kävi ilmi, että Saksa karsiutuu jo alkulohkovaiheessa.

Uudistettu Huuhkajaturnaus tärkeä osa suomalaisen junnufutiksen pelaajakehitystä?

Samaan aikaan kun futismaailman huomio keskittyy Venäjällä alkaneisiin MM-kisoihin ja Pohjois-Amerikkaan myönnetyjen vuoden 2026 kisojen poliittisin yhteyksiin, kokoontui suomalaisten 2004-syntyneiden junnufutarien parhaimmisto Eerikkilän Huuhkajaturnaukseen. Neljäpäiväinen Huuhkajaturnaus on tapahtumana perinteisen Pohjola Cupin sekä Piiricupin perillinen ja merkittävä askel kohti maajoukkuetoimintaa.

Pelaaminen ja pelaajatarkkailu on edelleen isossa roolissa, mutta uudistuneessa tapahtumakonseptissa ottelujen ympärillä tapahtuu yhä enemmän. Koulutuksen osuus on lisääntynyt ja monipuolistunut. Valmentajat ovat saaneet ottelujohtamisesta tutorointia ja johtaneet harjoituksia sen perusteella, mitä peleissä on nähty. Videoanalyytikot sekä erotuomarit ovat tiiviisti mukana, samoin fysiopuoli. Pelaajien lisäksi turnausta on ollut tekemässä noin satakunta jalkapalloihmistä. Jo kesällä 2017 järjestetyn ensimmäisen Huuhkajaturnauksen järjestelyissä tiivisti mukana ollut alue- ja maajoukkuevalmentaja Teemu Eskola korostaakin tapahtuman kehitystä kokonaisvaltaisempaan suuntaan. ”Aikaisemmin tänne on tultu ehkä vaan pelaamaan ja mittaamaan tasoa, mutta uudistuneessa konseptissa osaamisen kehittäminen on entistä isompi juttu.”[i]

14.-17. kesäkuuta Eerikkilässä pelatussa järjestyksessään toisessa Huuhkajaturnauksessa oli mukana 240 pelaajaa yli neljästäkymmenestä seurasta sekä juniorivalmennuksen kansallista kärkeä U15-17 maajoukkuevalmentaja Erkka V. Lehtolasta alueellisiin talentti- ja seuravalmentajiin. Lehtola korostaa erityisesti tapahtuman merkitystä valmennusosaamisen ja tiimityön kehittämisen saralla. ”Ymmärretään se, että tämä on aina tiimityötä. Jotta saadaan parhaita tuloksia, pitää olla monenlaista osaajaa tiimissä.”[ii]. Ylen kisastudioista tuttu jalkapallotietäjä korosti kentän laidalla myös työnteon merkitystä – ”pikkutunneille asti tiimit tehneet töitä, videomiehet vääntäneet klippejä, valmentajat pohtineet aamusta iltaan, miten pystyä kehittämään pelaajien pelaamista. Työnteon kulttuuri näyttää menneen todella läpi ja muuttuneen radikaalisti. Se ainoa meidän sauma tulla paremmaksi jalkapallomaaksi.”

 

Pelitulosten valossa turnaus ei tarjonnut jättiyllätyksiä seurojen ja alueiden välillä vallitseviin voimasuhteisiin. Viime vuosien ylimmän sarjatason sekä 2017 SPL-lopputurnauksen ottelutilastot ovat kiistattomasti näyttäneet, että 2004-ikäluokassa ja myös läheisissä vuosiluokissa pääkaupunkiseutulaiset seurat ovat muuta maata edellä tai ainakin laajalla rintamalla valtakunnan kärkisijoilla[iii]. Samansuuntaista signaalia tarjoaa myös ikäluokan kovatasoisimman sarjan, Etelä-Länsi-liigan (ELL) kevätkauden sarjataulukko[iv], jossa piikkipaikasta kamppailivat jälleen tiukasti KäPa sekä HJK ja syyskauden kuuden joukkueen mitalisarjaan ylsi lisäksi kolme muuta PK-seutulaista (KoiPS, FC Honka, VJS). Maan pelaajamääriltä suurin jalkapalloseura Tampereen Ilves jäi viime vuoden tapaan alempaan jatkosarjaan ja mitalisarjan ainoa kehäkolmosen ulkopuolinen seura on viime vuotista pronssisijaansa puolustava FC Inter.

IMG_20180508_2009292004 ikäluokan vuoden 2017 ELL mestari ja kevätkierroksen ykkönen haki toukokuussa 1-4 voiton Turusta ja aiheutti sarjakolmonen FC Interille kauden ensimmäisen tappion. 

 

Vaikka viikonlopun ottelutuloksista ei varmastikaan kannata vetää liian pitkälle vieviä johtopäätöksiä, voi turnauksen perusteella kuitenkin arvioida, että PK-seudulta kotoisin olevien seurojen ja pelaajien asema jatkuu edelleen vahvana. Turnauksen loppuottelussa kohtasivat Etelä 1 sekä Etelä 2 ja voiton vei viikonlopun tappioitta pelannut HJK:n ja KäPa:n pelaajien ympärille koottu Etelän ykkösjoukkue. PK-seudun vahva panos näkyi myös turnauksen All Star-valinnoissa. Sekä Sinisessä että Valkoisessa joukkueessa PK-seutu muodosti lähes 50 prosenttia pelaajistosta (8/17). Ja näin turkulaisena on kiusaus leikkimielisesti heittää, että ehkä hyvätasoisen All Star -ottelun yksi ratkaiseva tekijä saattoi olla kolmen FC Inter -pelaajan pelaaminen 5-0 voiton vieneessä Valkoisessa joukkueessa. Epätasaisemmin esiintynyt Sininen joukkue oli kuitenkin hajanaisempi joukkue, jossa pelaajiston toinen puolisko koostui Puolen Suomen pelaajistosta.

IMG_5018 (2)

 

Ennen tapahtuman päättänyttä All Star -ottelua Huuhkajaturnauksen ohjelmassa oli pelaajien vanhemmille suunnattu koulutustilaisuus. Tilaisuuden avasi Palloliiton pelaajakehityspäällikkö Hannu Tihinen, joka kertoi omakohtaisten kokemusten värittämänä ammattijalkapalloilijan arvaamattomasta pelaajapolusta. Urallaan mm. FC Zürichiä, Anderlechtia ja West Hamia edustanut kemiläispelaaja kohosi Suomen kultaisen sukupolven toiseksi huipputoppariksi Sami Hyypiän rinnalle ilman ainuttakaan poikamaaottelua. Lukuisia mestaruuspokaaleja mm. Belgiassa, Sveitsissä ja Norjassa nostanut Tihinen on uudessa tehtävässään peräänkuuluttanut nuorten pelaajien vanhemmilta malttia ammattilaissuunnitelmien ja ulkomaille siirtymisen suhteen. ”Toisille aikainen ulkomaankomennus sopii, toisten on parempi kypsyä kotimaassa rauhassa. Ei ole yhtä oikeaa ikää siirtyä ulkomaille. Pelaajan täytyy olla henkisesti riittävän kypsä lähtemään. Kärsivällisyys on tärkeää, vaikka etenkin kotijoukoille se voi olla vaikeaa.”[v].

IMG_20180617_100457 (4)

Pelaajakehityspäällikön esitys sisälsi myös tilastotietoa EM-karsintoihin osallistuneiden vuonna 1989 tai myöhemmin syntyneiden A-maajoukkuepelaajien osallistumisesta Palloliiton pelaajakehitystapahtumiin. Vaikka tähtitarhatapahtuma on tärkeä askel kohti maajoukkuepelejä, on lähes sama määrä pelaajia yltänyt huuhkajapaitaan ilman tätä pelaajatarkkailuporrasta.

IMG_20180617_101740 (4)

 

Globaalin kuningaslajin kilpailun jatkuvasti kiristyessä, myös pelaajien fyysinen kuormitus on kasvanut yhä varhaisemmissa juniori-ikäluokissa. Erilaiset rasitusvammat ovat valitettavaa arkipäivää yhä useammalle tavoitteellisesti harjoittelevalle juniorijalkapalloilijalle. Tihisen pelaajapolkuteesien jälkeen Palloliiton fysiikkavalmentaja Niklas Virtanen esitelmöi Frenckell salin täyttäneelle kuulijakunnalle mm. kasvupyrähdyksen vaikutuksista sekä kokonaiskuormituksen vähentämisen ja biologisen iän erojen huomioimisen tarpeesta. Turnauksen yhteydessä suoritettu PHV-mittaus ja pelaajien eri aikaiseen biologiseen kehitykseen paneutuminen tuntuukin järkevältä, kun huomioidaan, että turnauspelaajien kokoerot ulottuivat alle 150 cm:n 40 kiloisista lapsista aina 190-senttisiin junnujärkäleihin.

IMG_20180617_104326 (2)

Juniorien vanhempien pelaajapolkutapahtuman päätti Erkka V. Lehtola maajoukkueterveisineen. Vaikka tulevien U15-maajoukkuepelaajien valmentaja kehui seurojen pelaajakehitystyötä, näki Lehtola yhä suuria puutteita Huuhkajaturnaukseenkin osallistuneiden pelaajien perusosaamisessa. Työtä on siis tehtävä paljon, mikäli Eerikkilän leirille osallistunut nuori pelaaja tähtää syksyn aluejoukkueleireille, tähtitarhaan tai jopa pitemmälle. Vaikka Huuhkajaturnaus on Palloliiton ja lukuisten seuratoimijoiden suuri yhteisponnistus, ovat lupaavat nuoret jalkapalloilijat edelleen Suomifutiksen kehityksen keskiössä.

IMG_20180617_111508 (2)

Jokaisella valmentajalla on omat pelilliset mieltymyksensä ja pelaajasuosikkinsa. Kun U15-17 päävalmentajalta tiedusteltiin omasta suosikkipelaajatyypistä, Erkka V. Lehtola kertoi arvostavansa ennen kaikkea pallollista osaamista. Tämä linjaus on varmasti sekä nykyjalkapallon vaatimuksien mukaista että taitavia nuoria pelaajia kannustavaa. Vaikka voimme kaikki MM-kisoja seuratessamme todeta, että nykypäivän jalkapalloilija on yhä useammin entistä isokokoisempi, vahvempi ja nopeampi, ratkeavat ottelut yhä taitavimpien ja yllättävimpiin oivalluksiin yltävien taitopelaajien ratkaisuihin.

[i] https://www.palloliitto.fi/videot/maajoukkueet/huuhkajaturnaus-onnistunut-uusi-uusi-kokonaisuus

[ii] https://www.palloliitto.fi/videot/maajoukkueet/mika-huuhkajaturnaus

[iii] https://suburbanturku.wordpress.com/2018/03/23/junnufutissarjat-kaynnistyneet-loytyyko-pk-seudulle-haastajia-ja-suomifutikseen-soihdunkantajia/

[iv] https://www.palloliitto.fi/spllsuomi/p14-ell/tilastot

[v] https://www.satakunnankansa.fi/urheilu/nuori-pelaaja-ala-hatikoi-200338508/

 

Turku levittäytyy länteen – toivottavasti lähiluontoa ja kaupunkilaisten viihtyvyyttä kunnioittaen

Sääolosuhteet suosivat toukokuun puolessavälissä järjestettyä Länsi-Turun kaupunginosaviikkoa. Tapahtumaviikon avauspäivänä 14.5. poljettiin perinteinen Länsi-Turun ympäriajo suuralueen alati muuttuvassa miljöössä.

lansiturkujuliste

Aiempien vuosien tapaan liikkeelle lähdettiin Paalupaikalta ja kaupunkitutkija Tapio Peltomaan opastuksella. Noin viidentoista kilometrin pituinen pyörälenkki suuntautui ensin Satakunnantietä pitkin ratapiha-alueelle sekä Logomon liepeille kohoavan Fabriikin uuden asuma-alueen ympäristöön. Pohjolan kaupunginosa ja Länsi-Turku laajemminkin miellettiin vielä 40-luvulla syrjäisen Maarian tai Raision takamaaksi, mutta tänään kaavoitus ja rakentaminen muokkaavat aluetta yhä tiiviimmäksi ja lähemmäs ydinkeskustaa[i].

 

 

Kun vielä kaksi vuotta sitten Logomossa esiteltiin valtiovaltavetoisen matka- ja palvelukeskushankkeen kunnianhimoisia aikatauluja, nousi viime vuonna ratapiha-alueen uudistuksen moottoriksi uusi yksityisrahoitteinen hankesuunnitelma. Logomon kylkeen, nykyisen VR:n ratapihan alueelle suunnitellaan kansainväliset mitat täyttävää elämys- ja tapahtumakeskittymää. Elämyskeskusta valmistelee Turun kaupungin ja VR:n kanssa Turun Ratapihan Kehitys Oy, jonka taustalta löytyvät mm. peliyhtiö Supercellin perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja sekä länsiturkulainen jääkiekkolegenda Saku Koivu. Hanke etenee tänä vuonna kaavaluonnoksen pohjalta arkkitehtuurikutsukilpailuun, jonka tulokset on arvioitu ratkeavan syksyllä. Kilpailun voittaneen suunnitteluratkaisun pohjalta valmistellaan kaavaehdotus[ii].

 

 

 

Ratapihalla rakennetaan myös Logomolta Ratapihankadulle ulottuvaa kävelysiltaa, jonka oli määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, mutta toteutuminen siirtyy vuodelle 2019. Suunnittelukilpailun voittaneen ”Jousi”-ehdotuksen pohjalta rakennettavan 140 metriä pitkän sillan kustannukset nousevat noin kaksi miljoonaa euroa budjetoidusta 8,5 miljoonasta eurosta[iii].

 

 

Pohjolasta ympäriajo jatkui Pitkämäkeen ja Länsi-Turun toisen jättiläismäisen kaupunkikehityshankkeen muuttuvaan ympäristöön. Kiinteistöneuvos Heikki Vaiste on ostanut Pukkilan kaakelitehdasalueen ja mielii sinne asuntoja noin tuhannelle ihmisille. Kiinteistösijoittaja ennustaa, että uudisrakentaminen herättää henkiin myös vastustusta kohdanneen tiehankkeen eli Kähärin Puistotien jatkon[iv]. Samassa yhteydessä Turun kaupunkisuunnittelujohtaja Timo Hintsanen arvioi, että Pukkilaan mahtuu jopa enemmän asukkaita kuin Kakolanmäkeen, josta on tulossa noin tuhannen turkulaisen asuinalue.

IMG_3353

Pitkämäestä matka jatkui Merikulmantien ja Kölninkadun uuden pyörätieosuuden kautta Pläkkikaupunkiin. Vilkkaan kauppa- ja palvelualueen sekä Mälikkälän kartanon kupeessa Westparkin asuinalue jatkaa laajentumistaan. Ja kivenheiton päässä, Suikkilan kartanon mailla, Gränsbackan uudet kerrostalot kohoavat Suikkilantien lamellitalojen vierellä virtaavan Kuninkojan sekä Länsikeskuksen väliin. Ja Satakunnantien ja Lukkosepänkadun kulmaukseen, RTV-Yhtymän ja Iskun naapuritontille rakennetaan paraikaa luontopäiväkoti Puistoa. Luonto- ja ulkoilualueistaan sekä tiiviistä kouluverkostaan tunnettu lapsiperheiden Länsi-Turku onkin mitä sopivin sijaintipaikka luontopäiväkodille, jossa lasta tuetaan kehittämään positiivista luontosuhdetta sekä ohjataan kestävään elämäntapaan.

IMG_3355

Syksyllä toimintansa aloittavan päiväkodin tulevaisuudenvisioita varjostaa kuitenkin Länsi-Turun suuralueen kolmas vaikutuksiltaan massiivinen kaupunkikehityshanke. Satakunnantieltä ollaan suunnittelemassa Turun ja Raision rajalla sijaitsevalle Kuloistenniitylle uutta ajoväylää Myllyn kauppakeskukseen. Alueen asukkaat ovat ilmaisseet huoltaan hiljaisuudessa valmisteltua hanketta kohtaan ja viime vuoden Länsi-Turun kaupunginosaparlamentissa myös poliittiset päättäjät yli puoluerajojen suhtautuivat väyläsuunnitelmaan kriittisesti.  Vihreiden Katri Sarlund muistutti, että viheralueet ovat Turun kasvun paineessa kaupungin kultakimpaleita, joita tulee varjella ja Rkp:n Lars Nyberg linjasi, etteivät ruuhkat lisää teitä rakentamalla katoa[v]. Väylää kuitenkin valmistellaan virkamiestyönä niin Raision kuin Turun puolella ja helmikuun joukkoliikennetilaisuudessa Raision kaupungin teknisen johtajan Antti Korteen havainnekuvissa vilahtivat mielipiteitä jakavan Varissuo-Raisio ratikka/superbussilinjauksen lisäksi Kuloistenniitylle sijoitetut kerrostalot.

 

 

 

 

Kuloistenniityltä Länsi-Turun ympäriajajat polkivat Mälikkälän metsäpolkujen ja Länsinummen asuinalueen kautta Impivaaran urheilukeskukseen. Impivaara on tunnettu ennen kaikkea mm. Koivun ja Kiprusoffin jääkiekkoveljesten sekä lukuisten turkulaisten jalkapalloilijoiden huippu-urheilijahautomona, mutta Impparin alueelta löytyy myös harvinaisempien urheilumuotojen harrastus- ja kilpailumahdollisuuksia. Jalkapallosta tutun Javenture Areenan ja talvisen pulkkamäen takaa löytyy vuonna 1953 perustetun Arcus ry:n jousiammuntarata. Viime kesän kotikisoissa mm. neljä juniorien SM-kultaa ampuneen jousiammuntaseuran kilpailijat harjoittelevat talvikautena Impivaaran jalkapallohallissa ja Kupittaan urheiluhallissa[vi]. Ja viime syksynä jalkapallo- ja jääkiekkohallien välissä toimintansa käynnisti Turun seudun ensimmäinen curlinghalli.

 

 

Viidettä kertaa Länsi-Turun toukokuisen tapahtumaviikon ohjelmassa ollut ympäriajo päättyi edellisvuosien tapaan Paalupaikan lähtöpisteeseen. Ensi keväänä on jälleen mahdollisuus lähteä katsomaan, kuinka vielä sodanjälkeisinä vuosikymmeninä maalaismaisemallinen Länsi-Turku asteittain sulautuu osaksi urbaania Turkua. Toivottavasti lähiluontoa ja asukkaidensa viihtyvyyttä kunnioittaen.

IMG_3350

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/05/17/lansi-turkua-kaavoitetaan-ja-tiivistetaan-huomioimatta-lansikeskuksen-kehittamista-ja-paikallistoimijoiden-osallisuutta/

[ii] http://www.turku.fi/uutinen/2018-04-18_turun-ratapiha-hankkeen-arkkitehtuurikutsukilpailu-kaynnistyy-toukokuussa

[iii] https://yle.fi/uutiset/3-10193537 Logomon odotettu kävelysilta valmistuukin vasta ensi vuonna – myös rakennuskustannukset kasvavat

[iv] http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/849397/Pukkilan+tehdasalue+muuttuu+asuinalueeksi

[v] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/06/02/lansi-turun-kaupunginosaparlamentti-ajaa-asukkaiden-etua-ja-edistaa-alueen-kehitysta/

[vi] http://turunseutusanomat.fi/2017/08/arcus-rylle-nelja-sm-kultaa-junioreiden-tauluammunnan-kotikisoista/