Jalkapallo palaa poikkeusoloista – Turun seudulla vaihtelevat viruskesän menestysodotukset

Korona siirsi keskikesän huuhkajahuumaa vuodella, mutta myös kotimaan futiskauden käynnistyminen lykkääntynyt poikkeusolojen takia. Pelaajat ja joukkueet nappuloista ylimmille sarjatasoille pitäneet keväällä valtioneuvoston ohjeistamaa fyysistä etäisyyttä, joten pitkään näytti siltä, että jalkapallokausi peruuntuu kokonaan. Kesäkuussa sarjat kuitenkin käynnistyivät ilman virustartuntoja ja heinäkuussa sarjoja on jo pelattu tiiviillä tahdilla ja kasvavilla katsojamäärillä.

Veikkausliigan ensi kierrokset pelattiin lähes ilman yleisöä, mutta viime viikkoina katsomorajoitukset ovat asteittain höllentyneet ja ylimmällä sarjatasolla Turussa lupa odottaa kiinnostavaa kautta ja jopa menestystä.

 

Interillä eväät menestykseen?

Inter on jo edennyt loppusyksystä pelattavaan Suomen Cupin finaaliin ja Jose Riveiron ryhmällä pelaajamenetyksistä huolimatta edellytyksiä pelata viime kauden tapaan mitaleista. Tappioon päättynyt kakkoskierroksen vierailu Kuopiossa oli suuri pettymys, mutta kotona Veritas Stadionilla sinimustien hyökkäysvoima on ollut tyrmäävää. Cupin pelit huomioiden, Inter teki neljässä koronatauon jälkeisessä kotipelissä KuPS:aa, FC Lahtea, RoPS:aa ja Ilvestä vastaan yhteensä 17 maalia, eli keskimäärin 4,25 maalia per ottelu.

Valmentajanvaihtovuosien jälkeen sinimustat ovat löytäneet Riveiron alaisuudessa tasapainoisen ja viihdyttävän hyökkäävän pelitavan. Huolimatta supistuneesta pelaajabudjetista, hopeakauden jälkeen menetetyt keskeiset pelaajat – vuoden Veikkausliigapelaaja Filip Valencic, A-maajoukkueeseen noussut Niko Markkula, seuraikoni Mika Ojala ja HJK:n houkuttelema toppari Miro Tenho – on kyetty korvaamaan ilman merkittävää muutosta toimivaan pelitapaan.

Joukkueen perustan muodostamassa kolmen topparin alakerrassa jatkavat parasta peli-ikää lähestyvät omat kasvatit Juuso Hämäläinen (26 v.) ja Arttu Hoskonen (23 v.). Uutta voimaa ja monipuolisuutta tuovat pääpelivoimainen, Maarianhaminassa erinomaisen kauden pelannut Rick Ketting ja viime vuoden poikapelaaja, Tanskan ”suomalaisseura” Esbjergistä lainalla oleva KäPa-kasvatti Noah Nurmi.

Vasemmalle laidalle vahvistuksia löytyi syksyllä Ykköseen pudonneesta Vaasan Palloseurasta. Kokenut Jesper Engström tarjoaa vaativalla vasemman wing-backin tontilla vaihtoehdon viime kaudella Interiin tulleelle Connor Ruanelle ja 188-senttinen 20-vuotias Martti Haukioja tuo vasenjalkaisena syvyyttä etenkin pelikielto- ja loukkaantumisalttiille toppariosastolle. Engströmiä on käytetty myös oikealla.

Puolustuslinjan takana ykkösmaalivahtina näyttäisi jatkavan kokenut Henrik Moisander, mutta myönteisesti myös nuori oma kasvatti Aati Marttinen on nauttinut valmennuksen luottamusta ja ehtinyt nousta avaukseen kahdessa alkukauden sarjaottelussa.

Keskikentän keskellä Alvaro Muniz on pelin sielu ja kapellimestari, jonka isoa roolia uuttera ja oikea-aikaisia nousuja tekevä Aleksi Paananen erinomaisesti tukee ja täydentää. Kolmantena vaihtoehtona Interillä on yksi Veikkausliigan kansainvälisesti menestyneimmistä pelaajista. 34-vuotias 67 maaottelun mies Anthony Annan pelasi Etelä-Afrikan MM-kisoissa lähes maksimiminuutit ankkuriroolissa Kevin Prince Boatengin tukena, kun Ghana ylsi aina neljännesfinaaleihin. Vuosikymmen sitten Annanin ja Ghanan matkan MM-mitalipeleihin katkaisi eräs ristiriitaisia tunteita herättävä Barcelonan uruguaylaispelaaja, joka torjui viime hetkillä käsin Ghanan varman voittomaalin.

Kokeneiden keskikenttäpelaajien takana pääsarjakokemusta kärkkyvät nuorten maajoukkuerinkiin kuuluvat 02-syntyneet Inter-kasvatit Roope Kantola sekä keskikentältä enemmän topparin tontille siirretty Jan Heinonen. Asema edustuksen vaihtopenkillä ja peliaika toista kautta Kolmosessa ei ole pikkuhuuhkajatasoisen pelaajan kehitykselle ihanteellinen.

Oikean wing-backin paikalla, eli Niko Markkulan roolissa on useimmiten etenkin alkuvuodesta pelannut HJK:sta täksi kaudeksi lainattu alle 21-vuotiaiden maajoukkueen laituri Kevin Kouassivi-Benissan.

Kun viime kaudella Interin tehoista pääasiassa vastanneesta nelikosta Valencic-Furuholm-Ojala-Markkula kolme poistui, odotetti todennäköisesti hyökkäysvoiman hiipuvan. Riveiro näyttää kuitenkin onnistuneen hyökkäysryhmityksen uudistuksessa. Aiempaa lähempänä perinteistä target-hyökkääjän roolia pelaava kapteeni Timo Furuholm on ollut terävässä vireessä ja Valencic-Ojala akseli on korvattu useammalla energisillä, paikkaa nopeasti vaihtavilla ”messi-hazard -ruumiinrakenteen” omaavalla pelaajalla.

Oma kasvatti ja U19 maajoukkuepelaaja Elias Mastokangas on tekemässä läpimurtoa ja hieman samantyyppinen, MuSasta KPV:n kautta Interiin tullut Taiki Kagayama tekee sekä maaleja että arvokasta puolustustyötä eri pelipaikoilla. Niin ikään pienikokoinen ja monipuolinen Ilveksestä tullut Matias Ojala edustaa samaa modernia, hyvin liikkuvaa ja taitavaa keskikentän ja hyökkäyksen rajoilla, ns. kymppipaikalla tai ”taskuissa” pyörähtelevää pelaajatyyppiä.

Ja kun sentteri Furuholmille vaihtoehtona löytyy erinomaisen maalitekotilaston omaava brassikärki Liliu, näyttäisi Interin määrällisesti niukka pelaajamateriaali olevan erinomaisesti roolitettu. Teknisen johtajan Vesa Mäen mukaan edustusjoukkueeseen haetaan yhä yhtä, kahta pelaajaa ja kun tiiviin Veikkausliigaohjelman lisäksi Inter on mukana Eurooppa-liigassa, Norjassa vähälle peliajalla jäänyt Valencic yhdistetään yhtä turkulaisseuraan[i].

Vaikka koronan viivästyttämästä Veikkausliigan runkosarjasta on toistaiseksi pelattu vasta vajaa neljännes, on viime kauden sarjakakkonen osoittanut, että sinimustilla on syksyllä edellytykset pelata lokakuun Suomen Cupin finaalin ohella myös pääsystä kuuden joukkueen mitalisarjaan ja kamppailla viime kauden tapaan jopa mestaruudesta.

 

 

TPS:n edustusjoukkueiden tahmea alkukausi koettelee mustavalkoista uskoa 

Turkulaisen jalkapallon vanhempi johtotähti TPS tekee toisen perinneseura Hakan ohella paluuta pääsarjaan yhden Ykkösessä vietetyn kauden jälkeen. Vaikka Tommi Pikkaraisen valmentama TPS pelasi tasaisen kauden toiseksi ylimmällä sarjatasolla ja kaatoi syksyn karsinnassa ansaitusti KPV:n on Veikkausliigakausi alkanut tahmeasti. Erityisesti maalinteko on ollut Tepsille työlästä, joten sarjapaikan uusiminen lienee kahden ylimmän sarjatason väliä viime vuodet sahanneen seuran ykköstavoite.

Vakavat talousvaikeudet ovat vaivanneet tätä yhtä maan menestyksekkäintä jalkapalloseuraa jo usean vuoden ajan ja vaikka maineikkaan mustavalkoisen raitapaidan väriä yhä tunnustetaan turkulaisten keskuudessa, alkavat TPS:n edustusjoukkueiden menestysvuodet olla jo huolestuttavan kaukana. Seura toki menestyi erinomaisesti reilu vuosikymmen sitten kun sijoittaja Sairanen investoi voimakkaasti niin pelaajiin kuin valmennukseen. Kun samoihin aikoihin Inter otti toistaiseksi ainoan mestaruutensa (2008), puhuttiin Turusta jopa Suomen jalkapallopääkaupunkina. TPS:n naiset ylsivät vielä vuonna 2016 hopealle, mutta harvemmin mainitaan, että vuonna 2022 täydet 100 vuotta täyttävä Turun monilajiylpeys on viimeksi voittanut miesten jalkapallomestaruuden 45 vuotta sitten ja naisten ainoa mestaruuskin on sekin niin kaukana kuin vuodelta 1978.

Kun juhlavuosi lähestyy, on tietysti tärkeää, että lippulaivajoukkueet pelaavat mahdollisimman korkealla tasolla ja mielellään yleisöä viihdyttävällä tavalla. Pandemian vuoksi poikkeuksellisen kevään ja alkukesän vaikutuksia on varmasti ennenaikaista arvioida, mutta toistaiseksi niin Tepsin miehet kuin naiset ovat olleet sarjoissaan vaikeuksissa. Sarjataulukot kertovat varsin karua kieltä. Veikkausliigassa TPS on pelannut neljä ottelua häviten niistä jokaisen ja maaliero on 1-7.

Naisten ylin sarjataso brändättiin tänä keväänä kunnianhimoisesti Subway Kansallinen Liigaksi. Samanarvoisuuden, rohkeuden ja menestyshalun ydinarvoja peilaava sarjauudistus on lajikulttuurikehityksen kannalta tervetullut, mutta ajoittui valitettavasti pahimpaan koronakaaokseen. Ehkä eräänlaisena onnena onnettomuudessa Tepsin startti Kansallisessa Liigassa on jäänyt Turussa vähemmälle huomiolle kuin miesjoukkueen menestymättömyys. Naisten numerot ovat vielä miehiäkin synkempiä. Kuusi pelattua ottelua, joissa kuusi tappiota maalierolla 1-18.

Jalkapallossa suhdanteet saattavat kuitenkin vaihtua nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten valmentajia ahkeraan vaihtanut Inter pelasi putoamisesta ja joutui jopa karsimaan sarjapaikasta. Kohdaten karsinnassa kaikista mahdollisista joukkueista tietysti TPS:n. Viime viikkoina TPS:n naisten valmennusryhmään on liittynyt kokenut valmentaja ja entinen TPS:n edustuspelaaja John Allen. Allen oli pari vuotta sitten mukana nostamassa sinimustaa varustamoperheen joukkuetta omasta aallonpohjastaan, joten ehkä hän saa myös mustavalkoisen turkulaisylpeyden kurssia käännettyä.

Ja valmentajavaihdoksella haetaan muutosta myös mustavalkoisten veikkausliigatuloksiin. Perjantaina 24.7.20, kaksi päivää HJK:lle kärsityn kotitappion jälkeen, TPS johto tiedotti ensin aamulla vapauttaneensa päävalmentaja Pikkaraisen tehtävistään[ii], ja kahta tuntia myöhemmin uutisoitiin, että TPS jalkapallon taustayhtiö, FC TPS Turku Oy, on valinnut miesten edustusjoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Jonatan Johanssonin[iii].  

Menestyksekkään maajoukkue- ja Valioliigauran ( 105 A-maaottelua, 22 maaottelumaalia) pelannut Johansson on TPS:n nimekkäin päävalmentaja sitten Sairasen suuren rahan vuosien, jolloin Tepsiä luotsasi peräkkäin Mixu Paatelainen, Martti Kuusela ja Pasi Rautiainen. Uusi päävalmentaja on meriiteiltään edellä mainitun kolmikon kaltainen Suomifutiksen ikoni, mutta ehdottoman myönteisenä lisätekijänä ”Tintti” Johanssonin valinnassa ovat tämän luontaiset juuret Tepsiin ja Turun seudulle. Piffenin kasvatti sekä aloitti että lopetti Veikkausliigauransa Tepsissä ja myös valmentajatehtävät alkoivat TPS:ssä, vuonna 2012 Palloseuran B-junnujen parissa. Sittemmin Johansson on toiminut Skotlannissa mm. Motherwellin U20:n ja Greenock Mortonin päävalmentaja sekä Glasgow Rangersin apuvalmentajana.

Kun 2+1 vuotisen päävalmentajasopimuksen solminut paluumuuttaja on myös ollut mukana Huuhkajien valmennusryhmässä, voitaneen juhlavuoteen valmistautuvaa Palloseuran johtoa onnitella korkean profiilin valmentajanimityksestä. Päävalmentajavaihdoksen pelillisiä vaikutuksia on tietysti ennenaikaista arvailla, mutta Johanssonin palkkaus varmasti lisää niin pelaajien kuin turkulaisen jalkapalloväen kiinnostusta Tepsiä kohtaan. On myös erittäin mielenkiintoista nähdä, löytyykö uudelle päävalmentajalle resursseja tuoda Britanniasta pelaajavahvistuksia vai avautuuko kenties kotikaupungin tai lähialueiden nuorille kyvyille mahdollisuuksia näyttää kykyjään kuten Piffenin kasvatille aikoinaan.

 

Veikkausliigan ja Kolmosen välinen kuilu juniorien pelaajakehityksen uhkana?

Kaksi turkulaista Veikkausliigaseuraa on luonnollisesti myönteinen merkki lajin asemasta kaupungissa, mutta se, ettei kahdella seuraavalla sarjatasolla ole lainkaan turkulaista joukkuetta aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia juniorityölle ja etenkin lahjakkaiden nuorten tasapainoiselle pelaajakehitykselle.

Pääsarjatason turkulaisseurat kuten maan muutkin eliittiorganisaatiot toki viestivät näkyvästi junioristrategioistaan ja yhteisöllisestä toimintafilosofiastaan, mutta liian usein paljon puhuttu pelaajapolku tuntuu ohjaavan aiemmin ”akatemiatasoisiksi” arvioidut ”tähtitarhalaiset” joko A- tai B-luokan harhapoluille. Eli kovin odotuksin vuosia harjoitellut ja lajiin panostanut juniori saattaa yhtäkkiä huomata vaihtoehtojen kaventuneen dramaattisesti.

Turussa pelaajapolku muuttui olennaisesti, kun TPS, Sami Hyypiä Akatemia -kriteereihin vedoten, laajensi junioritoimintansa alle D-juniori-ikäisiin, joka oli tähän saakka ollut Turun Nappulaliigan aluejoukkueiden tonttia.  ”Vaikka tämä uusi linjaus herätti kaupungissa kritiikkiä, on syytä huomioida, että Nappulaliigan toiminta oli päättynyt tai olennaisesti supistunut useilla merkittävillä alueilla – mm. Halinen, Pansio ja Varissuo – joten harrastustoimintaa tarjoavan TPS:n voidaan nähdä myös astuneen täyttämään Nappulaliigan jättämää tyhjiötä.”[iv]

Myös lajiliiton toimintaa tai vähäistä aktiivisuutta on arvosteltu, mutta ainakin Lännen alueella suuri joukko lounaissuomalaisia junioreita saa vuosittain mahdollisuuden näyttää kykyjään alueleirien muodossa. Erilaiset pelaajakatsastukset ja ensimmäiset leiritykset alkavat n. 13-14 vuoden iässä ja seurat kilpailevat hyvinkin näkyvästi näistä talenteista. Eerikkilässä kesällä järjestettävä valtakunnallinen Tähtitarha-tapahtuma on eräänlainen lähtölaukaus maajoukkuevalinnoille ja vaikka huuhkajapaitaan yhä ylletään pienpaikkakuntien seuroista, on silmiinpistävää, kuinka pääsarjaseurat dominoivat tähtitarhavalintoja. Kolmen viime vuoden aikana (ikäluokat 2003-2005) Tähtitarhan 72-80 pelaajan joukkoon on valittu vuosittain 10 (2003), 8 (2004) ja 7 (2005) pelaajaa Turun seudulta, joista jokainen on edustanut joko FC Interiä tai TPS:ä[v].

Veikkausliigastatuksen omaavan seuran vetovoima on huomattava ja on ymmärrettävää, että kovat tavoitteet omaava juniori tai tämän kunnianhimoinen vanhempi haluaa sinne, missä menestymispolku näyttää suorimmalta ja treeniasut hohdokkaimmilta. Lajiliiton ylimmän laatutason pääsarjaseura on paperilla aivan eri asemassa kuin paikallinen nappulaliiga tai menneen maailman ideologioihin viittaavat Pallo-Veikot tai -Toverit.

Pelaajien pakkautuminen pääsarjaseuroihin ja vaihtoehtojen väheneminen aiheuttaa monia ongelmia tai ainakin kyseenalaisia kehitysnäkymiä. Ensinnäkin pienempien, usein perinteikkäitten paikallisseurojen toimintaedellytykset kaventuvat ja usein jopa katoavat. Miksi harrastaa hieman vanhahtavassa verryttelyasussa jäännösvuoroilla, kun vähän isommalla kustannuksella sekä juniori että vanhemmat voivat olla enemmän yhdessä sekä sydän pelissä rakentamassa elämyksiä omassa hallissa tai muissa FIFA-luokan fasiliteeteissa.

Samalla tulisi kuitenkin kyetä miettimään, millaisia näköaloja pääsarjaseura tarjoaa 3.-4. joukkueessa pelaavalle D-juniorille B- tai A-juniori-iässä. Ja koska lajiliiton laatustandardeihin liittyvät ammattivalmentajat ja yhä tiukemmat olosuhdevaatimukset, perusajatukseltaan edullinen jalkapalloharrastus on asteittain muuttumassa yhä kalliimmaksi sekä suosittujen jääurheilulajien tapaan yhä eksklusiivisemmaksi eliittilajiksi.

Turussa tähtitarhaan tähtäävät tai sinne jo yltäneet jalkapallolupaukset vaihtavat yhä useammin seuraa menestyksen ja toivon mukaan myös pelaajakehityksen perässä. Tämä ”seurashoppailu” aiheuttaa monenlaisia lieveilmiöitä ja suoranaisia ongelmia etenkin pienempien seurojen piirissä. Kun ikäluokan yksi tai kaksi huippua siirtyy yhä nuoremmassa iässä pääsarjaseuraan, seuraa usein mukana myös joukko heikompia pelaajia. Tämä luonnollisesti heikentää ratkaisevasti ja usein jopa kokonaan halvaannuttaa pienseuran toiminnan tässä ikäluokassa.

Kun omat pelaajat eivät enää riitä, kootaan yhä mielikuvitusrikkaampia yhdistelmäjoukkueita. Paradoksaalisesti myös pelaajamääriltään suurimmat seurat operoivat YJ-joukkueilla. TPS on jo vuosien ajan poiminut maakunnan yksittäisiä kykyjä Southwest United -verkostoonsa. C15-ikäluokassa kaudella 2019 TuNL-KaaPo-SalPa YJ menestyi lopulta huomattavasti paremmin kuin ikäluokan Interin joukkue, joka puolestaan oli alun perin eräänlainen yhdistelmä TuNL Kaupparin ja TPS:n parhaimmistoa. On kai jonkinlaista juniori-ironiaa, että moni seuraa jo useammin vaihtanut 04-ikäinen talentti on sittemmin B-junnuiässä ehtinyt turhautua suurseuran lupauksiin ja palannut lähtöseuraan tai siirtynyt pienemmän paikkakunnan 2. divisioonaa pelaavaan joukkueeseen.

Turun seudulla Ykköstä pelataan tällä hetkellä ainoastaan naisten puolella TuWen toimesta. Toki sielläkin kyse on käytännössä TuWe-TPS yhdistelmäjoukkueesta.

Turkulaisjoukkueet ovat menestyneet perinteisesti hyvin valtakunnallisissa juniorisarjoissa. A20 SM-sarja näyttää nostavan profiiliaan veikkausliigaseurojen panostaessa mm. reservijoukkuetoimintaan ja valmennukseen. Esimerkiksi HJK:n A-junioreita valmentaa tällä kaudella Jonatan Johanssonin veroisen lajistatuksen omaava Mikael Forssell.

Turusta karsintojen kautta A20 SM-sarjaan ylsivät sekä FC Inter ja TPS, mutta molemmissa seuroissa työnjako A-juniorien ja Kolmosta pelaavan reservijoukkueen välillä näyttää ainakin ajoittain sekavalta ja jopa ongelmalliselta. Niin sanottuja akatemiapelaajia liikutellaan edustus-, reservi-, A20- ja jopa B-juniorien peli- ja harjoitustapahtumien välillä, minkä täytyy olla haastavaa niin nuorille pelaajille kuin jatkuvaa vaihtorulettia pyörittävälle valmennukselle. Niko Valikaisen, Kari Lehtisen ja Juha Lipposen valmennustiimin johdolla karsinnat tyylikkäästi selvittäneen Inter A-juniorien harjoituksissa on ollut koronatauon jälkeenkin krooninen pelaajapula ja varsinkin maalivahdit tuntuvat useimmiten harjoittelevan jossain muualla.

Karsinta kovatasoiseen BSM-sarjaan päättyi heinäkuun alussa. Kim Suomisen valmentama TPS selviytyi SM-sarjaan karsinnan kolmosena, mutta viime kauden SM-nelonen, myös menestyksekkään pelaajauran omaavan Jussi Nuorelan luotsaama FC Inter jäi niukasti karsintaviivan alle. Kun Tepsin menestystä voidaan pitää positiivisena yllätyksenä, aiheutti SM-sarjasta karsiutuminen Interille dominoefektimäisesti kertaantuvaa päänvaivaa. Kuinka saada pelaajat riittämään kahteen P17 Ykkösen joukkueeseen, kun pelaaja ei saa pelata kuin toisessa? Kuinka motivoida viime vuonna mitaleista pelanneita 03-akatemiatalentteja pelaamaan Ykkösessä etupäässä 04-pelaajia vastaan ja lunastamaan seuraavalle ikäluokalle BSM-karsintapaikka? Kuinka organisoida valmennus, kun pelit menevät päällekkäin? Jne.

Alemmissa ikäluokissa turkulaiset juniorijoukkueet ovat pelanneet ELL-sarjaa vaihtelevalla menestyksellä.  Interissä BSM-karsinnan aiheuttama dominoefekti ulottuu myös C15-ikäluokkaan, sillä P17 Ykkösessä Interin toinen joukkue on käytännössä 04-pelaajien runko vahvistettuna parhaimmilla 05-pelaajilla. Tätä ratkaisua todennäköisesti tuki heikko alkukauden menestys C15 ELL-sarjassa ja mahdollisuuksien kariutuminen mitalisarjasta ja Kai Pahlman -turnauksesta. TPS on sarjan puolessa välissä kuudentena eli viimeisellä mitalisarjaan yltävällä sijalla.

Miesten sarjoissa turkulaisilla ei ole tänä vuonna edustusta Kakkosessa, lähialueen nousijajoukkue Piffen näyttää vetovoimaiselta turkulaislupausten silmissä. Nuoria pelaajia on siirtynyt etenkin Interistä kokeneiden valmentajien Stefan Strömborgin ja Karo Virtasen alaisuuteen Paraisten hyviin harjoitusolosuhteisiin. Erinomaista seuratyötä tekevä naapurikaupungin KaaPo on pelannut jo vuosia Kakkosessa ja myös kaarinalaisten riveistä löytyy sekä Interin että TPS:n edustuksessa esiintyneitä nuoria pelaajia.

Pääsarjaseurojen juniorien siirtyminen alueen alemman sarjatason joukkueisiin on luonnollinen prosessi, sillä vain murto-osa koko junioripolun läpi käyvistä pelaajista yltää pääsarjatasolle. Turussa pelaajakehitystyön yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi on kuitenkin noussut I- ja II-divisioonatason joukkueen puuttuminen. Kun johtavilla Veikkausliigan seuroilla on reservijoukkue vähintään Kakkosessa, pelaavat Inter 2 ja TPS U23 Kolmosessa.

Jotta seuran omia nuoria lupauksia nähtäisiin enemmän ja useammin ylimmällä sarjatasolla, pitäisi turkulaisillekin talenteille löytyä luonteva välilaskupaikka Veikkausliigan ja Kolmosen väliltä. Kun muualla, myös lähialueella, useampi 04-syntynyt (vielä ensi vuonna B-juniori-ikäinen) lupaus on saanut runsaasti peliaikaa Kakkosessa, ei liene lähelläkään ihanteellista, että U17 maajoukkueessakin esiintyneet Interin akatemiapelaajat (mm. Tegra Mukuna, Linus Rönnberg ja Jasper Yrjas), puhumattakaan U18 maajoukkue-ehdokkaat Roope Kantola ja Jan Heinonen, pelaavat Kolmosessa tai B-juniorien Ykkösessä.

 

Jasper Yrjas ja Linus Rönnberg (vasen kuva) ja Roope Kantola Kolmosen ottelussa PaiHa-FC Inter 2 23.7.20 Paimiossa

 

TPS:ssä ongelma on sama, mutta yksittäisten pelaajien polut erilaisia. TPS-taustaisesta U17 maajoukkueen kolmikosta Nikolas TaloOnnipekka PajulaNiklas Pyyhtiä kaksi ensimmäistä pelaa tällä hetkellä hollantilaisessa akatemiassa ja Pyyhtiä teki ensiesiintymisen Veikkausliigaottelun avauksessa 22.7.20. Ja vielä hankalampia ovat Turustakin tutut tapaukset, kun maajoukkuetasolle yltänyt juniori-ikäinen pelaaja menettää motivaationsa ja lopettaa kokonaan harjoittelun.

Kilpailu pelipaikasta ja -ajasta maailman kilpailluimmassa urheilumuodossa on hämmentävän kovaa EU:n ja käytännössä globaalin pelaajaliikenteen aikana, mutta Suomessakin tulisi ymmärtää, millaisia myönteisiä vaikutuksia konkreettinen ja systemaattinen panostus omiin kasvatteihin tuo jalkapalloseuralle. Omat kasvatit ovat pääsääntöisesti edullisempia kuin usein arvaamaton vierastyövoima. Omat juniorit voidaan kasvattaa edustusjoukkueen pelitapaan ja -filosofiaan. Hyvin valmennettu oma juniori on investointi, joka saattaa tuottaa voittoa pelaajan edetessä urallaan ulkomaille. Hän saattaa myös paluumuuttajana osoittautua arvokkaaksi voimavaraksi, kuten toivon mukaan käy TPS:n ja Jonatan Johanssonin tapauksessa. Ja seuran omat kannattajat haluavat nähdä joukkueessaan ennen kaikkea kaupungin omia kasvatteja. Kyse on siis talouden ohella myös arvoista ja lajikulttuurista.

* Artikkelikuvassa Interin edustusjoukkueen Noah Nurmi, joukkueenjohtaja-mv-valmentaja Jani Meriläinen ja Taiki Kagayama. Taustalla harjoittelee Interin B-juniorit Kupittaa 6:lla

[i] Vesa Mäen haastattelu, Turun Sanomat, 18.7.20

[ii] https://fc.tps.fi/fi/uutiset/tps-vaihtaa-paavalmentajaa-tommi-pikkarainen-on-vapautettu-tehtavistaan

[iii] https://fc.tps.fi/fi/uutiset/tps-nimitti-jonatan-johanssonin-uudeksi-paavalmentajaksi

[iv] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/03/04/juniorijalkapallon-kylma-sota-manchesterissa-ja-suomen-turussa/

[v] https://www.palloliitto.fi/maajoukkueet/pojat/aluejoukkuetoiminta/tahtitarha

Hyvistä Veljistä Vogue Viisikkoon – muuttuuko maan tapa kun koittaa ”uusi normaali”? (Koronatrilogia I)

”Kunniallinen, rehellinen ja läpinäkyvä asiakkaiden etujen valvominen hallinnossa eli lobbaus tulee yhä vaikeammaksi, koska Suomessa vallitsee rakenteellinen korruptiivisuus. Sillä tarkoitetaan valta-aseman väärinkäyttöä.”

Anders Blom, Turun yliopiston työelämäprofessori (TS, 25.4.20)[i]

 

Keväällä 2019 ammattiyhdistysjohtajana pitkään vaikuttanut Antti Rinne kohoaa niukan vaalivoiton turvin uuden punamultahallituksen[ii] pääministeriksi. Koalition taival on kivinen ja joulukuun alussa pitkin syksyä jatkunut postilakko kulminoituu keskustan puheenjohtaja Katri Kulmunin ilmoitukseen pääministeriä koskevasta epäluottamuksesta. Marraskuun puoluekannatusmittauksissa keskusta oli pudonnut historiallisen alhaiseen 10,6 prosentin kannatukseen ja perussuomalaiset kohonneet maan suosituimmaksi puolueeksi yli 24 prosentin kannatuksella. Eroa kakkosena olevaan kokoomukseen lähes 6 prosenttia[iii]. Kes­kus­tan va­lit­se­ma toi­min­ta­ta­pa muis­tut­taa mal­lia, jota SDP käyt­ti kes­kus­ta­lai­sen pää­mi­nis­te­rin An­ne­li Jäätteen­mä­en kaa­ta­mi­seen ke­säl­lä 2003[iv].

Hallitus pysyy kasassa, mutta pääministeri vaihtuu. Rinnettä jo alkuvuodesta tuurannut puolueen varapuheenjohtaja ja liikenneministeri Sanna Marin ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman käyvät tiukan kamppailun ja Marin voittaa puoluevaltuuston äänestyksen niukasti 32-29 ja nousee pääministeriksi.

Joulupyhien jälkeen maailman nuorimpana naispuolisena pääministerinä esitelty Marin kerää huomiota kansainvälisessä mediassa ja kuherruskuukauden aikana vaatimattomista oloista valtion johtoon edennyt tamperelaispoliitikko kääntää myös vähättelevät kommentit opiskeluajan myyjän töistä edukseen[v].

Kontrasti väistyvän keski-ikäisen ay-juristimiehen ja sateenkaariperheessä kasvaneen nuoren äidin välillä on huomattava ja Sanna Marinin sekä neljän muun naispuoluejohtajan hallitus saa nopeasti lempinimiä ”huulipunahallituksesta” ja ”huulipunamullasta” ”spaissarihallitukseen”.  Kevytmieliset rinnastukset Spice Girls -tyttöbändiin tai huulipunaan eivät ymmärrettävästi puheenjohtajanaisia tyydytä ja kansanrintaman johtokvintetti brändää itsensä sosiaalisessa mediassa Enid Blytonin klassisen nuorisokirjasarjan mukaan Viisikoksi[vi].

Viisikko ja varsinkin hallituksen tuore pääministeri nauttii pitkin alkuvuotta kansainvälisestä huomiosta Davosin talousfoorumista[vii] Voguen jetsetjulkaisuun[viii] ja Marinin pääministeripuolue nousee maaliskuun puolenvälin puoluekannatusmittauksessa kakkoseksi ja syksystä lähtien piikkipaikkaa pitäneiden perussuomalaisten noin puoli vuotta jatkunut kannatuksen kasvu taittuu pitkästä aikaa pieneen laskuun[ix].

 

 

Korona katkaisee Vogue Viisikon kuherruskuukauden

Viisikon kuherruskuukauden katkaisee kuitenkin viimeistään maaliskuun alkupuolella Kiinasta Eurooppaan ja myös Suomeen levinnyt koronaepidemia.

 

”Maanantai 16.3. jäi Suomen historiaan päivänä, jollaista maa ei ole kokenut rauhan oloissa koskaan aikaisemmin. Pääministeri Sanna Marin (sd) ilmoitti, että Suomi on koronavirustilanteen takia poikkeusoloissa ja valmiuslaki otetaan käyttöön.

Suomen Kuvalehti 20.3.20[x]

 

Vaikka oppositio on päässyt arvostelemaan hallitusta mm. puutteellisista ohjeistuksista Helsinki-Vantaan lentokentällä[xi] ja pahasti epäonnistuneista suojavälinetilauksista[xii], ovat suomalaiset olleet keskimäärin tyytyväisiä hallituksen toimintaan poikkeusoloissa[xiii]. Tämä on näkynyt tuoreimmissa puoluekannatuskyselyissä. Alma Median kyselyssä Sdp (kannatus 21,1%) nousee perussuomalaisten ohi (20,1%) ja pirkanmaalainen päivälehti nostaa taustatekijöiksi poikkeusolot ja tamperelaisen pääministeri Marinin[xiv]. Muut puolueet tulevat kaukana Sdp:n ja perussuomalaisten takana. Kolmanneksi suosituimman puolueen, kokoomuksen, kannatus oli 16,8 prosenttia ja on merkillepantavaa, että muista hallituspuolueista keskusta (11,9%), vihreät (10,7%), vasemmistoliitto (7,8%) ja rkp (4,6%) eivät ole saaneet Sdp:n kaltaista nostetta kannatukseensa.

Huhtikuussa, poikkeustilan edetessä Suomessa toiselle kuukaudelle, koronakriisin taloudelliset vaikutukset saavat yhä enemmän huomiota[xv]. Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn esittelee 7.4. hallituksen kehysriihessä kaksi vaihtoehtoista laskelmaa eri strategioiden taloudellisista vaikutuksista. Laskelma 1 on tehokkaaseen väliintuloon nojaava skenaario, jossa pandemian vastaisia toimia lisättäisiin selvästi ja viruksen leviäminen tukahdutettaisiin nopeasti tiukoilla rajoituksilla toukokuun puoliväliin saakka. Laskelma 2 on nykyisten toimien jatkaminen syyskuun loppuun saakka. Suomen Pankin ennusteen mukaan Suomen talous sukeltaa tänä vuonna laskelmasta riippuen koronan vuoksi 5–13 prosenttia.

Koska Suomen talous sukeltaa ja yritysten edellytykset ansaita tai edes harjoittaa elinkeinoaan ovat monella toimialalla törmänneet valmiuslain rajoituksiin, vaaditaan hallitukselta nopeita toimia hallitsemaan väistämättömiä lomautuksia sekä hillitsemään työttömyyden kasvua. 1990-luvun laman jälkeen valtiovarainministerinä toiminut tasavallan presidentti Sauli Niinistö esittää ja oppositio kannattaa ns. operatiivisen ”nyrkin” käyttöönottoa mm. kartoittamaan koronan aiheuttamia ongelmia, keräämään julkisen ja yksityisen osaamista sekä ehdottamaan toimenpiteitä[xvi]. Vaikka hallituksen arvioidaan suhtautuvan nihkeästi nyrkin perustamiseen, valtiovarainministeriön kansliapäällikkö valtiosihteeri Martti Hetemäki nimitetään johtamaan työryhmää, jonka tehtävänä on valmistella nopealla aikataululla suunnitelmaa Suomen tieksi ulos koronakriisistä ja toimenpiteet jälkihoitoa varten. Nyrkin sijasta työryhmää kutsutaan koronan ”exit-ryhmäksi”[xvii]

Kun valtapeli ”nyrkin/exit-ryhmän” ympärillä jää suhteellisen laimeaksi, nousee hallituksen yrityksille osoittama tukipolitiikka pitkäkestoiseksi ja kiivaaksi keskustelunaiheeksi. Vuoden 2018 alussa Tekesin ja Finpron yhdistämisen myötä syntynyt rahoitus- ja kansainvälistymispalveluja tarjoava Business Finland -organisaatio valjastetaan lieventämään koronan yrityksille aiheuttamia talousvaikeuksia. Kun yrittäjien suhtautuminen uuteen toimijaan oli alun perinkin varauksellista[xviii] ja kun myös Mauri Pekkarisen johtama työryhmä ei ollut kyennyt luomaan tiekarttaa yritystukijärjestelmän uudistamiseksi[xix], ovat lähtökohdat selkeän tukijärjestelmän rakentamiselle koronakriisin kiireessä vähintään haastavat.

Poikkeusolojen alkaessa Business Finland lanseeraa kaksi uutta rahoituspalvelua lieventämään koronavirusepidemian yrityksille aiheuttamia talousvaikutuksia. Suomen Yrittäjät viestivät 17.3. jäsenilleen – rahoitusta suunnataan toimialoille, jotka kärsivät epidemian vaikutuksista vakavimmin ja että rahoitus on kohdennettu matkailuyrityksille ja matkailun oheispalveluja tuottaville yrityksille, luoville aloille sekä kaikille toimialoille, joiden toimitusketjujen toimivuuteen koronavirustilanne on vaikuttanut tai on vaikuttamassa[xx].

Suomen Kuvalehti pyytää Business Finlandilta tietoja tukipäätöksistä ja julkaisee koosteen tähän mennessä jaetun 179 miljoonan euron tuen saajista[xxi]. Käy ilmi, että toimialoista suurimman osan euroista tarkastelujaksolla olivat saaneet it-alan ohjelmisto- ja konsultointiyhtiöt (14 %). Kun toiseksi suurimman potin (8,5 %) keräsivät liikkeenjohdon konsultoinnin yritykset ja poikkeusolojen näkyvimmin kärsinyt toimiala, ravintola-ala oli jäänyt myönnetyissä tuissa 5,5 %:iin, nousevat Business Finlandin tukiratkaisut iltapäivälehtien lööppeihin ja somekeskusteluihin.  Julkkiskategorian tuensaajista mainitaan useimmiten Hirvaskankaan Huutokauppakeisari, Ylläksen Jounin Kauppa sekä europarlamentaarikon vaimon blogiyhteisö. Arvostelu on ilmeisen kovaa, sillä tv:stä tutut Palsanmäet luovuttavat tuen takaisin [xxii]. Ehkä kaikki julkisuus ei sittenkään ole myönteistä.

Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio nostaa Näkökulma-artikkelissaan tukia keränneiden vaikuttajaviestintäyritysten yhteydet päättäjiin. ”Vaikuttajaviestintään erikoistunut ja alallaan Suomen ykkönen Miltton Networks on vahvasti entisten ja tulevien poliitikkojen ja heidän avustajien johtama. Raja politiikan ja vaikuttajaviestinnän välillä on ollut kuin veteen piirretty viiva.”[xxiii]. Vainio tiputtelee jutussaan toinen toistaan vaikutusvaltaisempien milttonlaisten nimiä ministereistä kansanedustajien avustajiin sekä viestintäyrityksen kautta eduskuntaan ponnistaneisiin poliitikkojen jälkeläisiin.

Myös Kauppalehti arvioi elinkeinoministeri Lintilän tontin tukilinjauksia kriittisesti. Otsikko ”Koronatuet ovat vuosisadan vedätys” ei jätä sijaa arvailuille. Lehden mukaan kaikista järkevin ja kilpailuneutraalein tapa tukea viruksen aidosti kurittamia yrityksiä olisi löytynyt esimerkiksi verotuksen puolelta. ”Kauppalehti epäili jo ensimmäisen lisäbudjetin yhteydessä, että koronaviruksesta aiheutuvien tukimiljardien varjolla aletaan harjoittaa kaverikapitalismia. Kuva on vieläkin karumpi. Rahaa on virrannut poliitikoille ja heidän lähipiireilleen ja poliittisesti tarkoituksenmukaisiin hankkeisiin, joilla ei ole mitään tekemistä koronaviruksen kanssa.”[xxiv]

Rajoitusten pysäyttämien ja toimeentulostaan huolestuneiden majoitus- ja ravintola-alojen edustajat ovat ymmärrettävästi huolestuneita ja pettyneitä.  Matkailu- ja ravintola-alan järjestön MaRan toimitusjohtaja Timo Lapin mukaan koronaepidemian aikana vain yksittäiset pikaruokaravintolat ovat onnistuneet pärjäämään edes jollain tavalla. Kaikki muut ovat suurissa vaikeuksissa. ”Matkailu- ja ravintola-alan myynnistä on menetetty yli 90 prosenttia. Suurin osa alan henkilöstöstä on nyt lomautettuna.”. Alan edunvalvojan mukaan ravintola-alan yritykset ovat hakeneet varsin vähän tukea Business Finlandilta, sillä ne sopivat ravintoloille huonosti. Harvalla on oikeasti mitään kehityshanketta, johon tukea sääntöjen mukaan voisi saada[xxv].

Ravintola-alan trendejä ja brändejä luotaava Viisi Tähteä Media julkaisee alan hätähuutoja, joissa koronakriisi uhkaa niin gastronomista kulttuuria[xxvi] kuin suomalaisen ruoan tulevaisuutta[xxvii]. Viisi Tähteä -kolumnisti ja päätoimittaja Eeropekka Rislakki ei säästele sanoja ja suomii etenkin elinkeinoministeriötä isännöimää Keskustaa. ” Menemättä enempää yksityiskohtiin, millaista sekoilua tukitoimet ovat tähän mennessä olleet – ja erityisesti menemättä siihen, kuinka ”korruptiosta vapaa Suomi” on kriisin aiheuttamassa läpivalaisussa osoittanut olevansa suuren puhdistuksen tarpeessa.”[xxviii]. Rislakki muistuttaa myös ravintolakriisin vaikutuksesta maatalouteen ja koko yhteiskuntaan – ravintoloiden teurastus tarkoittaa myös pellolta pöytään -ketjun deletoimista, mikä johtaa maatalouden tappioihin, maatalousyritysten konkurssiaaltoon sekä työttömyyteen alkutuotannossa.

Urbaanissa Turussa tyytymättömyyttään ja huolta tulevaisuudestaan ovat pukeneet sanoiksi mm. ydinkeskustan kulttuuriravintolayrittäjät. Legendaarisen Dynamon ravintoloitsija Jussi Lehtinen hakee Business Finlandilta rahaa vanhassa puutalossa toimivan ravintolansa remontointiin, mutta tukea ei heru. Naapurissa Bar Ö:n kollega Tuomas Sara oli vielä huhtikuun alussa toiveikas, mutta kertoo epätoivon iskeneen viimeistään kehysriihen aikaan. Ravintoloitsija saa lopulta tukea livestreamkeikkojen suunnitteluun, mutta pitää erikoisena, että rahaa saa todella käyttää pelkkään suunnitteluun eikä esimerkiksi suunnitelman toteuttamiseen – puhumattakaan vuokranmaksusta. Tapahtumatuottajana hakemuksiin harjaantuneen baarinpitäjän mielestä koronatuki on isosti mokattu, kun on päätetty, että pitää tehdä jotain kehityshankkeita. Rahaa saavat ne, jotka osaavat kirjoittaa sen, mitä Business Finland haluaa kuulla[xxix].

 

 

Korotukikritiikki tuo mieleen vaalirahakriisin ja ”maan tavan” vuosikymmenen takaa

Uutisvirtaa hallitseva koronakriisi ja etenkin siihen kytkeytyvä tukipolitiikka tuo mielenkiintoisella tavalla mieleen poliittisen kriisin keväällä 2008. Muun muassa pääministerien Jäätteenmäki ja Vanhanen neuvonantajana sekä komissaari Rehnin ja elinkeinoministeri Pekkarisen (erityis)avustajana toimineen ja sittemmin Miltton Networksin toimitusjohtajuuden kautta kansanedustajaksi kohonneen Eeva Kallin[xxx] kansanedustajaisä synnyttää ennennäkemättömän poliittisen polemiikin myöntäessään Ylen haastattelussa rikkovansa tietoisesti lakia, jota on itse ollut säätämässä[xxxi]. Ja on jotenkin paradoksaalista tai ironista, että vaalirahakohun avanneen A-studion isäntänä toimii nykyinen europarlamentaarikko, jonka bloggaava vaimo on 12 vuotta myöhemmin yksi kohutuimmista Business Finlandin tuen saajista ja että samassa kevään 2008 Ylen ohjelmassa haastatellusta, vaalirahakohun keskiössä olevasta maan ykköslobbarista on sittemmin tullut tämän jutun alussa Suomea rakenteellisesta korruptoituneisuudesta arvosteleva työelämäprofessori.

Ja kun yhteiskunnallista vaikuttamista, lobbausta usein kuvaillaan ”revolving door” -käsitteellä[xxxii], ei liene yllättävää, että Perheyritysten liittoa läpi 2000-luvun mm. Säätytalon käytävillä lobannutta Anders Blomia yhdistyksen toimitusjohtajana seurasi silloinen vaikuttamisen kohde, eli pitkäaikainen pääministeri Matti Vanhanen. Ja nostettuaan liiton yleiseen tietouteen Suomessa, pyöröovi jälleen pyörähti ja Vanhanen palasi eduskuntaan seuraavissa eduskuntavaaleissa[xxxiii]. Maan ensimmäisen naispääministerin, Anneli Jäätteenmäen paikalle tapaus Antti Rinnettä muistuttavan luottamuspulan jälkeen noussut Vanhanen oli pari vuotta jatkuneen vaalirahakohun keskeinen henkilö. Joutuessaan erovaatimuksien kohteeksi syksyllä 2009, pitkäaikainen pääministeri tiivisti suomalaisen poliittisen päätöksenteon luottamusta nakertaneet vaalirahaepäselvyydet lakonisesti maan tavaksi:

”Esimerkiksi minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kymmeniä vuosia sitten on alkanut käytäntö, että ammattiyhdistysliike tukee työväenpuolueita ja esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto säätiöidensä kautta erittäin suurilla summilla keskustaa ja kokoomusta. Ja sitten tietysti ruotsinkieliset säätiöt hyvin suurilla summilla RKP:tä. Minunko pitäisi kantaa vastuu siitä, että tämmöinen käytäntö on kymmeniä vuosia sitten syntynyt maahan”, Vanhanen sanoi[xxxiv].

 

 

”Uuteen normaaliin” avoimuuden, yhteistyön ja kansalaisyhteiskunnan kautta?

Vappuviikonloppuna 2020 Marinin viisikko aloittaa Säätytalolla pitkäksi venyvät neuvottelut koskien kansantaloudelle kalliiksi käyvien koronarajoitusten asteittaista purkua. Tarjolla on vain epämiellyttäviä vaihtoehtoja, joissa vaakakupissa on kansalaisten terveys ja toimeentulo. Neuvottelujen pohjaksi Hetemäen työryhmä oli laatinut rajoitusten oikea-aikaiseen purkuun liittyvän raportin, mutta varjopuolella terveydenhuollon asiantuntijat muistuttavat, ettei uhka viruksen paluulle ole kadonnut.

”Talous ei ole itseisarvo, eikä raha voi olla motivaatio toimille, mutta kerta kaikkiaan: Jos talous romahtaa, niin terveydenhuolto ja hyvinvointivaltio romahtavat”, tiivistää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuuden johtaja Mika Salminen Helsingin Sanomien haastattelussa.

Päätöksentekoa poikkeuksellisen voimakkaasti haittaavasta epätietoisuudesta huolimatta koronakriisi tarjoaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden uudistaa suomalaista yhteiskuntaa. Pandemian ja poikkeusolojen taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan massiiviset niin valtion, kuntien kuin yksityisen sektorin tasoilla. Suuren mittaluokan lomautukset ja kasvava työttömyys ja yrittäjien vaikeudet lisäävät sosiaalisia ongelmia, joihin on kyettävä puuttumaan, jotteivat 90-luvun laman yhteiskunnalliset traumat toistu ja kansalaiset kokevat olevansa arvokas osa yhteisöään.

Marinin hallituksen ohjelmassa kansalaisten osallisuus ja sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta ovat näkyvässä asemassa[xxxv], mutta kuten tukihakemuksissa, kaunopuheisten julkilausumien laatiminen on eri asia kuin toteuttaa yleviä visioita käytännön tasolla.  Ihmislähtöinen hallitusohjelma on kuitenkin oikeansuuntainen pohjapaperi, kun hallitus työstää exit-strategiaa poikkeusoloista.

Myönteistä on myös ollut opposition yhteistyökykyinen toiminta valmiustilan aikana. Oppositiojohtajat Jussi Halla-aho ja Petteri Orpo ovat esiintyneet rakentavasti. Yhteistyökyky ja kansallinen yhtenäisyys on kriisioloissa poikkeuksellisen tärkeää, varsinkin kun myös suomalaisen yhteiskunnan toimintakykyä on viime vuodet vaivannut voimistunut poliittinen vastakkainasettelu. Erityisen huolestuttava piirre polarisaatiossa on ollut jakolinjojen syventyminen sukupuolien välillä. Marinin viisikko on profiloitunut vahvasti tasa-arvon tukijana, joten on tärkeää, että hallitus reagoi puoluekannatusmittausten tuloksiin, jotka paljastavat, että Sdp ja vihreät ovat naisten suosikkipuolueita, mutta perussuomalaiset ja kokoomus keräävät yhdessä yli puolet miesten äänistä[xxxvi].

Ja jos naisvetoinen viisikko pyrkii uudistamaan suomalaista yhteiskuntaa ja päätöksentekoa, hyvä veli -suhmurointiin kytkeytyviä poliittisia virkanimityksiä pitää pystyä kitkemään ja tärkeisiin tehtäviin on nimitettävä sopivien sijasta kyvyiltään parhaat ihmiset. Vihreät ovat viime vuosien varrella arvostelleet voimakkaasti poliittisia virkanimityksiä, mutta toimivat alkuvuodesta sisäministeriön kansliapäällikön valinnassa tutun kaavan mukaisesti[xxxvii]. Viisikon seuraava nimityshaaste on jo pitemmän aikaa tikittänyt koronakriisin varjossa. Maan kiistatta vaikutusvaltaisin virkamiestehtävä, valtiovarainministeriön kansliapäällikön nimitys on lykkääntynyt moneen otteeseen, ja mediatietojen mukaan viivästyksen ovat aiheuttaneet muun muassa poliittiset erimielisyydet[xxxviii]. Keskusta on nimittämässä tehtävään alivaltiosihteeri Päivi Nergiä, mutta tämä ei tiettävästi ole ollut päähallituspuolue Sdp:n suosikkiehdokas. Agronomitaustaisen Nergin ohella virkaa on hakenut useita arvostetuissa talousalan tehtävissä ansioituneita ekonomistikoulutuksen omaavia hakijoita.

Jotta Suomi ja suomalaiset selviävät vaikutuksiltaan yhä arvaamattoman globaalin pandemian taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista, pitää yhteiskunnan uudistua ja kansalaisten on kyettävä luottamaan päätöksenteon oikeudenmukaisuuteen. Uusi normaali edellyttää keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyökykyä sekä huolenpitoa heikoimmista. Yhteistyökyky ei tarkoita, etteikö tehtyjä päätöksiä saisi arvostella. Päinvastoin. Suomalaisessa lehdistössä pandemian vaikutukset tuntuivat heti. Sanomalehdet ryhtyivät lomauttamaan ja osa kaupunkilehdistä pysäytti ilmestymisen[xxxix]. Poikkeusoloissa avoimuus ja luotettavan tiedon saanti ovat toimivan yhteiskunnan peruspilareita ja huolimatta sosiaalisen median lieveilmiöistä, suomalaiset mediat ovat kansainvälisesti verraten luotettavia.

Vaikka koronanjälkeinen aika on globaaliluokan arvoitus, Suomen soveltama hybridistrategia, yhdessä Etelä- ja Keski-Eurooppaa myöhemmin etenevän taudinkuvan kanssa tarjoavat suomalaisille arvokkaan mahdollisuuden, jopa kansainvälisen ”kilpailuedun” kun kansakunnat hakevat poikkeusoloista reittiä kohti uutta normaalia. Tämä mahdollisuus kannattaa käyttää edistämällä kansalaisten, järjestöjen ja yrittäjien osallisuutta sekä yhteiskunnan avoimuutta.

[i] Aliokirjoitus Turun Sanomissa 25.4.20

[ii] Antti Rinne nimesi hallituksensa ”uudeksi punamullaksi”.  SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n hallitusta on kutsuttu myös kansanrintamaksi ja vihreäksi kansanrintamaksi. https://www.verkkouutiset.fi/antti-rinne-tama-on-uusi-punamulta/#d1527b57

[iii] https://yle.fi/uutiset/3-11102651 Ylen mittaus: Perussuomalaiset jyristelivät taas eteenpäin, keskustalle kaikkien aikojen murskaluvut

[iv] https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kulmuni-ja-kurvinen-keskusta-sitoutunut-hallituspohjaan–34meilla-on-henkiloon-liittyvaa-epaluottamusta34-6.3.561647.215efdb55c

[v] https://edition.cnn.com/videos/world/2019/12/20/worlds-youngest-pm-finland-sanna-marin-jba-lon-orig.cnn

[vi] https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/olennaiset/viisikko-se-nyt-sanna-marinin-hallitus-brandasi-itsensa

[vii] https://time.com/collection/davos-2020/5764097/sanna-marin-finland-equality/

[viii] https://www.vogue.com/article/millennial-prime-minister-leading-finland-through-crisis

[ix] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006443015.html

[x] Suomen Kuvalehti, 20.3.20, Ovet säppiin sovussa

[xi] https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/paaministeri-marin-myontaa-puutteet-lentokentilla-ei-riittavaa-karanteeniohjeistusta-suomeen-palaavat-saattoivat-jatkaa-matkaa-jopa-julkisessa-liikenteessa/7772438#gs.5jegmm

[xii] https://yle.fi/uutiset/3-11302248 Huoltovarmuuskeskus maksoi miljoonia hengityssuojaimista Jylhän ja Sarmasteen yrityksille – pahoittelee, ettei tarkistanut yritysten taustoja

[xiii] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006464508.html Enemmistö pitää hallituksen koronavirustoimia hyvin ajoitettuina ja sopivan tiukkoina

[xiv] https://www.aamulehti.fi/a/65b8bc02-b037-4a3f-91ca-5981b77cd3f7  Alma-kysely: Sdp nousi perussuomalaisten ohi – taustalla poikkeusolot ja pääministeri Sanna Marin

[xv] https://www.talouselama.fi/uutiset/suomen-pankki-paivitti-laskelmat-koronakriisista-tyottomyys-jopa-11-prosenttia-bktn-lasku-13-prosenttia-nopea-toipuminen-vaatisi-rajoitustoimien-purkua-ja-koronan-pysayttamista/9c4ef2cd-1c9c-4ede-b3c5-cbb2489ba4cb Suomen Pankki päivitti laskelmat koronakriisistä: työttömyys jopa 11 prosenttia, bkt:n lasku 13 prosenttia – Nopea toipuminen vaatisi rajoitustoimien purkua ja koronan pysäyttämistä

[xvi] https://yle.fi/uutiset/3-11283078 Näin presidentti Niinistö esitti ministereille ”nyrkin” perustamista ja näin pääministeri Marin vastasi – ehdotus ei saanut hallitukselta vastakaikua

[xvii] https://yle.fi/uutiset/3-11314301 Työryhmä etsii ulospääsyä koronakriisistä – Hetemäki valmis samanlaisiin suuntaviivoihin kuin Saksa, joka saanut ruusuja selkeästä viestistä rajoitusten purkamiseksi

[xviii] https://www.talouselama.fi/uutiset/tekesin-ja-finpron-business-finland-starttaa-tammikuun-alussa-syn-ja-ekn-suhtautuminen-viileahkoa/bf03171c-2c6e-3b43-9f44-c39be5d915d3 Tekesin ja Finpron Business Finland starttaa tammikuun alussa – SY:n ja EK:n suhtautuminen viileähköä

[xix] https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201804052200857505 Pekkarinen puolusti yritystukityöryhmän lobbareita ja kuittaili Lintilälle vaikeasta tehtävästä – ”Ennenkuulumatonta luottamusta”

[xx] https://www.yrittajat.fi/uutiset/621864-business-finlandilta-uutta-koronarahoitusta-finnvera-voi-kasvattaa-rahoituksen#470b7e97 Business Finlandilta uutta koronarahoitusta – Finnvera voi kasvattaa rahoituksen kahdesta neljään miljardiin

[xxi] https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/marinin-hallituksen-hatatuet-business-finlandin-koronarahaa-eniten-it-alalle-ja-liikkeenjohdon-konsulteille/?shared=1123109-be084742-4 Marinin hallituksen hätätuet: Business Finlandin koronarahaa eniten it-alalle ja liikkeenjohdon konsulteille

[xxii] https://www.talouselama.fi/uutiset/huutokauppakeisari-palsanmaki-palauttaa-100-000-euron-koronatuen-business-finlandille-nyt-tuli-meidan-mitta-tayteen/d7f77076-43e2-4a6a-95b4-ba262d20d11c Huutokauppakeisari Palsanmäki palauttaa 100 000 euron koronatuen Business Finlandille – ”Nyt tuli meidän mitta täyteen!”

[xxiii] Kari Vainio, Näkökulma, Turun Sanomat, 20.4.20, Vaikuttajaviestijän taidonnäyte: valtiolta itselle täyspotti

[xxiv] https://www.kauppalehti.fi/uutiset/koronatuet-ovat-vuosisadan-vedatys-lintilan-on-syyta-katsoa-peiliin/2715248e-1f8b-472c-a8c4-67b3dbe468cc Koronatuet ovat vuosisadan vedätys – Lintilän on syytä katsoa peiliin

[xxv] https://www.kauppalehti.fi/uutiset/maran-lappi-on-iso-kysymys-miten-alan-yritykset-paasevat-liiketoiminnassaan-alkuun/610455be-129a-4624-8cfe-29188076663e MaRan Timo Lappi: Ravintolat ­tarvitsevat suoraa tukea jopa 400 miljoonaa euroa

[xxvi] https://viisitahtea.com/juoma/sommelierit-ovat-huolestuneita-gastronomisen-kulttuurin-tulevaisuudesta-koronan-jalkeen/

[xxvii] https://viisitahtea.com/koronavirus/keittiomestarit-vaativat-pikaista-tukea-ravintola-ja-matkailuyrityksille-kyse-on-suomalaisen-ruoan-tulevaisuudesta/

[xxviii][xxviii] https://viisitahtea.com/kolumnit/20-miljoonaa-tukieuroja-ja-kuolleet-sielut-ime-parsaa-kepu-barrikadeilla-tavataan/

[xxix] https://yle.fi/uutiset/3-11324931 Baarinpitäjä Tuomas Sara pettyi koronatukiin: “Olen ollut raivoissani, tämä homma on mokattu perusteellisesti”

[xxx] https://www.miltton.fi/fi/eeva-kalli-miltton-networksin-toimitusjohtajaksi/

[xxxi] https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/05/15/kalli-avasi-vaalirahapelin

[xxxii] https://www.investopedia.com/terms/r/revolving-door.asp The term ”revolving door” refers to the movement of high-level employees from public-sector jobs to private-sector jobs and vice versa. The idea is that there is a revolving door between the two sectors as many legislators and regulators become lobbyists and consultants for the industries they once regulated and some private industry heads or lobbyists receive government appointments that relate to their former private posts. ”Pyöröovi” -käsite viittaa korkean profiilin työvoiman liikkeeseen julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Käsitteen mukaan sektorien välillä on eräänlainen pyöröovi, jonka kautta lainsäätäjät siirtyvät konsulttitehtäviin ja heihin vaikuttamaan pyrkivät yksityisen sektorin vaikuttajajärjestöjen edustajat etenevät julkisen sektorin hallinnossa.

[xxxiii] https://perheyritys.fi/tietoa-meista

[xxxiv] https://yle.fi/uutiset/3-5888596 Vanhanen: Pääministeri ei voi yksin kantaa vastuuta

[xxxv] https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma

[xxxvi] https://yle.fi/uutiset/3-11240158 Analyysi: Naiset nostavat SDP:n kannatusta – miehet tukevasti perussuomalaisten kelkassa

[xxxvii] https://www.is.fi/politiikka/art-2000006381400.html Näin vihreät ovat viime vuosina suomineet poliittisia virkanimityksiä – hallitus päättää Ohisalon kohuvalinnasta tänään

[xxxviii] https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006483689.html Valtiovarainministeriön kansliapäällikkönimitystä odotetaan viimein tänään

[xxxix] Riitta Monto, Viikon analyysi, Koronavirus uhkaa sanavapautta, Turun Sanomat, 3.5.20

Asukasbudjetointi alkaa – riittävätkö resurssit ja tietävätkö turkulaiset, kuinka osallistua ja vaikuttaa?

Euroopan metropoleissa ja pienemmissäkin kaupungeissa on jo vuosia ollut käytäntö, jossa kaupungin asukkaat voivat äänestämällä vaikuttaa eri asuinalueiden kehittämishankkeiden toteutumiseen. Tässä ns. osallistuvassa budjetoinnissa kaupungissa kirjoilla olevat asukkaat, myös yläkouluikäiset, voivat tehdä julkista ympäristöä koskevia kehittämisehdotuksia ja lopulta myös äänestää niiden toteuttamisesta.

Jopa trendikkäänä nähtävän osallistuvan budjetoinnin arvioidaan edistävän kansalaisten ja päättäjien välistä vuorovaikutusta, tuovan läpinäkyvyyttä palvelujen tuottamiseen sekä parantavan paikallisyhteisöjen mahdollisuuksia vaikuttaa asuinalueidensa kehitykseen ja asioiden hoitoon.

Vahvan agraariperinteen omaavassa Suomessa kaupungistuminen on edennyt muuta Eurooppaa verkkaisemmin, mutta viime vuosina myös suomalaisissa kaupungeissa on herätty reagoimaan asuinalueiden eriarvoistumiseen sekä pinnan alla kuplivien sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisemiseen.

Helsinki on maan ainoana kansainvälisen kokoluokan kaupunkikeskuksena ymmärrettävästi pisimmällä asukasosallisuuden edistämisessä ja pääkaupunki palkkasi pari vuotta sitten seitsemän stadiluotsia kuuntelemaan kaupunkilaisia ja edistämään alueellisia hankkeita sekä yleistä asukasviihtyvyyttä. Viime syksynä yli 12-vuotiaat helsinkiläiset saivat äänestää ensi kertaa paikallishankkeista, joita toteutetaan 4,4 miljoonan vuosibudjetilla.

Myös muualla Suomessa on jo kokeiltu tai testattu osallistuvan budjetoinnin paikallisvaikutuksia. Oulussa kaupunkilaiset äänestivät syksyllä kehittämisehdotuksista mobiilisovelluksen ja pop up -äänestyspisteiden kautta. Tukea myönnettiin mm. syrjäisten kaupunginosien nuorisoaktiviteetteihin ja kaupunkikulttuuria tukevaan työpajatoimintaan. Tampereella osallistuvaa budjetointia on pilotoitu vuodesta 2014 lähtien Tesoman kaupunginosassa, mutta ensimmäinen koko kaupungin kattava osallisuuskokeilu ”Mun Tampere -osbu” käynnistyy keväällä samanaikaisesti Turun kokeilun kanssa. Teemana on lasten ja nuorten hyvinvointi.

Turussa vuosikymmen sitten alas ajetun aluekumppanuustoiminnan jälkeen horroksessa ollutta asukasvaikuttamista aloitettiin herättämään henkiin loppuvuodesta 2018, kun trendejä hyvin haistava kokoomus teki aloitteen osallistuvan budjetoinnin käyttöönotosta kaupungissa. Tammikuussa 2020 Turun kaupunginhallitus päättikin asukasbudjetoinniksi nimetyn Turun mallin käyttöön otosta tänä keväänä. Toimintamalliin on varattu miljoona euroa, joka jaetaan kahdeksan suuralueen kesken. Keskusta-alue ei ole mukana, koska siellä toteutetaan erikseen innovaatiokilpailu.

Vaikka päätös on kansalaisvaikuttamisen edistämisen kannalta merkittävä, riittää asukasbudjetoinnin alkumetreillä haasteita aikataulusta alueidentiteettiin ja -rakenteisiin sekä yhteisen toimintakulttuurin kehittämiseen ja viestintään. Turkulaiset ovat tunnetusti ylpeitä kotikaupungistaan, mutta Turun aluejako on monimutkainen ja kaupunkilaisten keskuudessa huonosti tunnettu. Koska ns. suuralueet eivät ole tuttuja, yksittäisen turkulaisen osallistumis-, jopa kiinnostuskynnys saattaa olla korkea.

Epämääräisten ja paikoin paikallisyhteistyötä rajoittavien aluerajojen lisäksi asukasosallisuutta mutkistaa resurssien puute osallisuushankkeiden valmistelutyössä ja yleisemminkin alueidentiteetin kehittämisessä. Kun Helsingissä kaupunkilaisten osallisuutta tukee ja neuvoo seitsemän eri alueista vastaavaa stadiluotsia, pitää Turussa kaupunginosa-aktiivien rakentaa osallisuusesityksensä ilman paikallista sparrausapua. Turun suuralueilla on otettu käyttöön ns. aluefoorumit ja järjestöpöydät, mutta nämä valitettavan usein peruuntuneet tai muuten vaikutuksiltaan vähäisiksi jääneet asukastapahtumat eivät korvaa alueeseen perehtynyttä omaa tukihenkilöä. Ja tällainen alueellinen tukihenkilö ja päättäjien viestinvälittäjä olisi varmasti hyödyksi myös vallitsevassa koronakriisissä.

 

Vaikeusastetta vaikuttamiseen tuo myös vaihtelevuus suuralueiden keskinäisissä resursseissa ja osallisuuspanoksissa. Turku on jo pitkään osoittanut suurimmat aluekehityspanostukset sosioekonomisin perustein neljälle suuralueelle, ja tätä linjaa jatketaan hyvinvointiteemaan vedoten.

 

 

Vaikka kaupungistuminen on edennyt Suomessa Euroopan metropoleihin verrattuna jälkijunassa, ovat kaupunginosien sosiaaliset haasteet ja erinarvoistuminen jo arkipäivää myös Turun alueilla. Syksyn 2015 odottamaton pakolaistulva kuumensi tunteita erityisesti Runosmäessä, jonne kaavailtiin väliaikaisia hätämajoitustiloja sekä Pansio-Pernon alueella, jossa toimii kaupungin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus.

 

 

 

Maaliskuussa 2020 Aunelan koulun vieressä avattiin vauhdikkaalla aikataululla rakennettu, sisäilmaongelmista kärsineen Härkämäki-Jyrkkälän kirjaston ja nuorisotalon korvaava upouusi monitoimitalo. Vastaavat monitoimitalot ovat viime vuosina avanneet ovensa Hirvensalossa ja Yli-Maariassa. 

 

 

 

Runosmäki-Raunistulan ja Pansio-Jyrkkälän suuralueiden ohella Turun kaupunki on panostanut sosioekonomisin perustein erityisesti Itä-Turun aluekehitykseen. Usein maan monikulttuurisimmaksi arvioidulla Varissuon asuinalueella on jo 15 vuoden ajan toiminut erinomaisella menestyksellä Suomen ensimmäinen ja pitkään ainoa lähipoliisi, viime vuonna Vuoden poliisinakin palkittu Vesa Jauhiainen. Viime vuosina yhdessä alueen asukkaiden kanssa on myös kehitetty varissuolaisten liikunnallista olohuonetta, unelmien keskuspuistoa. 

 

 

 

Myös vahvasti monikulttuurista Lausteen ja laajemminkin itäturkulaista väestöä palvelee ennen kaikkea kauppakeskus Skanssin yhteispalvelukeskus Monitori. Halisissa alueen asukkaat saivat pitkälti nuorisolautakunnan puheenjohtajana vuosia toimineen Muhis Azizin aktiivisen vaikuttamistyön ansiosta oman nuorisotilan S-marketin kylkeen. 

 

 

On kuitenkin asukastasa-arvon kannalta hieman arveluttavaa, että hyvien peruspalvelujen sekä suurten aluekehitysinvestointien Varissuo-Lauste, Nummi-Halinen, Runosmäki-Raunistula ja Pansio-Jyrkkälä saavat 50% suuremman siivun asukasbudjetista kuin esimerkiksi Länsikeskuksen suuralue, missä valtuuston alueiden eriarvoisuusohjelmassa kaikille suuralueille lupaama asukkaiden kohtaamispaikka ja useampi muu peruspalvelu yhä odottavat päättäjien tukea.

 

 

Suuralueista toiseksi väkirikkain, asukasluvultaan lähes naapurikunta Raision kokoinen Länsikeskuksen palvelualue on syystä tai toisesta jäänyt peruspalveluiltaan muiden suuralueiden varjoon. Länsi-Turku on ainoa suuralue, jolla ei ole lähikirjastoa ja huolimatta seitsemästä koulusta, alueella on vain kouluista etäällä sijaitseva, suppein aukioloajoin toimiva ja käytännössä  vain lähialueen alakoululaisia palveleva ”nuorisotalo”. Alueella ei ole terveyskeskusta ja asukkaat joutuvat asioimaan keskustan terveysasemalla. Hyvien liikenneyhteyksien ja suurien asiakasmäärien Länsikeskus olisi Skanssin tapaan luontainen paikallispalvelujen kehittämiskohde, mutta alueen asukkaiden ja muiden paikallistoimijoiden aktiivisesta vaikuttamistyöstä huolimatta Länsikeskuksen kehittäminen ei ole edennyt, eikä alueella ole edelleenkään kaupungin jokaiselle lupaamaa kaupunkilaisten kohtaamispaikkaa. 

 

Asukasbudjetti on teoriassa mitä tervetullein kädenojennus kaupunkilaisille, mutta jotta osallisuuseurot ja asukasideat saadaan käytännössä kohtaamaan ja eriarvoisuutta kitkemään, tarvitsee Turkukin omat kaupunginosaluotsinsa.

 

WP_20160426_15_42_30_ProWP_20160426_15_44_24_ProWP_20160426_15_45_43_ProWP_20160426_15_48_15_Pro

Turkulainen asukasosallisuus ja -vaikuttaminen otti paradoksaalisesti askeleen taaksepäin kulttuuripääkaupunkivuoden alla kun ns. aluekumppanuustoiminta ajettiin alas suuralueilla. Vuosina 2011-15 Turussa toteutettiin asukkaiden hyvinvointiin ja vapaa-ajanpalveluiden kehittämiseen tähtäävää EVIVA toimintaohjelmaa, mutta tämäkin panostus rajattiin toteutettavaksi em. neljällä suuralueella. 
EVIVAn aikana järjestettiin useita työpajoja, joissa eri alojen paikallistoimijat ja muut osallisuustyön asiantuntijat linjasivat keinoja kehittää turkulaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Turun yliopiston asiantuntijat esittelivät työpajatyön tuloksia keväällä 2016 Logomossa. Ohjeistus turkulaisen asukasosallisuuden edistämiseksi oli selkeä. ”Aluetyötä toteuttaa palkattu työntekijä, joka toimii fyysisesti omalla alueellaan ja jonka vastuulla on kuunnella asukkaita ja reagoida asukkailta tulleisiin impulsseihin,”,  ”Hän on yhteyshenkilö ja dialogin ylläpitäjä eri yhteistyökumppaneiden välillä.”, ”He eivät istu toimistossa, vaan menevät lähelle asukasta kuullen ja keräten ideoita nuorilta, senioreilta, metsäpubista jne.”. Osallisuuden Turun mallin alueellinen avainhenkilö muistuttaa toimenkuvaltaan siis hyvin pitkälti Helsingin stadiluotseja. 

 

Eikä maailmaa vuonna 2020 myllertävä koronapandemia varmastikaan vähennä kaupunkipäättäjien tarvetta parantaa paikallistason yhteydenpitoa asukkaisiin. Asuinalueiden erityispiirteitä, ongelmia ja asukkaita tuntevat kaupunginosatoimijat ovat kullanarvoinen kriisiajan kuumemittari sekä arkiajan silta asukasyhteistyöhön ja yleiseen hyvinvointiin.

 

Ohjeet osallistumiseen asukasbudjetin kokoamiseen Turun suuralueilla: http://www.turku.fi/asukasbudjetti
Juttu on julkaistu Turun Sanomissa 11.4.20
https://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/4920385/Lukijalta+Asukasbudjetointi+alkaa++riittavatko+resurssit+ja+tietavatko+turkulaiset+kuinka+osallistua+ja+vaikuttaa

Pieni poikkeustilan palloilutarina

Olipa kerran urheileva nuori poika, joka piti etenkin pallopeleistä. Varsinkin jalkapallo oli vielä aikuisenakin lähellä sydäntä ja tuonut ystäviä aina ulkomailta asti. Keskellä maailmanlaajuista terveyskriisiäkin tuli puhelimen välityksellä mieltä lämmittäviä terveisiä Walesista. Kauan sitten Liverpoolin akatemiassa legendaarisen Sammy Leen kanssa pelannut Steven tuskaili samankaltaisessa epidemiaepätietoisuudessa kuin jalkapallon ystävät kaukana Pohjolassa.

Poika kasvoi mieheksi, perusti perheen ja jalkapallo jäi pelivuosien polvivaivojen takia taka-alalle. Vanhat pelikaverit ja omat lapset kuitenkin palauttivat perheenisän seuratoiminnan pariin. Lapset harrastivat liikuntaa laajasti, joten kuskaamista, kannustamista ja myös kustannuksia riitti.

Vuodet vierivät ja valmentamisen sekä erilaisten toimihenkilötehtävien lomassa lapset kasvoivat. Alakouluiän loppusuoralla isävalmentaminen päättyi yhteisestä päätöksestä ja perheenjäsenet jatkoivat liikunnan harrastusta eri piireissä. Lapsista motivoituneimmat saivat valmentajikseen ammattivalmentajat ja isä palasi oto-valmentajaksi oman lapsuutensa lähtöseuraan, Nappulaliigaan.

Keväällä 2020 kaikki kuitenkin törmäsivät koronaan. Kului viikko ja toinen. Kiinasta alkanut epidemia muuttui maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Suomessa seurattiin suuren maailman ratkaisuja ja maahan julistettiin poikkeustila. Hallituksen valmiuslaki sulki koululaisilta oppilaitosten ovet, mutta samalla sulkemisella evättiin myös pääsy liikuntapaikoille.

Myös urheiluseuroissa havahduttiin ymmärtämään, ettei kyse olekaan jokavuotisesta kausi-influenssasta. Vaikutukset vaihtelivat, samoin seurojen reaktiot. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla seura ja ympäröivä yhteisö olivat lähellä toisiaan ja ymmärsivät yhteisen hädän sekä tarpeen toimia enemmän yhdessä. Yhtäällä seurajohtaja vetosi urheiluväkeä auttamaan seuraa tukevia yrittäjiä ja toisaalla valmentaja kuljetti karanteenikoteihin ruokaa ja käsidesiä.

Tarinan oto-valmentaja tyytyi kuljettamaan ruokaa omalle äidilleen ja piti Whatsappin avulla yhteyttä omiin valmennettaviinsa. Vaihtelevalla menestyksellä.

Varsin monessa seurassa koronareaktioksi valikoitui hieman passiivinen lajiliiton linjauksien myötäily, mutta kriisin jatkuessa paljastui pikkuhiljaa, että joissain seuroissa ei tunnuttu ymmärrettävän kriisin moninaisia vaikutuksia. Tämä näkyi varsinkin viestinnässä tai sen puuttumisessa seurayhteisön olemassaoloa ylläpitävää kansanosaa kohtaan, eli juniorityötä rahoittaviin vanhempiin.

Kun poikkeusolot etenivät uudelle kuukaudelle, tarinan toimihenkilöisä odotti oman kaupunkinsa seurajohtajilta selkeitä linjauksia tai naapurikuntien seuraihmisten yhteishenkeä kohottavia tempauksia, mutta vähissä olivat julkisuuteen astuneet vastuunkantajat. Vaikeassa, jopa poikkeuksellisessa tilanteessa passiivisuus on inhimillistä, mutta juuri kriisin laajuuden takia olisi tärkeää, että seurat pyrkisivät viestimään aktiivisesti ja tiedustelemaan urheiluyhteisönsä jäsenten hyvinvointia poikkeusoloissa. Aivan kuten opettajien odotetaan kantavan huolta kotiopetuksessa olevien oppilaiden hyvinvoinnista.

Urheiluseuroilla ei tietenkään ole oppivelvollisuuteen ja koulumaailman lakeihin verrattavia juridisia velvoitteita, mutta koronakriisin pitkittyessä urheiluseurojen tulisi reagoida tabuksi jääneeseen kysymykseen, eli miten toimitaan pilviin karanneiden harrastusmaksujen kanssa, jos pelikausi tai merkittävä osa toiminnasta jää omatoimisen etäurheilun tasolle.  Tai ainakin seurojen tulisi ymmärtää, ettei ulkomaiselle perintätoimistolle ulkoistettujen kausimaksujen periminen maksuhäirintämerkinnän uhalla ole viikkokausien toimintataukoon soveltuvaa, saati poikkeustilaan eettisesti istuvaa ja yhteisöllisyyttä edistävää seurapolitiikkaa.

Kaiketi pikemminkin pitäisi pohtia ongelmissa olevien perheiden tukemista ja maksujen sopeuttamista poikkeusoloihin, kuten esimerkiksi sähköyhtiöt ovat äskettäin tehneet. Kyse on yhteiskuntavastuullisuudesta, joka lienee näyttävästi kirjattu ainakin kunnianhimoisimpien urheiluseurojen strategioihin tai toimintalupauksiin.

Planeetta poikkeustilassa – pysyykö päättäjien pää kylmänä ja ottaako ihmiskunta opiksi?

Atlantin takana Trump kutsuu kansalliskaartit apuun, Tukholmassa pääministeri pitää poikkeuksellista tv-puhetta suoraan kansalle, Saksassa kansleri joutuu karanteeniin ja Italiassa virus surmaa satoja päivässä. Ja kun Pariisissa presidentti kertoo kansankuntansa olevan sodassa, ymmärtänee Impivaaran sokea Reettakin, että elämme poikkeuksellisia aikoja.

Mutta vaikka virus vyöryy jokaisesta viestimestä, arki näyttää ikkunasta katsoen normaalilta. Autot, polkupyöräilijät, jalankulkijat ja koiranulkoiluttajat liikkuvat kuten ennenkin ja läheiseltä työmaalta kuuluu tavanomaisia rakentamisen ääniä. Taksiasemalta autot lähtevät yhä ajoon. Vain lähikoulun tuttu välituntikellon soittoääni puuttuu.

Arkisuuden ja poikkeuksellisuuden outoa yhdistelmää hämmentävät ainakin ilmassa roikkuvat liikkumisen rajoitukset, kriisin asteittain paljastamat kohoavat taloudelliset vaikutukset sekä kotioloja värittävät virtuaaliset etäoppitunnit. Poikani kävi hetki sitten kysymässä, mihin yhteisöön kuuluu. Omakotitaloyhteisössä etäopiskelu sujuu ainakin toistaisesti suht sopuisasti, kerrostaloelämässä seinät ja läheisyys saattavat ahdistaa enemmän ja musiikkitunneilla kannattaa ehkä keskittyä parvekelaulantaan.

Hämmennystä aiheuttaa erityisesti poikkeukselliset mittasuhteet saavuttanut epätietoisuus. Vaikka miljardibudjeteilla operoivat uutiskanavat suoltavat Harvardin, Oxfordin tai muiden eliittitiedelaitosten analyysejä, kukaan ei tunnu tietävän, minkälaisen jäljen koronavirus planeetallemme lopulta jättää. Myönteisissä visioissa virusta verrataan niin ikään suurta kuolleisuutta aiheuttavaan kausi-influenssaan, synkemmissä rinnastetaan sata vuotta sitten maailmalla suurta tuhoa aiheuttaneeseen espanjantautiin ja pessimistisimmät muistelevat keskiajalla Eurooppaa runnellutta ruttoa eli mustaa surmaa.

Koska luotettavaa tietoa on niin vähän, mutta samalla some- sekä perinteisemmät viestintäkanavat jakavat koronatarinoita kellon ympäri, käy odottavan aika poikkeuksellisen pitkäksi, ja ennen pitkää ehkä myös tietotulvasta ahdistuneeksi.

 

Valtiovallan huolellinen valmistautuminen ja selkeä ohjeistus sekä kontaktien välttäminen vähentävät viruksen vaikutusta

Ja odottamisesta sekä valmistautumisesta COVID-19:n kohtaamisessa on ennen kaikkea kysymys. Koska Suomessakin käyttöön otetun poikkeustilan uskotaan heikentävän, mutta samalla pidentävän epidemian vaikutusta, arvioi epidemioiden mallintamiseen erikoistunut Turun yliopiston professori epidemian ensimmäisen aallon kestävän maassa vielä ainakin kolme kuukautta[i].

Toisella poikkeustilaviikolla talouskysymykset ovat nousseet uutisotsikoihin. Pörssikurssit sukeltavat ja varsinkin ravintola- ja matkailualat ovat jo nyt vaikeuksissa. Suomen Yrittäjien pääekonomisti arvioi, että lomautuksiin johtavat yt-neuvottelut koskevat noin 100 000:ta työntekijää koko maassa[ii]. Myös kulttuuri- ja urheiluelämä ovat pysähtyneet poikkeustilassa kuin seinään. Kun teatteriesitykset, konsertit ja urheilutapahtumat ovat peruuntuneet, ovat myös artistit, kulttuuritoimijat, ammattiurheilijat ja urheiluseurat toimeentulovaikeuksissa tai ainakin epätietoisia tulevasta.

Kun koronavirusta nujerretaan kokoontumiskielloilla ja karanteeneilla, heikkenee myös sosiaalisten turvaverkkojen vaikutus kansalaisten keskuudessa. Päihderiippuvaiset eivät voi kokoontua vertaistukitapahtumiin, mielenterveystyö vaikeutuu, karanteenissa olevat seniorit kokevat jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle ja lastensuojelun sekä opetusalan ammattilaiset ovat huolissaan huonompiosaisten lasten asemasta poikkeusoloissa.

Koska pandemian yhteiskunnalliset vaikutukset ovat niin mittavat, mutta myös arvaamattomat, edellytetään päättäjiltä poikkeuksellista pään kylmyyttä, yhteistyökykyä ja kansalaisten luottamusta ylläpitävää viestintätaitoa. Vaikkei koronaviruksen kansallisessa hallinnassa olekaan kysymys euroviisujen tai olympialaisten kaltaisesta kansallistunnon mittaamisesta, kertovat COVID-19:n tartunta- ja kuolleisuusluvut valtioiden terveydenhuollon toimintakyvystä ja yhteiskunnan toimivuudesta. Kuten yleensäkin kansainvälisissä virtauksissa, myös koronaviruksen etenemisessä suomalaisilla on etuna ottaa oppia epidemialle aiemmin altistuneista kansakunnista.

Tällä hetkellä (24.3.20) Suomi on tartunta- ja kuolleisuustilastoissa (700 tartuntaa, 1 kuollut) suunnilleen samalla tasolla kuin eristyksissä Atlantilla elävä Islanti. Usein verrokkimaina käytetyissä pohjoismaissa tartuntamäärät ovat Suomeen verrattuna kaksin- (Tanska: 1460 tartuntaa), kolmin- (Ruotsi: 2046) tai jopa lähes nelinkertaiset (Norja: 2625). Ja kun Suomessa virus on aiheuttanut toistaiseksi vasta yhden kuolonuhrin, on Ruotsissa epidemiaan menehtynyt jo 27 tartunnan saanutta[iii].

Vaikka pandemia on Suomen osalta vasta alkuvaiheessa ja vaikutukset jo nyt monelle huolestuttavia, tarjoaa poikkeustila myös mahdollisuuden osoittaa suomalaista sisukkuutta ja yhteistyöhenkeä sekä kehittää hyvinvointiyhteiskuntaamme. Kun pidämme poikkeustilan aikana huolta heikompiosaisista, emme politikoi pandemialla ja pyrimme määrätietoisesti kitkemään yhteiskunnallista eriarvoistumista, Suomella on edellytykset olla onnellisten ihmisten kansakunta myös asukkaiden ja arjen tasolla, eikä vain YK:n raporteissa[iv].

 

[i] https://yle.fi/uutiset/3-11259302

[ii] https://yle.fi/uutiset/3-11268300

[iii] https://www.worldometers.info/coronavirus/#countries

[iv] https://www.forbes.com/sites/laurabegleybloom/2020/03/20/ranked-20-happiest-countries-2020/

KaaPo – kaarinalainen kasvattajaseura

Kaarinan Pojat on vuonna 1958 perustettu perinteikäs jalkapallon erikoisseura Kaarinasta. Tunnuslause ”Kaapolaisuus on kaarinalaisuutta” viestii seuran keskittymisestä toimimaan paikallistasolla ja kasvattajaseuran roolissa.

 

 

Viime viikot ovat olleet kiireisiä seuran pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Olli Tuomiselle ja talkooväelle. Jalkapalloseuran perustajan nimeä kantavassa Olavi Kuikka -jalkapallopuistossa on viimeistelty KaaPo -talon rakennustöitä sekä valmistauduttu isännöimään Suomen Cupin neljännesvälierää, jossa Kakkosessa pelaava KaaPon edustusjoukkue sai arvonnassa vastaansa Veikkausliigan hallitsevan mestarin Kuopion Palloseuran.

 

IMG_3723IMG_3743

 

14 vuotta seuraa johtaneelle puheenjohtajalle ja myös T9 -joukkueessa pelaavalle Sannille kaapolaisuus on tärkeä asia. Kasvattajaseuran rooli heijastuu edustusjoukkueesta nuorimpiin junioreihin ja Keskuskentän tekonurmella päivittäin palloileviin seuran iltapäiväkerholaisiin. Toisin kuin monissa Kakkosen ja useampien alemman sarjan joukkueissa, KaaPon edustusjoukkueessa ei ole ulkomaan apuja eikä makseta palkkioita ja nuoret pelaajat hakeutuvat Kaarinaan lähinnä hyvän valmennuksen ja erinomaisten jalkapallo-olosuhteiden takia, Olli Tuominen kertoo. Viime vuosina Kaarinan ylpeyden keltapaitaa ovat kantaneet mm. FC Interin edustuksen nuorisomaajoukkueissakin esiintyneet lupaukset Elias Mastokangas ja Arttu Hoskonen.

 

IMG_3738 (2)

 

Hyvä meininki on myös tyttöjen treeneissä ja iltapäiväkerhossa, säestää Sanni. Tyttöjä on KaaPon yli 900 lisenssipelaajasta noin kolmannes. Kaikki juniorit harjoittelevat läpi vuoden ”Keskurin” lämmitettävällä tekonurmella, joten seuran kolmella päätoimisella valmentajalla ja muilla toimihenkilöillä riittää haastetta ryhmien valmentamisessa ja treeniaikataulujen koordinoinnissa.

 

KaaPo, IP-kerho 11.3.20KaaPon IP-kerho 11.3.20

 

Valmennusosaamiseen panostaminen on yksi KaaPon strategisista painopisteistä. Ikäluokkakoordinaattoreina, ja samalla ikäluokkien vastuuvalmentajina, toimivat kokeneet osaajat, jotka koulutetaan kaapolaiseen pelitapaan sekä seurassa käytettävään ns. Ekkono-metodiin. Kaarinalaisessa seurajohtoisessa toimintamallissa kahden lajin harrastajat ovat tervetulleita seuraan. Itsekin keltapaitojen pelaajapolun läpi käynyt puheenjohtaja muistuttaa, että jokaisessa ikäryhmässä on mahdollisuus valita intensiivisempi tai kevyempi harjoitusvaihtoehto. Tuloshakuisuus ei ole toiminnan ytimessä, sen sijaan positiivisuus, luotettavuus ja yhteisöllisyys kuvaavat yhteiskuntavastuullisuutta korostavia arvoja seurassa, joka pari vuotta sitten palkittiin valtakunnallisessa Urheilugaalassa Vuoden urheiluseuran Uno-palkinnolla.

 

Ja kun Kaarinan Poikien kauan odotettu Suomen Cup- ja KaaPo -talon avajaisviikonloppu kariutui maailmanlaajuisen koronavirusepidemian vaikutuksiin, tarvitaankin positiivista ja yhteisöllistä asennoitumista. Tiedottaessaan KuPS -ottelun lykkääntymisestä toistaiseksi tuntemattomaan ajankohtaan, puheenjohtaja Tuominen lainasi tasavallan presidentin viisaita sanoja yhteiskunnallisen epätietoisuuden ja epävarmuuden aikoina. ”Kun meille sanotaan, että ottakaa fyysistä etäisyyttä, niin otetaan myös henkistä läheisyyttä.” on kaapolaisen oloinen toimintaohje ja sopii varmasti myös muille epävarmoja aikoja eläville kasvattajaseuroille ja meille kaikille.

 

Juttu on julkaistu 19.3.20 Turun Seutusanomissa.

 

Raisio Futis toi junioriareenan koulujen keskelle kaupungin sydämeen

Suomalainen jalkapallo on nosteessa ja lajin suosio näkyy myös Turun seudulla. A-maajoukkueen historialliseen EM-karsintamenestykseen oli vaikuttamassa useita seudun seuroista maailmalle lähteneitä pelaajia ja Veikkausliigassa Interin hopeakauden jälkeen myös Ykkösen viime kauden kakkonen TPS palauttaa ylimmän sarjatason paikallisottelut Turkuun.

Maajoukkueen ja paikallisten pääsarjajoukkueiden hyvän menestyksen ohella Turun seudulla on panostettu junioritoiminnan kehittämiseen. Yhdestä alueen menestystarinoista on vastannut Raisio Futis. Tänä vuonna 35. toimintavuotta viettävä RaiFu nousi yli 700 pelaajalla Palloliiton viime syksyn pelipassitilastoissa Turun seudun kolmannelle sijalle.  Edellä olivat vain Turun Nappulaliiga sekä toinen vahva nousija Kaarinan Pojat.

Tiedonpuisto on Raision nuorten ja varttuneemmankin väen vapaa-ajan keskus. Palvelutarjonta laajentui entisestään kesällä 2019 kun Raisio Futis käynnisti jalkapallohallin rakennustyöt ja samanaikaisesti Vaisaaren koulun piha-alue koki totaalisen uudistetuksen. 

 

Viitisen vuotta sitten Raision junnufutispiireissä todettiin, että puutteelliset talviharjoitusolot olivat juniorityön ongelmakohta ja myös keskeinen syy pelaajien ennenaikaiseen lähtöön naapurikaupungin seuroihin, joten seurassa käynnistettiin hallihankkeen suunnittelu. Puheenjohtaja Timo Kuuselan mukaan kunnianhimoisimpien pelaajien siirtyminen ennen pitkää ylemmällä sarjatasolla pelaaviin naapuriseuroihin on täysin luontevaa ja osa seuran toimintalinjaa, mutta kun parhaimman pelaajan vanavedessä siirtyy heikompiakin pelaajia, saattaa lumipalloefektillä olla kohtuuttoman suuri vaikutus joukkueen ja koko ikäluokan toiminnalle.

RaiFun nykypäivän nimekkäin oma futislähettiläs on varmastikin FC Interin puolustusta johtava Juuso Hämäläinen ja topparin lisäksi muutama RaiFu-kasvatti pelaa paraikaa A- ja B-juniorien SM-karsintasarjoja Interin ja Tepsin riveissä. Naisten puolella raisiolaisten vihreää paitaa on ajoittain kantanut myös maakunnan monilahjakkuus, jääkiekko- ja ringettemaajoukkueiden tähti Susanna Tapani.

LähiTapiola Areenan sijainti on optimaalinen. Ylipainehallia ympäröi parin sadan metrin etäisyydellä Raision kirjasto, uimahalli Ulpukka, Raision lukio, ammattioppilaitos Raseko ja nuorisotalo. 

 

Raisio Futis on kuitenkin ennen kaikkea kasvattajaseura ja raisiolaisten lasten sekä nuorten paikallinen liikuttaja. Tähän tehtävään helmikuussa käyttöön otettu ylipainehalli tuo merkittävän olosuhteiden parannuksen. LähiTapiola Areenaksi ristitty halli sijaitsee Tiedonpuistossa, Vaisaaren yläkoulun ja kirjaston vieressä sekä kivenheiton päässä lukiosta ja ammatillista opetusta tarjoavan Rasekon toimitiloista.

 

Raision 75m x 45m -mittainen areena on monella tapaa maan modernein ylipainehalli. Lappset/Duolin uuden sukupolven hallissa ekologisuus ja energiansäästö toteutuvat mm. korkean lämmöneristyskyvyn, lämmitettävän tilavuuden minimoinnin sekä lämmitys- ja puhallustehoa säätävän oppivan automatiikan ansiosta. Pelikentän koko on 60×40, joka soveltuu 8v8 -peleihin. Hallin päädyssä on 30m x 10m -mittainen lämmittelyalue, mistä löytyy myös interaktiivinen, elektroninen Sutu-jalkapalloseinä.

LähiTapiola Areenan ja Vaisaaren koulun välissä sijaitsee myös moderni lähiliikuntapaikka, jonka mailapeli- ja ulkokuntovälinemahdollisuuksia pääsee kätevästi käyttämään vaikka pyörällä.  

 

Koska halli tuo Raisio Futiksen kaupungin koulualueen sydämeen, tarjoaa RaiFun ja oppilaitosten yhteistyö ennennäkemättömiä mahdollisuuksia seuralle, kaupungille ja laajemminkin lähiliikunnan edistämiselle. Kun iltatunnit ovat pääsääntöisesti varattu seuran junioreille, vuokraa Raision kaupunki RaiFulta hallin käyttöönsä koulupäivinä klo 8-16. Raisio Futis on viime vuosina joutunut ostamaan kenttävuoroja mm. Naantalista, Maskusta ja Turusta, mutta tulevaisuudessa, varauskirjan salliessa, RaiFu tarjoaa uuden areenansa liikuntapalveluja myös muille seuroille ja käyttäjille.

Jalkapallo on Turun seudulla yhä laajemman harrastajakunnan ympärivuotinen harrastusmuoto ja RaiFun uusi halli on merkittävä parannus Raision ja koko seudun jalkapallo-olosuhteisiin.

 

 

Juttu on julkaistu 5.3.20 Turun Seutusanomissa. 

A-luokan Daavid vs Goljat Turun Dennis-myrskyssä

A-junnujen SM-karsintaa Kupittaan puhurissa, koska maakunnasta ei löydy täysimittaista julkista jalkapallohallia, eikä kilpailijan hallinnoimaan kuplaan ilmeisesti ole olosuhdemaksuista huolimatta asiaa.

Muilta pääsarjapaikkakunnilta, ja paljon pienemmistäkin futiskeskuksista löytyy kuitenkin täysimittaista Arina-, Botnia-, Eckerö-, Karhu-, Myyrmäki-, Tali-, Tellus- ja ties mitä muita halleja, mutta Turun seudulla seurat ja muidenkin lajien harrastajat kilpailevat ajasta ja tilasta Impivaaran 40-vuotiaassa minihallissa.

Dennis-myrskyn turkulaisversion tuivertaessa vettä lainehtivalla Vitosella, FC Inter ja SJK tarjosivat kaikille 25 sääoloja uhmanneelle katsojalle kuitenkin viihdyttävän ja hämmentävän hyvätasoisen jalkapallo-ottelun. Ykkösessä pelaavan SJK Akatemian pelaajistosta koottu vieraileva karsintasarjan kärkijoukkue oli luonnollisesti ylivertainen suosikki, varsinkin kun Interin A:lla ollut läpi talven krooninen pelaajapula ja muitakin ongelmia.

IMG_2963

IMG_2993

Niko Valikainen, Kari Lehtinen ja Juha Lipponen ovat kuitenkin saaneet sekalaisen seurakuntansa yhtenäiseksi ja sinimustat esiintyivät ja ennen kaikkea taistelivat täysin tasapäisesti Interin reservijoukkuettakin pari pykälää korkeammalla pelaavaa seinäjokelaista akatemiaryhmää vastaan.

 

Inter johti vielä pari minuuttia ennen ottelun loppua Roope Kantolan häikäisevän vaparimaalin turvin, mutta SJK tuli loppuhetkillä tasoihin. Lopputulos 3-3 lienee oikeudenmukainen, mutta ottelu tarjosi ennen kaikkea arvokasta kasvojen pesua ja kohotusta viime vuosina arvostustaan menettäneille A20-sarjoille. Toivottavasti suomalaiset seurat jatkossa panostavat pitkäjänteisesti ja laaja-alaisesti myös vanhimpien juniorien ikäluokkiin, eivätkä laita kaikkia pelaajakehityspaukkuja riskisijoittamista muistuttavaan talenttihaudontaan 😉.

Hradecky Areena Impivaaraan?

Suomalaisten äänestämä Sykähdyttävin urheiluhetki, Vuoden valmentaja, Vuoden joukkue ja Vuoden urheilija Teemu Pukki. Kun vielä Vuoden urheilija -äänestyksen kakkoseksi ylsi jalkapallomaajoukkueen maalivahti Lukas Hradecky, on päivän selvää, että suomalaisten kiinnostus ja arvostus kuningaslajia kohtaan on kohonnut historiallisen EM-karsintamenestyksen ja yksittäisten pelaajien kansainvälisten onnistumisten myötä.

Urheilumaailma tuntee juuristaan ylpeiden ja esimerkillisten urheiluesikuvien mukaan nimettyjä liikuntapaikkoja ja jopa stadioneja.

Esimerkiksi Malmöstä löytyy viime aikoina kovia kokeneen Zlatan-patsaan ohella länsinaapurin legendan lahjoittama oma ministadion, Zlatan Court, ja kotimaassa, Lahden kupeessa, Pajulahden valmennuskeskuksessa jalkapalloilijoita ja muita urheilijoita palvelee Jari Litmanen Areena.

 

Huuhkajien kapteeni Tim Sparv on ollut tukemassa kahtakin liikuntapaikkahanketta omalla kotiseudullaan Vaasassa ja Oravaisissa.

Turusta löytyy erinomaisia usean lajin harrastuspaikkoja, mutta lasten ja nuorten keskuudessa suosituimman lajin talviharjoittelu kärsii olosuhdeongelmista.

Kunniakkaasti neljä vuosikymmentä palvellut Impivaaran jalkapallohalli on alimittainen ja jalkapalloilijat jakavat kentän muun muassa amerikkalaisen jalkapallon, lacrossen ja pesäpallon harrastajien kesken. Käyttäjiä hallissa on vuosittain lähes 80 000.

 

 

Lähes naapurissa tilapainetta keventää äskettäin vakuutusyhtiön ja osittain TPS:n omistukseen siirtynyt LähiTapiola-areena, mutta täysimittaisen jalkapallohallin käyttäjäksi pääsee vain rajallisten seuravuorojen ja alati kohoavien olosuhdemaksujen kautta. Ja miten yhden seuran osaomistus vaikuttaa hallin muihin tulevaisuuden käyttäjiin, selvinnee vasta tulevana syksynä.

 

Impivaaran yksityisomisteinen LähiTapiola-areena on maakunnan ainoa täysimittainen jalkapallohalli, jossa harjoittelevat useimmat turkulaiset jalkapalloseurat sekä myös joukkueita Turun ulkopuolelta. Omistajan tiedotteen mukaan areenaa käyttää säännöllisesti 12 eri seuraa. Lisäksi molemmat veikkausliigajoukkueet, FC Inter ja TPS pelaavat talven harjoitusotteluitaan sekä Suomen Cupin virallisia otteluitaan hallissa. Harjoitushalliksi rakennettu ylipainehalli ei kuitenkaan ole suunniteltu yleisötapahtumia varten ja myös alkulämmittelytilat ovat hallissa rajalliset. Syksyllä 2019 tapahtuneen omistajavaihdoksen myötä areenan toiminnasta vastaa TKOMV Turku Oy ja omistajia ovat myös FC TPS Oy sekä TPS Juniorijalkapallo ry[i]
 
Kun turkulaisseurat pelaavat Suomen Cupin ja muita korkeamman profiilin pelejä säännöllisesti myös Kupittaa 5:llä, pääsevät helsinkiläiset pikkujuniorit talvi-iltoina harjoittelemaan Huuhkajienkin käyttämällä Töölön stadionilla, joka on juuri nimetty Bolt Arenaksi. Kun olympiastadion on vihdoin palautumassa jalkapallomaajoukkuekäyttöön, olisiko aika kypsä muuttaa Veritas stadionin pelialusta monikäyttöiseksi keinonurmeksi? 

 

Eri urheilulajeja ei tulisi asettaa vastakkain ja kaikki liikunta on jo suomalaisten lisääntyneen liikkumattomuuden takia arvokasta, mutta Jääkiekkoliitto ja muut lajin toimijat ovat onnistuneet olosuhdelobbauksessaan huomattavasti paremmin kuin futisväki. Turussakin useamman kaukalon jäähalleja löytyy Artukaisista Impivaaraan ja Kupittaalta Varissuolle.

 

Impivaaran jäähalli on ollut suomalaisten jääkiekkolähettiläiden hautomo jo vuosikymmeniä ja takavuosien turkulaisia kiekkoikoneja kunnioitetaan harjoitushallin käytävillä. Jääkiekkokulttuuria on osattu rakentaa ja kaupungin hallissa Turku näyttää mustavalkoiselta. 

 

Kun suomalaista yhteiskuntaa kuormittaa väestön liikkumattomuuden ja ikääntymisen lisäksi sosiaalinen syrjäytyminen, eriarvoistuminen sekä haaste kasvavan maahanmuuttajaväestön kotouttamisesta, tulisi julkisia liikuntapaikkainvestointeja tarkastella osana ennaltaehkäisevää sote-päätöksentekoa.

 

Yhteiskunnan eriarvoistuminen ja nuorten sosiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Tuoreen THL:n tutkimuksen mukaan toimeentulotukea saavilla nuorilla miehillä oli psykiatrinen diagnoosi kuusi kertaa yleisemmin kuin muilla 18–34-vuotiailla. Nuorilla naisilla mielenterveysongelmia todettiin vieläkin enemmän, mutta ero muihin naisiin oli hieman pienempi[ii]
Maahanmuuttokysymykset ovat myllertäneet suomalaista päätöksentekoa ja laajemminkin yhteiskuntaa ainakin syksystä 2015 lähtien. Näkemykset vaihtelevat voimakkaasti, mutta kansan enemmistö luultavasti kannattaa panostusta maahanmuuttajaväestön kotouttamiseen. Tilastokeskuksen vastikään julkaisemien tietojen mukaan ulkomaalaistaustaisten äitien osuus Suomessa syntyneistä lapsista on kolminkertaistunut 2000-luvulla. Viimeisten tilastojen (joulukuu 2018) mukaan joka seitsemäs lapsi Suomessa syntyy jo ulkomailta muuttaneelle äidille. Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla jopa joka neljäs. llman ulkomailta saapunutta väestöä, Suomen synnytysluvut olisivat selvästi nykyistä pienemmät[iii].
Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten osuus väestöstä on kohonnut nopeasti myös Turussa. Varsinkin Varissuolla, Lausteella, Halisissa, Runosmäessä ja Pansio-Pernossa. Väestörakenteen muutos näkyy luonnollisesti voimakkaasti kouluissa ja päiväkodeissa. Myös koulujen välisissä urheilukilpailuissa. Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat yhä näkyvämmin esillä koulujen kilpaurheilussa – etenkin globaaleissa palloilulajeissa kuten jalkapallo ja koripallo – mutta valitettavan usein nämä liikunnalliset lapset eivät löydä polkua urheiluseuratoimintaan. Koska maahanmuuttajataustaisten lasten liikunta- ja urheiluseuraosallisuuden edistäminen on tutkitusti ja lukemattomien urheilijaesikuvien esimerkkien mukaan mitä tehokkainta syrjäytymistä ehkäisevää kotouttamistyötä, voi perustellusti kysyä, miksei tähän ennaltaehkäisevään liikuntatyöhön panosteta voimakkaammin?  

 

Impivaaran liikuntakeskukseen on kaavailtu viime vuosina monenlaisia kehittämissuunnitelmia, mutta visiot ovat jääneet toteuttamatta[iv].

Olisiko suomalaisen jalkapallon kansainvälinen läpimurto lähtölaukaus eri toimijoiden yhteistyölle, jolla Impivaarasta voitaisiin kehittää vanhaa jalkapallohallia ja LähiTapiola-areenaa hyödyntäen läntisen Turun jalkapallo- ja joukkueurheilukeskus?

 

Viime aikoina näkyvästi yhteiskuntavastuutaan osoittanut LähiTapiola hankki loppuvuodesta omistukseensa yksityisen Javenture Areenan ja myös Raisiossa yhtiö lähti Raisio Futis ry:n kumppaniksi seuran rakennuttamaan ja hallinnoimaan Raision Palloiluhalliin. LähiTapiola Areenaksi nimetty ylipainehalli on vuokrattu Raision kaupungille koulupäivien ajaksi ensisijaisesti Raision kaupungin koulujen ja RASEKO:n koululaisten ja opiskelijoiden käyttöön. Iltaisin ja viikonloppuisin hallin käyttäjinä ovat ensisijaisesti Raisio Futis Ry:n ja sen alla toimivan Raision Nappulaliigan joukkueet. Myös muilla tahoilla, kuten esimerkiksi naapurikuntien jalkapallojoukkueilla on mahdollisuus vuokrata hallia omiin tarpeisiinsa[v].

 

Elinkeinoelämän, kaupungin ja oppilaitosten kanssa yhteistyössä toteutettu RaiFun jalkapallokeskus koulujen ja kirjaston kupeessa edustaa esimerkillistä paikallista liikuntayhteistyötä, mutta lähiliikuntapaikkoja voi toteuttaa myös monilla muilla malleilla tai suunnitelmilla.
Varsinais-Suomen ympäriltä löytyy mm. Ahvenanmaan Eckeröstä, Porista (Karhuhalli), Helsingin Talista ja Vantaan Myyrmäestä maan ensimmäisen täysimittaisen jalkapallohallin, Lahden suurhallin mallin mukaan rakennettuja halleja, jotka palvelevat jalkapalloilijoiden ohella yleisurheilijoita ja muita liikkujia.

 

Toinen menestyksekäs tapa toteuttaa liikuntahankkeita on ollut yhdistää resursseja ja kehittää paikallistason yhteistyötä. Helsingissä PPJ, HIFK ja Kiffen kunnostivat ja hallinnoivat yhdessä Etu-Töölön Väinämöisen kenttää ja Kalliossa Ponnistus ja SAPA jakavat vastuun ja kustannukset Väinö Tannerin kentän pyörittämisessä. Ja Tampereella, Hervannan Jalitsu-halli on tamperelaisten jalkapallon kasvattajaseurojen yhteisesti omistama ylipainehalli Ahvenisjärvi 2 -kentällä, jossa osakkaina ovat Ilves, TPV, TKT, PP-70 ja TJK[vi].
Yhteistyömalleja ja kehittämisideoita turkulaisten jalkapallo-olosuhteiden ja Impivaaran urheilukeskuksen kehittämiseen löytyy läheltä ja kauempaa. Toivottavasti toriparkkinsa ympärillä taistelevat turkulaisetkin ennen pitkää ymmärtävät yhteistyön arvon ja edut.

 

 

 

Alueelta löytyy jo eri-ikäisiä mailapelaajia mainiosti liikutteleva yksityisomisteinen Jarkko Nieminen Areena, mutta olisiko aika juuri nyt kypsä elinkaarimallilla (Public-Private Partnership) toteutettavaan monitoimihalliin, joka palvelisi niin kilpapelaajia, suurta harrastajajoukkoa kuin myös muita liikkujia?

 

Onhan Hradeckyn veljesten, Joni Kaukon sekä kiekkoilevien Kiprusoffien, Koivujen, Nummelinien, Kaapo Kakon ja lukuisten muiden turkulaisten palloilulähettiläiden hautomona toiminut Impivaaran urheilukeskus merkittävä osa suomalaista palloilumenestystä ja liikuntakulttuuria.

 

[i] https://fc.tps.fi/fi/uutiset/javenture-areena-muuttuu-lahitapiola-areenaksi

[ii] https://yle.fi/uutiset/3-11180048 Skitsofreniaa ja lääkkeiden väärinkäyttöä – Toimeentulotukea saavilla muita nuoria enemmän mielenterveysongelmia

[iii] https://yle.fi/uutiset/3-11154410 Uusi tilasto: Joka seitsemäs suomalaislapsi syntyy maahanmuuttajaäidille

[iv] https://aamuset.fi/artikkeli/1611151772/Impivaaran+Seikkailumaa+viivastyy

[v] https://www.y-lehti.fi/uutiset/nayta/19437/L%C3%A4hitapiola+Areena+Raisioon

[vi] https://jalitsu.fi/

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 28.1.20 

https://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/4837431/Lukijalta+Hradecky+Areena+Impivaaraan

 

Parkin kenttä – täydennysrakentamisen vai lähiliikunnan ja kansalaisosallisuuden kärkihanke?

Kaavoitus, kasvukeskukset, kaupungistuminen ja kärkihankkeet. Kaupunkien kehittämisessä koolla on kirjaimellisesti väliä ja painoarvoa. Turku ei tietenkään ole poikkeus ja kansallinen sekä kansainvälinen kilpailu heijastuu kaupungin kehittämiseen ja strategiseen suunnitteluun.

Kaupungin päättäjät ovat asettaneet kärkihankkeiden aikarajaksi alkaneen vuosikymmenen lopun, jolloin Turun on arvioitu täyttävän 800 vuotta. 2020-luvulla globaalit ja lokaalit haasteet tekevät kunnianhimoisista tavoitteista poikkeuksellisen vaativia. Kansainvälistä yhteistyötä edellyttävät ilmasto- ja hiilineutraaliustavoitteet sekä yhteiskunnallisia jännitteitä aiheuttava maahanmuutto ja väestörakennemuutokset muokkaavat myös poliittisia päätöksentekorakenteita ja suomalaisten arkea.

Turulla on vuosisatojen kulttuurihistorialliset perinteet ja geopoliittinen asema idän ja lännen välisenä Itämeren solmukohtana ja sillanpäänä, joten kunnianhimo on perusteltua. Lounais-Suomen monipuolinen elinkeinorakenne, erinomaiset opiskelumahdollisuudet, viime vuosina parantuneet ulkomaan liikenneyhteydet sekä laaja kulttuuri- ja urheilutarjonta tekevät maan vanhimmasta kaupungista vetovoimaisen keskuksen, jota kannattaa kehittää kunnianhimoisesti.

WP_20160407_08_05_12_Pro

Turku tunnetaan seitsemän kukkulan kaupunkina. Aninkaistenmäki ja Parkin kentän ympäristö huokuu ainutlaatuista kaupunki- ja kulttuurihistoriaa.

 

Kaupunki levittäytyi viimeistään 1400-luvulla Pennisillan (kuva 1: G.S. Sergejev, commons wikimedia) myötä Aurajoen länsipuolelle ja Aninkaisten kylän ympärille kehittynyt kaupunkialue liittyy keskeisesti kansakunnan kehitykseen (karttakuvat 2 ja 3: Ilmeisesti Olof Gangiuksen laatima vanhin Turusta säilynyt kartta vuodelta 1634 ja Anders Torstenssonin vuonna 1639 laatiman asemakaavan mukaan tehty rekonstruktio.  Suunnitelman toteutuessa Aninkainen olisi saanut selvän ruutukaavan. Turun kaupungin historia 1600-1721, 1975). 
Aninkainen oli jo  1700-luvulla arvostetun nahkuriammattikunnan keskus ja autonomisen suuriruhtinaskunta-ajan korkein siviilihallintoelin, Suomen senaatti piti ensimmäisen istuntonsa lokakuussa 1809 nahkurimestari Richterin talossa. Värjärimestari Limnell perusti 1870-luvulla nahkurien toimipaikkana tunnetulle Aninkaisten alueelle höyrykäyttöisen kutomon. Tehdas toimi 1930-luvulle asti, jonka aikana siitä kasvoi yksi maan johtavista tekstiilitehtaista. 1950-luvulla yli 1800 työntekijän tehdas oli Turun toiseksi suurin työllistäjä. Tehdas suljettiin 1980-luvulla ja senioripalveluja tarjoava asuintalo Verkahovi avattiin tammikuussa 1994 (kuva 4). 
Ns. Richterin talo (kuva 5, kuvaaja Renvall Hj., 1914, Turun museokeskus) sijaitsi nykyisen Multavierunkatu 2:n kohdalla, mutta valui vuonna 1830 multavyöryn seurauksena Aurajokeen. Kolme vuotta aiemmin, Hellmanin talosta, Puutorin laidasta Aninkaistenmäeltä alkanut Turun palo oli jo vaikuttanut hallinnon asteittaiseen siirtämiseen Turusta Helsinkiin. 

 

Täydennysrakentamista Brahenkadulla ratapihan ja linja-autoaseman läheisyydessä (kuvat 1-3). Ratapihan elämyskeskuksen (kuva 4) ja matkakeskuksen (kuva 5) suunnitelmia. 

 

Uuden konserttitalon, historiamuseon ja ratapihan elämyskeskuksen ohella Turun kaupunkikuvaa ja asukkaiden elämää muokkaa voimakkaaksi yltynyt täydennysrakentaminen sekä valmisteilla oleva joukkoliikenneuudistus. Aninkaisten historiallisella alueella, tiivistyvän kaupungin sydämessä sijaitseva Parkin kenttä kytkeytyy ehkä yllättävänkin kiinteästi Turun kärkihankkeisiin ja tulevaisuuden visioihin.

 

Funktionalistista tyylisuuntaa edustava Risto-Veikko Luukkosen suunnittelema konserttitalo rakennettiin ystävyyskaupunki Göteborgin lahjoituksen turvin (kuvat 1-4). Konserttitalo otettiin käyttöön vuonna 1952 ja niinikään Luukkosen suunnittelema Turun ammatti-instituutin Aninkaisten koulutalo aloitti toimintansa vuotta aiemmin. 
Turun maakunta-arkisto perustettiin vuonna 1932 ja klassista tyyliä edustavan rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Yrjö Waskinen. Lisärakennus valmistui vuonna 1986 ja vuoden 2017 alussa maakunta-arkistot sulautuivat osaksi Kansallisarkistoa (kuva 5). 
 Turun Ukkokoti -yhdistys perustettiin viime vuosisadan alussa Gustaf Wilhem Wilénin toimesta ja lahjavaroin rakennettu palvelukoti aloitti toimintansa vuonna 1908 uudessa, jugendarkkitehti W.F. Strandellin piirtämässä, talossa. Vuoteen 1998 asti talossa asui vain miehiä, mistä johtuen nimi ”Ukkokoti” yhä laajasti käytössä. Nykyisin palvelutalossa asuu sekä naisia että miehiä ja vuonna 2009 palvelutalon nimeksi muutettiin Palvelutalo Wilen (kuva 6).

 

 

 

Göteborgin lahjoittaman konserttitalon, kansallisarkiston, Verkahovin ja useiden muiden arvorakennusten suojaama, keskustan ainoa avoimessa käytössä oleva urheilukenttä on palvellut vuosikymmeniä turkulaisia liikkujia ja etenkin ruutukaava-alueen liikuntapaikkapulasta kärsiviä lapsia ja nuoria. Parkin kenttä on myös kävelyetäisyydellä sijaitsevien koulujen ympärivuotinen liikuntapaikka.

 

Turun keskustan koulupihat eivät ylpeile liikuntamahdollisuuksillaan (kuva 1: TSYK:in piha) ja Parkin kentän merkitys lähiliikuntapaikkana avautuu, kun vierailee ruutukaava-alueen sisäpihoilla. Tiivistävä täydennysrakentaminen esittäytyy Turun keskustassa yhä asfaltin ja betonin voimalla, eivätkä vihreät ja asukasviihtyvyyttä sekä lähiliikuntaa korostavat urbaanit yhteispihat ole kaupungissa yleistyneet kuten Helsingissä ja suuremmissa maailman metropoleissa. 

 

Joulukuussa 2018 Turun kaupunki ja Pyrkivän urheilutalon omistava Kansallis-yhtiöt esittelivät Parkin kenttää koskevan kehittämishankkeensa. Hanke herätti välittömästi voimakasta kansalaiskeskustelua ja kaupunkilaiset ilmaisivat huolta etenkin liikuntapaikkojen säilymisestä ja pienenemisestä, asumisen ja liikunnan yhdistämisen haasteista, rakentamisen liian suuresta määrästä ja korkeudesta sekä lisääntyvästä liikenteestä. Hankkeen toteuttamista vastustava kansalaisaloite keräsi yli 3500 allekirjoitusta.

 

Parkin kentän kaavaprosessi käynnistyi  syksyllä 2018 ja joulukuussa Pyrkivän urheilutalolla järjestetty keskustelutilaisuus herätti turkulaisissa suurta kiinnostusta. Turun kaupunkisuunnittelussa kunnianhimoiset havainnekuvat ovat olleet viime aikoina tehokas kansalaiskeskustelua aktivoiva viestintäkeino.

 

Arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden viimeisin visio Parkin kentän alueesta oli muuttunut merkittävästi vuoden takaisesta esityksestä, kun kaavaprosessia esiteltiin 4.12.19 Valtion virastotalon auditoriossa. 

 

Hankesuunnitelmaa on sittemmin muokattu ja uudistettu asemakaavaluonnos esiteltiin joulukuussa julkisessa keskustelutilaisuudessa. Hanke sai yhä osakseen voimakasta arvostelua, mutta kriittisimmissäkin puheenvuoroissa tunnustettiin suunnitelman parantuneen merkittävästi. Kaupungin esityksissä korostettiin Keskustavisio 2050:n tavoitteita sekä muistutettiin, ettei visioitu asukasmäärän lisääminen onnistu ilman keskusta-asumisen tiivistämistä. Professori Markku Wileniuksen työryhmän kokoamassa Keskustavisiossa Aninkaisten alueelle on myös luonnosteltu asukasviihtyvyyttä edistäviä ideoita paviljongeista puistomaiseen Puutoriin sekä linja-autoaseman ympäristön viher- ja promenadisiltoihin.

 

Kaupunginosaviikot, lukuisat asukasjärjestöt ja muut paikallisyhteisöt ovat varsinkin Turun kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen aktivoituneet asuin- ja toimintaympäristönsä kehittämistyössä. Koska kaupunkien omat resurssit ovat rajalliset ja onnistunut kehittämistyö edellyttää eri intressiryhmien voimien yhdistämistä,on tärkeää, että kuntapäättäjät ymmärtävät kaupunkilaisten ja kolmannen sektorin tarjoaman voimavaran ja panostavat aktiivisesti kansalaisosallisuuden edistämiseen. Kuvat vuonna 2016 järjestetyistä Aninkaisten kaupunginosatatapahtumista. 

 

Strategiat ja visiot ovat luonnollisesti tärkeä osa kaupunkien kehittämistyötä, mutta vähintään yhtä tärkeää on hyödyntää yhteisöjen ja asukkaiden paikallis- ja asiantuntemusta kaupunkisuunnittelussa. Turussakin on otettu ensi askeleita Helsingissä ja muualla maassa yleistyneessä osallistuvassa budjetoinnissa. Joulukuussa täällä kokeiltiin Helsingin kaupungin kehittämää kerro kantasi-verkkopalvelua ja kaupunginjohtaja korostaa uuden vuoden blogissaan ”yhdessä tekemistä sekä asukkaiden näkökulman ja äänen vahvistamista päätöksenteossa.”

 

Helsingissä paikallistason yhteistyö on mennyt voimakkaasti eteenpäin varsinkin mittavan yli neljän miljoonan euron osallistuvan budjetoinnin avulla. Viime syksynä kaikki yli 12-vuotiaat helsinkiläiset saivat äänestää ja vaikuttaa alueellisten Oma Stadi -kehittämishankkeiden toteuttamisen puolesta. Puistot, pelikentät ja muut lähiliikuntapaikat olivat keskeisessä roolissa kun toteutettavien hankkeiden ääniä laskettiin. Kuvien Kallion Väinö Tannerin kenttä on kannustava esimerkki keskusta-alueen urheilukentän kehittämisestä yhteistyössä urheiluseurojen kanssa. Kenttää aktiivisesti käyttävät jalkapalloseurat Ponnistus ja SAPA ovat merkittävinä osakkaina kenttäyhtiössä ja sitä kautta isännöivät junioreidensa kotikenttää.
Hieman samalla kaavalla PPJ, HIFK ja Kiffen isännöivät Väinämöisen kenttää Etu-Töölössä (Kuva 1). Kun ”Väiski” sijaitsee vehreällä puistoalueella Hietaniemen hautausmaan ja Hietalahden uimarannan kyljessä, äskettäin kunnostettu Punavuoren Tehtaanpuiston kenttä on ilmeeltään Väinö Tannerin kentän tavoin lähempänä Parkin kentän ydinkeskustan identiteettiä. Aninkainen, Kallio ja Punavuori ovat kaikki tiiviin asumisen perinteikkäitä kaupunginosia, joissa kerrostalopihoissa on vähän tilaa liikkua tai leikkiä, joten Parkin kenttä, Väinö Tannerin kenttä ja Mikael Agricolan kirkon vierestä löytyvä Tehtaanpuisto ovat kaikki kallisarvoisia liikuntakeitaita urbaaneille kaupunkilaisille. Jotka liikkuvat nykypäivänä huolestuttavan vähän. Tehtaanpuiston pallokenttää sivustaa Sepänkatu, joten varsinkin jalkapallojuniorien keskuudessa kenttä tunnetaan ”Seppärinä”. Ja kun kentän toisessa päässä on arvokas Agricolan kirkko, on ymmärrettävää, että äskettäin uusittu tekonurmipinta on museoviranomaisten aloitteen mukaisesti hiekanruskea. Pallokentän perinteistä muistuttaa myös yhden Suomen menestyneimmän jalkapalloilijan, alueelta kotoisin olevan Mikael Forssellin kokovartalokuva pukukopin seinässä (kuvat 2-4)
Jo keväällä 2016 ensimmäisen Aninkaisten kaupunginosapäivän keskustelutilaisuudessa Turun tamperelaistaustainen kaupunkikehitysjohtaja Timo Hintsanen muistutti Aninkaisten alueen merkityksestä keskustan ja koko kaupungin kehityksessä.  Palloilumies esitteli myös loppuvuodesta toteutusvaiheeseen edenneen Tammelan stadionin suunnitelmia. Tiiviisti asuttu Tammela on sekin Parkin kentän ympäristön kaltainen keskustan kohtaamispaikka, josta tamperelaiset kehittävät stadionin muodossa kaupunkilaisten liikunnallista kohtaamispaikkaa, jossa myös kulttuurilla lienee sijansa. Toivottavasti Aninkaisissakin osataan yhdistää pitkät liikuntaperinteet ja tulevalle musiikkitalolle tilaa tekevän konsertti- ja koulutalon tarjoamat mahdollisuudet. 

 

Keskustavisioon ja kärkihankkeisiin kytkeytyvä Parkin kentän alue tarjoaa mitä luontevimman kohteen tarttua kaupunginjohtajan kehotukseen kehittää kaupunkia yhdessä asukkaiden ja yhteisöjen kanssa. Kannustavia esimerkkejä kulttuurihistoriallisesti arvokkaan liikuntapaikan yhteisölliseen kehittämiseen löytyy mm. Helsingistä (mm. Tehtaanpuiston kenttä, Väinö Tannerin kenttä) ja Tampereen Tammelasta. Ja koska suomalaisten lisääntynyt liikkumattomuus on yhä suurempi yhteiskunnallinen ongelma, ei varmankaan olisi haitaksi, mikäli turkulaisille tärkeää Parkin kentän aluetta kehitettäisiin ensisijaisesti parempien lähiliikuntamahdollisuuksien, ja vasta toissijaisesti tiiviimmän asumisen ja täydennysrakentamisen näkökulmasta?

Turulla on kunnianhimoisia visioita, joihin liittyvät myös kaupunkilaisten kuuleminen sekä kaupungin kehittäminen kestävästi ja asukkaiden viihtyvyyttä ja turvallisuutta edistäen. Tässä onnistuminen edellyttää päättäjiltä avoimuutta ja kaupunkilaisten luovuuden sekä aktiviisuuden kunnioitusta. Kirjailija Mike Pohjola avasi Aninkaisten alueen kiehtovaa historiaa romaanillaan 1827, Parkin kenttää käyttävät TSYK:in lukiolaiset esittivät itsenäisyyspäivänä ajatuksia herättävän, mutta myönteisen Kaksi tulevaisuutta -näytelmän (https://suburbanturku.wordpress.com/2019/12/06/turkulainen-tulevaisuuden-dystopia-ja-utopia/) ja nuoret esittivät myös Parkin kentän keskustelutilaisuudessa harkinnanarvoisia ajatuksia alueen kehittämiseksi. 

 

Kirjoitus on julkaistu 4.1.19 Turun Sanomissa aliona.