Lähiluonto, liikenne ja kaupunkilaisten kohtaamispaikka Länsi-Turun talviparlamentin kärkiteemoja

Länsi-Turun suuralue sekä siellä kaupunkilaisten etuja ja yleistä hyvinvointia ajava Länsi-Turun asukasyhdistys ry ovat turkulaisen kaupunkikehityksen heijastuma. Vuonna 2009 perustettu asukasyhdistys pyrkii edistämään nopeasti kasvavan ja täydennysrakentamisen tiivistämän kaupunkiseudun asukkaiden viihtyvyyttä ja palvelutarjontaa – samalla kuitenkin lähiluontoa kunnioittaen. Maaliskuun ensimmäisenä lauantaina Länsi1:ssä ensi kertaa järjestetyn talviparlamentin tavoitteena oli ylläpitää keskustelua Länsikeskuksen ja alueen asukkaiden palvelujen kehittämistarpeista sekä tukea ennen kaikkea jokakeväisen kaupunginosaparlamentin kautta kanavoitua vuoropuhelua kaupungin päättäjien kanssa.

 

Maarian torpparien takamaasta hipsterien elämysalueeksi?

Vaikka Suomi kulkee kaupunkirakenteen tiivistymisessä eurooppalaisen kehityksen jälkijunassa, koki pääkaupunkiasemansa menettänyt Turku kaupungistumisen teollisia aaltoja jo 1870-luvulla, kun autonomian ajan elinkeinovapaus- ja muuttovapauslait sekä myös vuonna 1876 tapahtunut liitos maan rautatieverkkoon kannustivat väestöä muuttamaan maaseudulta kaupunkeihin. Teollistuvan maan vanhimmat kaupungit olivat porvarien ja käsityöläisten asuttamia, joten maaseutujen tilattomalla väellä ei ollut varaa eikä mahdollisuuksia muuttaa asemakaava-alueen sisälle[i].

Ratkaisuksi kehittyi eräänlainen torpparijärjestelmä kaupunkia ympäröivien maatilojen alueilla. Senaatissa hyväksyttiin vuonna 1898 asetus niin sanotuista taajaväkisistä yhdyskunnista, joille valtiovalta määräsi tiettyjä velvoitteita, mutta myönsi myös rajoitettua itsehallinto-oikeutta. Turussa tätä varhaista ”esikaupunkien itsehallintomallia” edustivat kaupungin länsi- ja pohjoispuolella Maarian kuntaan kuuluva Raunistula sekä Aurajoen itäpuolella silloisen Kaarinan Nummenmäki ja Vähä-Heikkilä.

Muun muassa poliisi-, rakennus-, palo- ja terveydenhoitojärjestyksiä organisoimaan asetetut taajaväkisten yhdyskuntien järjestelmä oli eräänlainen aikakautensa sote-uudistus, joka sekään ei kuitenkaan yltänyt pysyväksi hallintoratkaisuksi. Vuonna 1913 Maarian esikaupunkikomitea anoi kunnalta yhdyskunnalle oikeutta päättää omassa keskuudessaan asioistaan, mutta yhdyskunnan toiminta jäi käytännössä kovin passiiviseksi. Se kokoontui tiettävästi vain kahdesti, ja sen aikaansaannoksista on jäänyt ainoaksi jalkakäytävän rakentaminen Aninkaisten tullista rautatien ylikäytävälle[ii].

Köydenpunojankatu Pohjolassa vuonna 1955 ja 2019. Kaksikerroksiset 132 asuntoa käsittäneet rakennukset valmistuivat syksyllä 1921 ja ovat Turun kaupungin ensimmäiset vuokra-asuntotalot. (Kuvat: Turun kaupungin historia 1918-1970 ja tp)

 

Kun senaatin asetuksen mahdollistama lähidemokratiamalli ei saanut tuulta purjeisiin ja esikaupunkeja hallinnoivien ympäryskuntien taloudelliset toimintaedellytykset heikkenivät, nousivat alueliitokset esikaupunkiongelmien ratkaisuvaihtoehdoksi. Helsingissä Eliel Saarisen Munkkiniemi-Haaga-suunnitelman valmisteluun osallistunut Bertel Jung saapui Turkuun vuonna 1919 ja ajoi 20-luvun alkupuolella asemakaava-arkkitehtina kunnianhimoisia kasvuvisioita, joiden toteutumiseen hän piti esikaupunkialueiden liittämistä välttämättömänä. Alueliitoksista ensimmäisenä toteutettiin Pansion alueen siirtäminen Raision kunnasta vuonna 1931 ja Maariaa heikommassa taloustilanteessa olevasta Kaarinasta liitettiin vuoden 1939 alusta Turkuun mm. Haritun, Ilpoisten, Koivulan, Kuralan, Nummen, Peltolan Uittamon, Vähä-Heikkilän ja Lausteen kyliin kuuluneita alueita.

Turun laajentuminen karttojen muodossa. Vasemmalla ylhäällä ote Maanmittausylihallituksen yleiskartasta vuodelta 1906. Kartasta näkyy, kuinka nykyisen Länsi-Turun suuralueen kaupunginosien ja muiden tänä päivänä käytössä olevien paikannimien juuret kytkeytyvät Maarian ja Raision kylähistoriaan. Myös Satakunnantien hallitseva asema alueella on selvästi havaittavissa. Oikealla Turun 30- ja 40-lukujen alueliitokset. Vasemmalla alhaalla kaupunginosajakoa 1960-luvulta, kun entiset esikaupunkialueet olivat laajentaneet merkittävästi Turun pinta-alaa. (Kartat Kotiseutuopas Vanha ja Uusi Turku -kirjasta vuodelta 1961) 

 

Nykyisen Länsi-Turun suuralueen asuinalueita koskevista alueliitoksista Maarian eteläosat liitettiin Turkuun vuonna 1944 ja mm. Metsäkylän, Mälikkälän, Pahaniemen, Suikkilan ja Teräsrautelan alueet siirtyivät Raisiosta vuoden 1949 alusta. Eli tämän päivän Länsi-Turku muodostuu maarialaisista ja raisiolaisista kylistä, jotka ovat sulautuneet taajaväkisen yhdyskuntakehityksen ja esikaupunkiliitosten kautta osaksi laajenevaa Turkua.

 

 

Tuoko täydennysrakentaminen länteen palveluja vai viekö lisääntyvä liikenne viheralueet?

Länsi-Turun asukasyhdistys ry perustettiin vuosikymmen sitten edistämään alueellista vetovoimaa, yhteistyötä ja yhteenkuuluvuutta sekä myötävaikuttamaan paikallispalvelujen kehittämistä. Yhteistyön tarpeen nostatti pinnalle Hepokullan puiston eli Kalmasvuoren luontoalueen rakentamissuunnitelma. Asiasta nousi laaja kansalaisliike myös nettiadressin muodossa[iii], jossa muistutettiin puiston merkityksestä lähialueiden asukkaille sekä lähistön kouluille ja päiväkodeille turvallisena virkistys-, opetus- ja leikkialueena.

Rakennusyhtiön suunnitelma kariutui vastustukseen ja Hepokullan puisto pysyi kaupunkilaisten virkistyskäytössä, mutta varsinkin vuonna 2012 valmistuneen kuntien maankäyttöä ohjaavan Turun kaupunkiseudun rakennemalli 2035:n[iv] myötä täydennysrakentaminen on kiihtynyt Länsi-Turun alueella.

Vaikka ”Luonto, Liikunta, Länsikeskus” -sloganilla Länsi-Turun viihtyvyyttä ja kehitystä vuosikymmenen ajanut asukasyhdistys on korostanut työssään alueensa poikkeuksellista lähiluontoa ja viherverkostoa, on jokakeväisessä kaupunginosaparlamentissa systemaattisesti lobattu myös Länsikeskuksen kauppakeskuksen kehittämisen puolesta. Asukasyhdistys on jopa liputtanut alueella korkean rakentamisen puolesta, mitä myös Turun kaupungin korkean rakentamisen selvitys puoltaa Länsikeskuksen läheisyydessä[v].

Jo keväällä 2012 paikallisparlamentissa heräteltiin henkiin Arkkitehtitoimisto Siggen, Hesburgerin toimeksiannosta piirtämiä Länsikeskuksen kehittämis- ja kattamisvisioita[vi]. Samassa tilaisuudessa vieraili myös ympäristöministeri Ville Niinistö esittelemässä silloista Paras-hankkeen nimellä valmisteltua kuntauudistusta. Ministeri tunnusti paikallistason vaikutuskanavien puuttumisen suomalaisen lähidemokratian valuvikana ja nosti yhdeksi ratkaisuvaihtoehdoksi Ruotsissa käyttöön otetut kaupunginosalautakunnat.  Valitettavasti paikallistason asukasosallisuuteen ja vaikuttamiseen ei kuitenkaan olla Turun kaupungin päättäjissä suhtauduttu yhtä myönteisesti kuin muissa suomalaisissa kaupungeissa[vii].

Seudullisessa rakennemalli 2035:n loppuraportissa esitellään useita vaihtoehtoisia aluekehitys- ja maankäyttömalleja, mutta niistä jokaisessa Satakunnantie edustaa merkittävää liikenne- ja kasvukäytävää[viii]. Ja tämä linja näkyy myös Turun viime vuosien kaupunkikehityksessä ja kiihtyneessä täydennysrakentamisessa. Asuinrakentaminen käy kuumana Satakunnantien molemmin puolin ja kaupunkirakenteeltaan tiivistyvän suuralueen asukkaat kokevat ymmärrettävästi uhkaa viihtyvyytensä, viheralueidensa ja pientalomiljöönsä puolesta[ix].

 

Länsi-Turun ensimmäinen talviparlamentti kutsuttiin koolle tiivistämään turkulaisten ja päättäjien vuoropuhelua sekä alueellista yhteistyötä

Jokakeväinen paikallisparlamentti on tarjonnut länsiturkulaisille tervetulleen foorumin kohdata päättäjiä, mutta yhdeksän vuoden kokemus vuoropuhelusta on osoittanut, etteivät asukkaiden ja paikallistoimijoiden aloitteet etene riittävän tehokkaasti kerran vuodessa järjestettävän kuulemistilaisuuden pohjalta. Niinpä Länsi-Turun asukasyhdistys ry sekä alueen eri toimijat paikallisista päättäjistä yrittäjien edustajiin päättivät yhteistyössä kutsua koolle ensimmäisen Länsi-Turun talviparlamentin.

Talviparlamentti järjestettiin kauppakeskus Länsi1:ssä lauantaina 2.3.19 ja elävää, mutta silti asiapitoista ja moniulotteista keskustelua veti vahvalla ammattitaidolla kaupunkilehti Aamusetin päätoimittaja Lasse Virtanen. Tilaisuudessa käsitellyt teemat olivat suoraa jatkoa viime kevään Rieskalähteen koulun keskusteluista, mikä yhdessä päättäjien aikaisemman paikallisparlamenttikokemuksen myötä mahdollisti ajoittain varsin syvällisen keskustelun Länsi-Turun ja Länsikeskuksen kehittämisestä.

IMG_0911 (2)

Kirkkoherra Jouni Lehikoinen kertoi Mikaelinseurakunnan keinoista kohdata kaupunkilaisia ja liputti lämpimästi länsiturkulaisten oman kohtaamispaikan puolesta

 

Varsinaista keskustelua edelsi kaksi asiantuntija-alustusta. Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen kertoi oman seurakuntansa aktiivisesta roolista etenkin Pansio-Pernon alueella, mutta myös yhteistyöstään Portsan paikallistoimijoiden kanssa. Kaupungistumiseen ja asuinalueiden eriarvoistumiseen läheisesti liittyvän syrjäytymisen uhan torjuminen on luonnollisesti kirkon keskeisiä tehtäviä ja nuoruusvuosina Nättinummessa asunut kirkkoherra korostikin ihmisten erilaisten kohtaamispaikkojen – ”alueellisten olohuoneiden” – merkitystä.  ”On paljon yksinäisyyttä, sen takia on tärkeää järjestää mahdollisuus ulos neljän seinän sisästä, vaikka lukemaan lehteä”,

 

Ympäristö- ja kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Saara Ilvessalo kertoi Turun kasvavan vuosittain noin 2000 ihmisellä ja uskoi kaupungistumisen jatkuvan, koska halu asua kaupungeissa ja työpaikat houkuttelevat ihmisiä. Eduskuntavaaleissakin mukana oleva Vihreiden ehdokas muistutti myös Turun kunnianhimoisesta ilmastosuunnitelmasta ja tavoitteesta saavuttaa hiilineutraalin kaupunkialueen asema vuoteen 2029 mennessä. Turun itäpuolella asuva valtuutettu kertoi Länsi-Turussa rakennettavan paljon asuinrakentamista, ja tiedosti täydennysrakentamisen haasteellisuuden. ”Superlautakunnan” puheenjohtaja korosti kuitenkin rakennusten väliin jäävien alueiden merkitystä sekä kehui läntisen Turun paikallisjärjestöjen aktiivisuutta Turussa hyvän vastaanoton saaneen Mälikkälä-Kuninkojan luonnonsuojelualuehankkeen moottorina. Saara Ilvessalo kannustikin asukkaita aktiivisuuteen ja muistutti Jouni Lehikoisen tavoin kokoontumispaikkojen, puistojen ja viheralueiden merkitystä kaupunkilaisten viihtyvyyden edistäjinä.

 

Alustuksia seuranneessa parlamenttikeskustelussa Suikkilassa kasvanut ja yhä asuva Turun Kokoomuksen puheenjohtaja Sini Ruohonen peräänkuulutti Länsikeskukseen samanlaista yhteispalvelupistettä kuin kauppakeskus Skanssissa itäturkulaisia palveleva Monitori.  Demareita tilaisuudessa edustanut Turun SDP:n varapuheenjohtaja Nina Kallio oli samaa mieltä yhteispalvelupisteen tarpeesta, mutta muistutti myös Länsi-Turun suuralueen maantieteellisestä laajuudesta ja erilaisesta infrasta. TYKS:ssä teho-osastolla sairaanhoitajana toimiva kaupunginhallituksen kaupunkikehitysjaoston jäsen kysyi myös edustaako perinteinen nuokkari nykypäivää, ja toivoi että nuoria kuultaisiin, kun nuorisopalveluja kehitetään.

 

Vihreitä parlamentissa edustanut Mari Kousa-Kuusisto tuki niin ikään ajatusta yhteispalvelupisteestä ja piti Kodin1:n lähtöä seuranneen hiljaiselon jälkeen täydellisesti uudistettua kauppakeskus Länsi1:stä upeana tilana, jota pitäisi hyödyntää. Samoin tulisi hyödyntää jo olemassa olevia palveluja. Alueella asuva Turun Vihreiden puheenjohtaja kertoi kokemuksistaan Turun ystävyyskaupunki Aarhusista, jossa julkisia tiloja käytetään laajemmin muun muassa paikallisjärjestön toimesta esimerkiksi kädentaitotyöpajatoimintaan.

 

Perussuomalaisten valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Mikael Miikkola oli kirkkoherra Lehikoisen linjalla muistuttaen tarpeesta saada ihmiset ulos. Tähän tarvitaan monitori. Nuorten tarpeisiin vastaamisen lisäksi veteraanipoliitikko näki tärkeänä huomioida väestön ikääntyminen. Myös Miikkola näki hyödyntämättömiä mahdollisuuksia koulujen ja muiden julkisten tilojen yhteiskäytössä ja sotilasurallaan laivaston komentajakapteenina palvellut poliitikko komensi samalla kaupungin virkamiehet jalkautumaan alueille sekä kannustamaan ja motivoimaan ihmisiä. Tähän Sini Ruohonen lisäsi, että myös poliitikotkin voisivat jalkautua kansan pariin useammin.

Vasemmistoliittoa Länsi-Turun kaupunginosaparlamenteissa useita kertoja aiemminkin edustanut Elina Sandelin korosti erityisesti lähiluonnon ja lähipalvelujen merkitystä. Kun Kallio ja Ruohonen kehuivat alueella käytössä olevaa kirjastobussipalvelua, muistutti Itä-Turun Vasemmistoliiton puheenjohtaja kirjaston olevan muutakin kuin kirjojen lainaamista: ”Se on myös julkinen tila, jossa voi tehdä läksyjä ja viettää aikaa käyttämättä rahaa.”.

 

Luonto, liikunta ja Länsikeskuksen kohtaamispaikka vahvasti Länsi-Turun tulevaisuuden visioissa

Parlamenttikeskustelujen lomassa yleisöä viihdytti Turun Nuoren Teatterin näyttelijäryhmä ja taukoliikuntaa tarjosi kuntokeskus Movet. Ensimmäistä kertaa Länsikeskuksessa järjestetty Länsi-Turun talviparlamentti päättyi päättäjien hissipuheisiin, joissa päätoimittaja Virtanen haastoi osallistujat visiomaan Länsi-Turun tulevaisuuden tilaa.

Turkulaispoliitikot näkivät alueen kehityksen poikkeuksetta valoisana. Sini Ruohonen nosti luonnon ja liikunnan vahvuuksiksi, joiden kautta asukkaiden hyvinvointi paranee. Täydennysrakentamisen hän ennusti jatkuvan, mutta pientaloalueiden pysyvän entisellään. Nina Kallio näki Länsikeskuksessa toimivan digitaalisen palvelukeskuksen ja paikalla toimivan aktiivisesti yhteisöllisiä ryhmiä myös kolmannesta sektorista. Mari Kousa-Kuusisto uskoi myös yhteisötiloihin, joissa monet paikallistahot toimivat yhdessä. Tunnettu urheilumies Mikael Miikkola kehui Länsi-Turun liikenneyhteyksiä ja loistavia harrastusmahdollisuuksia, jotka houkuttelevat tulevaisuudessa alueelle myös hotellipalveluja. Elina Sandelinin visioissa Länsi-Turun pienemmätkin viheralueet on säästetty kaupunkilaisten keitaiksi ja kirjastopalveluissa yhdistyksillä on omat yhteiset tilat ja asukkaille on tarjolla jopa pienimuotoista terveyspalvelua.

Voimakkaasti väkimäärältään kasvavan ja täydennysrakentamisen myötä yhä lähemmäs ydinkeskustaa sulautuvan Länsi-Turun palveluvajeet tuskin korjautuvat yhden talviparlamentin avulla, mutta toivottavasti päättäjien ja länsiturkulaisten välillä tiivistyvä suunnitelmallinen vuoropuhelu helpottaa alueen erityispiirteet huomioivien kehittämispäätösten tekoa.

 

Viime perjantaina 15.3.19 tuhannet suomalaiset koululaiset – mukana myös länsiturkulaisia lapsia – osoittivat mieltään ympäri maata vaatien päättäjiltä ilmastotekoja[x]. Viime kesänä Suomen Turku julkisti kunnianhimoisen tavoitteensa, jonka mukaan maan ensimmäinen pääkaupunki tähtää hiilineutraaliksi alueeksi vuoteen 2029 mennessä. Tämä edellyttää laajoja uudistuksia erityisesti energia- ja liikkumisjärjestelmissä sekä kaupungin, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan toiminnassa. ”Liikkumisen päästöt pyritään puolittamaan nykyisestä vuoteen 2029 mennessä. Tähän pääsemiseksi kehitetään vahvasti pyöräilyn ja kävelyn olosuhteita sekä kestävää liikkumiskulttuuria. Joukkoliikenteestä tehdään kokonaan hiilineutraali palvelu.”[xi].

IMG_1527

15.3.19 kolmisensataa turkulaista koululaista osallistui Vähätorilla Greta Thunbergin innoittamaan mielenilmaisuun kestävien ilmastopäätösten puolesta

 

Länsi-Turun asukasyhdistys ry käynnisti viime syksynä yhteistyössä useiden muiden järjestöjen kanssa kuntalaisaloitteen Mälikkälä-Kuninkojan ikimetsän kohottamisesta luonnonsuojelualueeksi[xii]. Suosittua virkistys- ja ulkoilualuetta uhkaa kaavailtu uusi ajotie Myllyn kauppakeskukseen. Länsi-Turussa on myös useita muita turkulaisille tärkeitä viher- ja ulkoilualueita, joiden nykytilaa, jopa olemassaoloa uhkaa täydennysrakentaminen ja liikennesuunnittelu.

IMG_20181104_134957

Marraskuussa noin 130 luonnon ystävää tutustui Turun yliopiston eläinmuseon luontoasiantuntija Ari Karhilahden opastuksella Mälikkälä-Kuninkojan aarniometsään, jonne läntisen Turun asukas- ja paikallisjärjestöt esittävät uutta luonnosuojelualuetta. Aarniometsän ja suositun luonto- ja virkistysalueen tulevaisuutta varjostavat suunnitelmat rakentaa uusi tieyhteys Satakunnantieltä Myllyn ostoskeskukseen.

 

Esimerkiksi Vakka-Suomentieltä lähes Maarian historiallisen kirkon ympäristöön ulottuva yhtenäinen viherkäytävä on ollut vuosikymmenet ensin ns. ”Turpiina-tien”[xiii] ja nyt viimeksi Pukkilan alueelle rakentuvan uuden asuinalueen tielinjauksen uhkaamana. Asukasmääriltään jopa Kakolan alueen suuruusluokkaiseksi arvioitu Pukkilan asuma-alue tarvitsee luonnollisesti toimivan liikenneratkaisunsa, mutta myös sellaisen, joka kunnioittaa monimuotoista lähiluontoa, kulttuurihistoriallisesti arvokasta kaupunkimiljöötä ja alueen asukasviihtyvyyttä.

Länsi-Turun ja Raision välissä Mälikkälä-Impivaaran kaupunkipuisto tarjoaa todella monipuoliset liikunta- ja virkistysmahdollisuudet, mutta myös lähempänä ydinkeskustaa löytyy upeita ympärivuotiseen ulkoiluun sopivia viher- ja pienvesistökäytäviä. Pitkään ns. Turpiinatien ja viimeksi Kähärin puistotien nimissä kaavaillun autotien sijasta ilmastoystävällisempi ja myös innovatiivisempi ajatus voisi olla Pukkilan uudelta asuinalueelta ”Vanhan Maarian puistotietä” pitkin Koroisiin ja Maarian kirkolle ja Aurajoen toiselle puolelle Ylioppilaskylään kiertävä kevyen liikenteen kehätie?

 

Turun ilmastosuunnitelman tavoin kunnianhimoisia tavoitteita sisältävän seudullisen rakennemalli 2035:n loppuraportti korostaa sekin kestävää kehitystä:

”Turun kaupunkiseudusta rakennetaan jalankulku- ja joukkoliikennekaupunkia. Tilavat ja turvalliset pyöräparkit sekä sujuvat pikaraitiotie-, bussi- ja paikallisjunalinjat kytkeytyvät yhteen koko Turun seudun kattavan verkon muodostamisessa. Kun henkilöautoilta jää kaista- ja pysäköintitilaa, jalan ja pyörällä liikkujille jää reilusti tilaa omille kaistoilleen sekä penkeille, pyöräkatoksille ja vaikkapa katukahviloille. Toimiva liikenneverkko mahdollistaa myös autottoman elämän ja säästää aikaa joka arkipäivä.”[xiv]    

 

Jos ja kun eurooppalainen kulttuurikaupunki Turku pyrkii kasvamaan kestävästi, on tärkeää, että kaupungin asukkaat ja eri paikallistoimijat saadaan mukaan kaupunkikehitystyöhön. Turun kaupunki onkin toteuttanut useita alueellisia hankkeita ns. pilottiperiaatteella, jolloin tukitoimia on keskitetty tietyille suuralueille. Varissuon kehittämiseen panostettu merkittävästi mm. Itä-Turun EU-hankkeen kautta[xv] ja tällä vuosikymmenellä erityisesti Runosmäen, Nummi-Halisen sekä Pansio-Pernon suuralueet ovat olleet mittavien aluekehityspanostusten kohteena monivuotisen EVIVA -toimintaohjelman kautta:

”Toiminta keskittyi keväällä Runosmäen pilottialueelle, jossa aluetiimin toiminta sekä kaupungin toimijoiden verkoston kokoontumiset olivat alkaneet jo vuonna 2012. Kevään ajan alueella toimi vielä lisäresurssina alueellinen vapaa-aikaohjaaja. Nummi-Halisten alueella jatkettiin Kuralan Kylämäen palveluiden kehittämistä. Alueelle alettiin myös suunnitella koko suuraluetta koskevaa yhteistyötä. Toiminta käynnistyi myös Pansio-Perno alueella, jonne koottiin aluetiimi. Alueella aloitti myös maaliskuussa alueellinen vapaa-aikaohjaaja.”[xvi]

 

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi 28.1.19 mittavan toimenpideohjelman syrjäytymisen ja alueellisen eriytymisen ehkäisemiseksi.  Ohjelman toimenpiteet ovat osin jo käynnistyneet ja alueiden eriarvoisuutta torjutaan esimerkiksi lähiöiden täydennysrakentamisella, Varissuon ja Pansion uudistuksilla ja perustamalla asukkaiden kohtaamispaikat kaikille suuralueille[xvii].

 

Kuten Länsi1:n talviparlamentissa suorastaan yksimielisesti todettiin, myös voimakkaasti kasvavan Länsi-Turun alueen asukkaat tarvitsevat oman kohtaamispaikkansa. Laajemminkin läntistä Turkua päivittäisasioinnissa palveleva Länsikeskus olisi varmasti luonteva sijaintipaikka tällaiselle kohtaamispaikalle. Länsiturkulaiset arvostavat myös lähiluontoaan. Ehkäpä seitsemän koulun sekä lukuisten luontoalueiden ja pienvesistöjen suuralue sopisi Turun ilmasto-ohjelman paikalliseksi pilottialueeksi?

Länsiturkulaiset jatkavat aluekehitystyötään tuttuun tapaan toukokuussa Länsi-Turun Viikon ja kaupunginosaparlamentin muodossa. Kaupunginosaviikko järjestetään 13.-19. toukokuuta.

[i] http://www.siirtolaisuusinstituutti.fi/files/pdf/webreport/webreport_027.pdf

[ii] Veikko Laakso, Turun kaupungin historia 1918-1970. s. 14, 1980

[iii] https://www.adressit.com/pro-hepokullan-puisto

[iv] https://www.turku.fi/rakennemalli2035

[v] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/turun_korkean_rakentamisen_selvitys_id_74071.pdf

[vi] https://www.turkulainen.fi/kumppanit/lansi-turun-asukasyhdistys/110998-kestava-kaupunkirakenne-ja-paikallisdemokratia-puhuttiva

[vii] https://suburbanturku.wordpress.com/2019/01/07/suomalaiskaupungit-budjetoivat-rahaa-asukasosallisuuteen-heraako-turku/

[viii] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files//rm35_loppuraportti_02042012_final.pdf

[ix] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/05/17/lansi-turkua-kaavoitetaan-ja-tiivistetaan-huomioimatta-lansikeskuksen-kehittamista-ja-paikallistoimijoiden-osallisuutta/

[x] https://yle.fi/uutiset/3-10689655

[xi] https://www.turku.fi/uutinen/2018-06-07_turulle-maailman-karkeen-lukeutuva-ilmastosuunnitelma

[xii] http://www.lansi-turku.net/kuntalalaisaloite-malikkala-kuninkojan-ikimetsa-turun-ja-raision-luonnonsuojelualueeksi-0

[xiii] https://www.ts.fi/lukemisto/1074005311/Aimo+Massisen+kyselypalsta+Aimo+Annos+Tuliko+Turpiina+Turkuun

[xiv] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files//rm35_loppuraportti_02042012_final.pdf

[xv] https://www.ts.fi/aihe/1074028738/23+Varissuo+Varissuo+pyristeli+irti+slummin+maineesta

[xvi] http://ah.turku.fi/kh/2014/0526012x/Images/1316527.pdf

[xvii] https://www.turku.fi/uutinen/2019-01-25_turku-toimii-kunnianhimoisesti-syrjaytymisen-ehkaisemiseksi

Mainokset