Turku 18/8/17

We live in a global world. One push of a button and news – good or bad – can be viewed on the other side of the world. The Internet and mobile technology, Facebook, Twitter, YouTube, Instagram and other media applications make sure that tweets from the White House, goals scored in any major sports or news regarding human tragedies will be shared without a delay around the world.

On Friday the 18th of August few minutes of madness brought the world attention to Turku, the former capital and oldest city of Finland. 22-year-old Moroccan-born asylum seeker stabbed ten people in the town centre, two of the them fatally.

Since the act of terror, local, national and international media as well as Finnish social media have been filled with stories about the tragedy in Turku. Stories reflect grief and shock, but also heroism, hostility, blame, and even political opportunism. Although debate around multiculturalism and immigration has remained high on Finnish political agenda since the outbreak of European mass migrations in the autumn of 2015, the Finns have taken great pride of living in a country that has been ranked as the most stable and the safest in the world[i]. Whereas Turku and Finland remain stable and safe, the stabbings have certainly shaken the Finns as well as triggered many difficult, but justifiable questions regarding common security and the standing of the asylum seekers.

Our global world is also an increasingly urbanised world. As the population of the world continue to leave rural areas and crowd into ever more gigantic megalopolises, the issue of managing migrations is becoming more and more burdensome. As the global population increases and inequality spreads out, it is becoming increasingly difficult to shield the western well-fare societies from the backlashes of wars and unrest in Africa, the Middle East and other global hot spots.

Donald Trump may want to build a wall on the Mexican border, but finding a longstanding solution, or even durable remedy to international migrations requires much greater inter-regional cooperation and burden sharing. Like with the environmental questions, the issue of legal and illegal migration cannot be solved solely by the US, China, Russia or the EU, they require truly global cooperation and partnerships.

In order to advance peace and stability, the citizens of the world can make a difference. To describe our time as an era of great changes may well be a cliche shared by previous generations, but it remains an undisputed fact that the present global 24-7 society gives citizens unpresidented opportunties to express and share views on every aspect of life. Terror in Turku may have given some political opportunists the temptation to propagate their ideological agenda, but a great majority of Finns take pride of the courage displayed by ordinary citizens at the time of the attack. It is beside the point, whether the acts of courage and care for fellow human beings came from Turku-born natives, Afghan and Kurd immigrants or a British born tourist from Stockholm. They all, like the local police, and many others showed that within humanity, good can prevail over evil.

[i] http://www3.weforum.org/docs/WEF_TTCR_2017_web_0401.pdf

Mainokset

Underground Turku

Syksyllä 2016 perustettu Kaupunkikulttuuri Turku ry koordinoi 15.-20. elokuuta ensimmäistä kertaa järjestettävää uutta urbaania kaupunkifestivaalia, jonka tavoitteena on elävöittää kaupunkia, esitellä monipuolista turkulaista kulttuurikirjoa sekä edistää asukkaiden yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä taiteiden ja eri kulttuurimuotojen avulla.

Turun Kuninkaallinen Akatemia (1640), Turun Soitannollisesta Seura (1790), Turun piirustuskoulu (1830), Ruisrock (1970), DBTL (1988)… Suomen ensimmäisellä kaupungilla on ainutlaatuinen asema suomalaisuuden ja suomalaisen kulttuurin kehityksessä ja monet maamme kulttuuriin sekä sivistykseen liittyvät virstanpylväät sijoittuvat Auran rannoille.

Ruotsin vallan aikana merkittävään asemaan kohonnut kaupunki on vuosisadat tasapainotellut Suomen tavoin idän ja lännen vaikutteiden välillä ja tämä sillanpääasema on heijastunut myös turkulaisen kulttuurin kehitykseen. Mm. Henrik Gabriel Porthanin vuonna 1770 perustama isänmaallis-kirjallinen Aurora Seura, kansallisromantiikkaa herättelevä Aura-seura sekä Åbo Morgonbladin perustaja Adolf Ivar Arwidssoniin liitetty lentävä lause ”ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” liittyvät kaikki olennaisesti sekä Suomen sivistyksen historiaan, että turkulaiseen kulttuurikaanoniin.

1810-luvulla Turun Akatemian ylioppilaiden keskuudessa virinnyt kansallistunne ja sitä edustanut Turun romantiikka -liike liittyvät ajatuksellisesti myös 1960-luvulla Turussa nousseeseen Underground-liikkeeseen. Kuten 1800-luvun Venäjän suuriruhtinaskunnan aikoina, 1960-luvun lopulla kansallisuusaatteeseen kytkeytyi kriittisyys valtiovaltaa kohtaan ja vaikutteita lännestä. Turkulaisen vastakulttuurin vahvoja voimia olivat runoilijat Markku Into ja Jarkko Laine sekä somerolaistaustainen monialataitelija M.A. Numminen. Provokatiivinen, sarjakuvia ja muuta kuvitusta sisältävä Aamurusko-lehti, Suomen Talvisota 1939-1940 rockyhtye ja performanssiryhmä sekä Harro Koskisen Sikamessias kuvataideteos koettelivat valtaeliitin kärsivällisyyttä, mutta heijastivat myös yhteiskunnan suurta murrosta ja nuorisokulttuurin nousua.

Yksi turkulaisen kaupunkikulttuurin kulmakivistä, Ruisrock syntyi jo Turun underground-kauden alkuaikoina, mutta varsinaissuomalainen vastakulttuuri ei ole vuosien varrella sammaloitunut. 1980-luvun lopulla Riikka Oksanen, Jorma Teerijoki ja joukko uuden sukupolven kulttuuriturkulaisia toivat kulttuurifestivaalin kaupungin sydämeen. Porthaninpuistosta, Brinkkalanpihasta ja Puolalanpuistosta alkanut Down By The Laituri oli maan ensimmäinen kaupunkifestivaali ja toimi kasvualustana mm. Tapani ”Fuck” Kinnusen, Tommi Parkon, Markus Jääskeläisen ja kustantajaksi päätyneen Seppo Lahtisen liikkeelle panemalle Turun runoliikkeelle. Bändi- ja musiikkirintamalla underground-jatkumoa ovat edustaneet mm. Pasi Raappanan ja Harri-Tapio Siivosen eri kokoonpanot, Oulusta Turkuun kotiutunut Kauko Röyhkä sekä 1800—luvun Turun kulttuuriperinnöstä nimensä ottanut Turun Romantiikka. Vaikka DBTL on vuosien varrella kärsinyt talousvaikeuksista ja muuttanut olemustaan, on Turun U-henkinen festarikenttä uusiutunut mm. Koneiston, UMF:n, H2Ö ja tänä vuonna paluun tehneen Ilmiön myötä.

15.-20. elokuuta ensimmäistä kertaa järjestettävä TURBAANI on osa pitkää turkulaisen kaupunkikulttuurin jatkumoa. Noin 80 tapahtumasta koostuvan festivaalin ohjelmaa tuottavat itsenäiset tuottajatahot mm. musiikin, tanssin, teatterin, nukketeatterin, kirjallisuuden, elokuvan, jalkapallon ja pelialan osa-alueilta.

Lähemmäs tuhat-vuotinen historia Suomen kulttuurin kehtona ja porttina länteen näkyy yhä voimakkaammin tämän päivän taiteessa ja kulttuurissa. Mike Pohjolan Turun palon aikaan sijoittuva historiallinen romaani 1827, Mika Kaurismäen epookkielokuva Tyttökuningas, Turkuun sijoittuvat Reijo Mäen Vares-dekkarit ja elokuvat sekä tämän kevään Tom of Finland -musikaali ovat vain osa Turkuun sijoittuvasta ja turkulaista kaupunkikulttuuria edustavasta taiteesta ja tarinankerronnasta. Ei ole ihme, että Turussa ja toreilla näkee yhä useammin kangaskasseja, joissa lukee teksti – ”Varför Paris, vi har ju Åbo”

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien aliokirjoituksena 18.8.17