Munkka, Paltsi ja Pilkku

”Max’s ja Delivo ovat Munkkiniemen puistotien kahviloiden seniorit. Molemmissa tiloissa on ollut kahvilatoimintaa eri nimillä yhtäjaksoisesti vuosikymmenten ajan.
Niihin on päässyt pesiytymään epäsuomalainen, suorastaan ranskalaistyyppinen yhdessäolon meininki, johon kuuluu ajankohtaisten asioiden setvimistä, maailman parantamista ja jalkapalloa.”[i]

 

Helsingin Sanomien artikkelin otsikossa kysytään – onko Munkkiniemi Helsingin paras paikka? Tähän kysymykseen ei liene luotettavaa puolueetonta vastausta, mutta turkulaisesta näkökulmasta ”Munkka” huokuu perinteiden kunnioitusta ja kaupunkikulttuuria.

 

Turuntien ja Kuusisaaren väliin Munkkiniemen kartanon maille rakentuneen kaupunginosan historia ulottuu 1600-luvulle, kun kuningas Kustaa II Aadolf lahjoitti ratsumestari Gert Skyttelle Munkkiniemen, Talin. Lauttasaaren ja Meilahden alueet. Sittemmin Munkkiniemen maat päätyivät Ramsayn suvun omistukseen ja 1900-luvun alun maakauppojen myötä M.G. Stenius Oy:n hallintaan. Munkkiniemi oli näihin aikoihin asti maaseutua ja alueella asui vuonna 1914 vain 217 asukasta. Vuonna 1915 julkaistiin Stenius Oy:n hallituksen jäsenenä toimineen Eliel Saarisen Munkkiniemi-Haaga-suunnitelma, jonka myötä maaseutuympäristö alkoi pikkuhiljaa rakentua kaupungiksi[ii].  Vuoden 1946 alussa toteutuneeseen Helsingin suureen alueliitokseen saakka Munkkiniemi kuului vuonna 1920 perustettuun itsenäiseen Huopalahden kuntaan.

Paltsi munkka.fi

Ilmakuva Munkkiniemestä vuodelta 1949. Lähde: MVKA

 

Munkkiniemenkentän suunnittelu lähti liikkeelle vuonna 1934, jolloin Munkkiniemen taajaväkisen yhdyskunnan kunnallisvaltuustossa päätettiin asettaa viiden hengen urheilulautakunta Munkkiniemen urheiluelämää edistämään ja valmistelemaan kysymystä urheilukentän rakentamisesta[iii]. Merkittävä tapahtuma kentän historiassa oli myös Munkkiniemen ensimmäisen urheiluseuran perustaminen. Munkkiniemen Urheilu-Veikot ry rekisteröitiin vuonna 1932 ja liitettiin SVUL:n alaisuuteen. Vuonna 1948 MUV ja sodan päättymisvuonna perustettu Munkkiniemen Voimailijat ry yhdistyivät ja ”uuden” seuran nimeksi valittiin Torpan Pojat ry. ”Uuden seuran nimen taustasta liikkuu paikkakunnalla muutamia versioita, mutta varmaa on, että osittain nimi liittyy Munkkiniemessä vieläkin toimivan legendaarisen ravintola Kalastajatorpan nimeen.”[iv].

Eliel Saarisen suunnittelema pensionaatti valmistui vuonna 1918. Jugendrakennuksessa toimi Kadettikoulu vuosina 1924-1940, Ilmavoimien esikunta 1940-1973 ja tänä päivänä rakennus on koulutuskäytössä.  Arkkitehti Lauri Erik Hansténin su vuonna 1931 sunnittelema paloasemarakennus toimii nykyisin nuorisotalona.

 

Talvi- ja jatkosodat ymmärrettävästi viivästyttivät urheilukentän rakentamista ja kadettikoulun viereistä kenttää käytettiin urheilutapahtumiin. ” Ilmeisesti kadettikoulun kentän toistuvat kalliit kunnostustyöt myötävaikuttivat lopullisen urheilukentän suunnitteluun ja rakentamiseen. Entisen Kadettikoulun ja palokunnantalon välisen alueen pienoisurheilukentän suunnitelmat valmistuivat vuoden 1944 joulukuussa ja rakennustyöt aloitettiin lopulta kesäkuussa 1945.”[v]. Pula-aika hidasti rakennustöitä, jotka kestivät lopulta viisi vuotta. Työn tuloksena vuonna 1920 valmistuneen Eliel Saarisen suunnitteleman pensionaatin ja paloaseman väliin mahdutettiin 50×75 metrin mittainen hiekkapintainen jalkapallokenttä sekä tätä kiertämään 280 metrin pituinen juoksurata. Pienoisurheilukentän pikajuoksuradan pituus saatiin venytettyä 100 metriin ja pallokenttää kiertävälle juoksuradalle mahdutettiin neljä rataa. Yhä käytössä oleva, arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelema pukeutumistila valmistui muutamaa vuotta myöhemmin ja koripallokenttä rakennettiin urheilukentän itäpäähän vuonna 1950.

WP_20170827_13_42_13_Pro

 

Munkkiniemenkentän suunnittelutyön edetessä 30-luvun jälkipuoliskolla, elettiin Munkkiniemessä rakennusbuumia, joka toi alueelle tuhansia uusia asuinhuoneita varsinkin puistotien ympäristöön.  Asukasmäärän merkittävä kasvu heijastui luonnollisesti myös alueen lasten koulunkäyntiin.  Olleessaan osa Huopalahden kuntaa, Munkkiniemessä ei ollut oppikoulua ja monet munkkiniemeläiset kävivät oppikoulua Töölössä. Koulumatkan pituus olikin yksi tärkeimmistä syistä Munkkiniemen Yhteiskoulun perustamiselle[vi]. Valtioneuvosto myönsi perustamisluvan Munkkiniemen yhteiskoulun kannatusyhdistykselle keväällä 1938 ja koulutoiminta käynnistyi saman vuoden syksyllä. Nykyisen osoitteensa Lokkalantien ja Laajalahdentien kulmasta yhteiskoulu sai vuonna 1947 ja arkkitehti Toivo Löyskän suunnitteleman koulurakennuksen rakentaminen käynnistyi vuonna 1950. 1960-luvulla jopa yli tuhannen oppilaan opinahjoksi paisunutta yksityiskoulua koulua on sittemmin laajennettu useaan otteeseen.

WP_20170930_12_15_05_Pro

 

Vaikka vuoden Munkkalaisen arvonimellä on vuosien varrella palkittu Jaakko Rauramon ja Janne Virkkusen kaltaisia elinkeinoelämän vaikuttajia sekä taiteen ja tieteen tunnettuja nimiä (mm. Riitta Nelimarkka, Aarne I. Koskimies, Juhana Blomstedt, Mikko Leppilampi, Tuula Teeri), on Munkkiniemen yhteiskoulu tunnettu läpi historiansa urheiluhenkisenä ja erityisesti koripalloilijoiden kouluna.  Yksi maan kaikkien aikojen menestyneimmistä koripalloseuroista, Torpan Pojat pelaa yhä sarjaottelunsa Munkkiniemen yhteiskoulun salissa ja lukuisten menestyneiden koripalloilijoiden lisäksi koulua ovat käyneet mm. yleisurheilun 400 metrin Euroopan mestari Riitta Salin ja Suomen maajoukkueen tällä hetkellä Italian Serie A:ssa pelaava Sauli Väisänen.

 

Mutta juuri koripallo on urheilulaji, joka kaikkein voimakkaimmin kytkeytyy Munkkiniemen kouluun, urheilukenttään ja koko kaupunginosaan. 29. lokakuuta 2010 Munkkiniemen yhteiskoulun pihalla paljastettiin vuoden 2005 Munkkalaisen, professori Juhana Blomstedtin suunnittelema koripalloaiheinen Vapaaheitto-patsas. Lähes kuuden metrin korkeuteen kohoavan corten-teräksisen veistoksen julkaisua oli todistamassa satojen koulun oppilaiden, koripallojunioreiden, munkkalaisten ja Munkkiniemen Yhteiskoulun senioreiden yleisö. ToPo-pelaajista julkistustilaisuudessa oli mm. Suomen silloinen maajoukkuekapteeni Hanno Möttölä[vii].

 

 

Seuraava suuri munkkalaisen liikuntakulttuurin ja yhteisöllisyyden virstanpylväs koitti elokuussa 2014 kun Paltsi, vanha palokunnan kenttä avattiin munkkiniemeläisten ehostettuna lähiliikuntapuistona[viii]. Vuonna 1931 käyttöön otettu arkkitehti Lauri Erik Hansténin suunnittelema paloasemarakennus oli jo aiemmin otettu uusiokäyttöön sivukirjastona ja kun kirjasto sai oman kiinteistönsä naapuritontilta, muutettiin vanha paloasema nuorisotaloksi.

 

Susijengin kantaisä Munkkiniemestä

Syksyllä 2015 Paltsilla paljastettiin Munkkiniemen kiistatta legendaarisimman urheilijan, Jorma Pilkevaaran muistolaatta. 24. lokakuuta 1945 syntynyttä ”Pilkku” Pilkevaaraa voidaan pitää ehkäpä lähinnä Jari Litmaseen verrattavana suomalaisena suurten pallopelien mestarina, joka jo 18-vuotiaana johti Suomen maajoukkueen Tokion olympiakisoihin sekä historialliselle 6. sijalle vuoden 1967 kotikisoissa.

 

Jorma Pilkevaaran nimi ilmestyi mestaruussarjan ottelupöytäkirjaan ensi kertaa pelaajan ollessa 14-vuotias ja kuten Jari Litmanen vuosikymmeniä myöhemmin Lahdessa, Pilkku tuli tunnetuksi ennen kaikkea uutterana harjoittelijana ja poikkeuksellisen älykkäänä pelinjohtajana. ”Vain 30 metriä oli Munkkiniemen koripallokentän etelänpuoleisesta korista Jorma Pilkevaaran kotiovelle. Jollei hän ehtinyt kentälle ensimmäisenä koulun jälkeen, ehti hän viimeistään toisena.”[ix].

WP_20170923_17_13_24_Pro (3)

Jorma Pilkevaara EM-kotikisoissa vuonna 1967. Takamies valittiin kisojen tähtiviisikkoon. Kuva: Huippu-urheilun maailma 3

 

Vuonna 2006 60-vuotiaana menehtynyt pallotaituri pelasi maajoukkueessa kaikkiaan 158 kertaa ja hänet valittiin muun muassa vuoden 1967 EM-kisojen tähtiviisikkoon, kahdesti Euroopan joukkueeseen ja neljä kertaa vuoden koripalloilijaksi Suomessa. Seuratasolla Torpan Poikien kasvatti ylsi 20 pääsarjakaudellaan seitsemään Suomen mestaruuteen ja oli turkulaisen koripallobuumin moottori, kun Turun NMKY 1970-luvulla hallitsi maan koripalloa. Ja vuonna 1975 valmentaja Seppo Sonkeri ja pelinjohtaja Pilkevaara johdattivat Turun Namikan kansainväliseen menestykseen, joka ansaitsisi suurempaa suomalaista huomiota. Euroopan Cupin toisella kierroksella TuNMKY pudotti kivikovan Kreikan mestarin Panathinaikoksen ja eteni kahteen kuuden joukkueen lohkoon jaettuun loppusarjaan. Turkulaiset kohtasivat kymmenessä loppusarjan ottelussa Euroopan parhaimmistoa Italiasta, Ranskasta, Belgiasta, Bulgariasta sekä Jugoslaviasta ja tunnelma loppuunmyydyssä Kupittaan urheiluhallissa oli kuin Susijengin otteluissa tämän syksyn kotikisoissa.

WP_20170923_17_11_39_Pro (3)

Jorma Pilkevaara viimeisen kerran Suomen mestarina Turun NMKY:n paidassa maaliskuussa 1977. Kuva: Huippu-urheilun maailma 3

 

Joukkueen avainpelaajiin kuulunut 138 maaottelun mies Mikko Koskinen on kuvaillut Pilkevaaran ja Sonkerin yhteistyötä seuraavalla tavalla: ”Valmentajamme Seppo Sonkeri loi permanentin siten, että nykykielellä ykkösen paikkaa pelasi Jomi Pilkevaara. Itse olin kakkonen, David Walker kolmonen, Roy Simpson nelonen ja Tapio Sten vitonen. Tämän joukkueen peli oli parasta oman urani aikana. Sepon ja Jomin tavoitteena oli pelata shakkia koriskentällä ja se onnistui… Terävillä syötöillään Pilkevaara rikkoi puolustuksen kuin puolustuksen. Korinaluspelaajamme pääsivät nostelemaan helppoja koreja, olipa vastassa mies- tai paikkapuolustus. Koska olin heittäjä, Pilkevaara toimitti pallon käteeni aina oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.””[x]. Koskisen luonnehdinta Sonkeri-Pilkevaara-akselin yhteistyöstä ja poikkeuksellisen pelinjohtajan roolista tuo väistämättä mieleen Henrik Dettmannin maajoukkueen ja Teemu Rannikon aseman Susijengin pitkäaikaisena henkisenä johtajana. Ei liene merkityksetöntä, että upean kansainvälisen uran luonut ”Taikuri-Teemu” aloitti koripalloilun nimenomaan Turussa, missä isä Jari Rannikko oli saanut nauttia Jorma Pilkevaaran häikäisevistä syötöistä. Teemu Rannikko ja toinen tämän päivän suuri pelintekijä Petteri Koponen jatkavatkin ansiokkaasti Jorma Pilkevaaran Munkkiniemen kentältä käynnistämää palloilu- ja joukkuelajien suomalaista nousua kansainvälisille kentille. Unohtamatta tietenkään Lauri Markkasesta ja muita susijengiläisiä.

Villa Aalto, akateemikko Alvar Aaallon kotitalo, sijaitsee Munkkiniemen urheilukentän laidalla, Riihitien varrella. Rakennus valmistui vuonna 1936.

 

Paltsin pitkä historia munkkiniemeläisten liikunnallisena henkireikänä ja huippu-urheilijoiden hautomona osoittaa, kuinka tärkeitä lähiliikuntapaikat ovat alueen asukkaille. Munkkiniemen kenttä, koulut, kirjasto, nuorisotalo sekä myös seurakuntatalo ja Alvar Aallon museo muodostavat yhdessä munkkiniemeläisille toiminnallisen paikalliskeskuksen, eikä Hesarissa esitetty kysymys – onko Munkkiniemi Helsingin paras paikka? – tunnu lainkaan tuulesta temmatulta.

 

[i] http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005213731.html

[ii] Nyström, Per. Munkkiniemen vaiheita. Söderström & C:o förlagsaktiebolag. 1946

[iii] Munkkiniemen yhdyskunnan valtuuston pöytäkirja 27.9.1934 §6. HKA

[iv] http://www.topo.fi/@Bin/974448/ToPo+80+v+historiikki.pdf

[v] https://www.hel.fi/static/liv/B46.pdf

[vi] http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/munkkiniemen.htm

[vii] http://www.basket.fi/uutiset/kaikki_uutiset/?x122462=5724381

[viii] http://munkka.munstadi.fi/2014/08/26/nuta-mukana-lahiliikuntapuiston-avajaisissa/

[ix] Huippu-urheilun maailma 3, Antero Raevuori, Tarmo Mäki-Kuutti, kirjoittajat ja WSOY, 1979

[x] https://koripalloelamaa.com/2016/02/11/korisliigan-kaikkien-aikojen-top-10-joukkuetta-subjektiivinen-vaaristynyt-ja-kaikin-puolin-epakelpo-katsaus-paasarjahistoriaan/

Mainokset