Oodi lähiluonnolle ja kansalaisten kohtaamispaikoille

Uutisissa kerrotaan, että eduskuntavaaliehdokkaita uhkaillaan ja ahdistellaan. Eduskuntatutkimuskeskuksen johtaja muistuttaa, että suomalaista yhtenäisyyttä on aiemminkin uhannut kansan kahtiajako, joka itsenäisyyden alkuaikoina yltyi aseelliseen yhteenottoon, jonka nimikkeestä kiistellään vielä sata vuotta sotimisen jälkeen. Riippuen puhujan suomalaisuuden sävyistä, vuoden 1918 välirikkoa kutsutaan kansalaissodaksi, vapaussodaksi, sisällissodaksi tai peräti punakapinaksi ja luokkasodaksi.

 

Kansan kahtiajakautuminen ei kuitenkaan ole yksin kotimainen kysymys.  Trumpin tviitit avautuvat vain osalle amerikkalaisista, brexit on saanut britit pyörälle päästään, keltaliivit kuumentavat tunteita Pariisissa ja tv-koomikko pitää piikkipaikkaa Putinin puristuksessa presidentinvaaleja käyvässä Ukrainassa. Ja Lähi-idän vuosisatoja jatkunut vihanpito on tietysti oma tuskallinen tarinansa, vaikka vaikutukset heijastuvatkin maahanmuuton ja pakolaisvirtojen mukana yhä yllättävämmissä maailmankolkissa.

 

Mielipide-erot ja erilaisten ismien alleviivaaminen eivät tunne valtio-, sukupuoli tai edes ikärajoja. Naisten ja tyttöjen eriarvoinen asema, mutta myös ikäihmisten yksinäisyys sekä syrjäytyneiden miesten elämän näköalattomuus ovat yhä universaalimpia yhteiskunnallisia ongelmia, jotka eivät ratkea erilaista näkemystä edustavia ihmisiä demonisoimisella.

 

Huomattavasti useammin ongelmat ratkeavat tai ainakin helpottavat, kun ne tunnustetaan ja kohdataan avoimesti. Suurin piirtein näin sanoi presidentti Paasikivi, joka varmasti joutui tunnustamaan yhden, jos toisen ongelman sodanjälkeisen Suomen johtajana.

WP_20170915_17_24_40_Pro

 

Kävin eilen, maaliskuun viimeisenä päivänä pääkaupungissa katsomassa juniorijalkapalloa. Ennen ottelun alkua kävelin Keskuspuistossa, missä kaupunkilaiset nauttivat lähiluonnosta ja latasivat akkuja alkavaan arkiviikkoon. Sunnuntaisauvakävelijöiden ja perhepyöräilijöiden virta ulottui Ruskeasuon ratsutiloilta Urheilukadun pallokentille ja Töölönlahden kulttuurimaisemaan.

 

 

 

Arkkitehti Bertel Jung oli saanut idean suurpuistosta viime vuosisadan alkuvuosien Berliinin matkoillaan ja Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi myöhemmin myös Turun kaupunkikehitykseen merkittävästi vaikuttaneen arkkitehdin suunnitteleman vuonna 1914.

 

Etelässä keskeltä kaupunkia Töölönlahdelta alkava tuhannen hehtaarin laajuinen Keskuspuisto ulottuu Haltialaan ja Vantaanjoelle, Helsingin pohjoisrajalle. Puiston pohjoisosassa sijaitsee neljä luonnonsuojelualuetta: Pitkäkosken rinnelehto, Haltialan aarnialue, Niskalan puulajipuisto ja Ruutinkosken rantalehto. Uuden luonnonsuojelualueen, Vantaanjoen törmän, suojelu on vireillä.

 

 

 

Eduskuntatalon edessä, Kansalaistorilla, helsinkiläisiä palvelee uusi keskustakirjasto Oodi. Muodoltaan siltamainen ja julkisivultaan puinen rakennus avattiin joulukuussa ja miljoonan kävijän raja rikkoutui 26.3.19[i]. Kävijöitä kirjaston ensimmäisen kvartaalin aikana on ollut päivittäin keskimäärin noin 9000 ihmistä.

 

 

 

Suuren suosion saavuttanut keskustakirjasto edustaa uuden ajan julkista, helposti saavutettavaa tilaa, jonne on helppo tulla ja jossa eri-ikäiset kaupunkilaiset voivat opiskella, työskennellä tai oleskella yhdessä.  Kaikille avoin, ei-kaupallinen kaupunkitila on suunniteltu helsinkiläisiä kuunnellen. Kirjaston toteutuksessa on testattu ns. osallistuvaa budjetointia, jossa kaupunkilaiset päättivät pilottikokeilujen käyttökohteista ja jossa asukkailta on kerätty ideoita kirjaston jatkosuunnittelutyötä varten[ii].

 

 

 

Suomessa ja muualla maailmassa järjestetään kevään edetessä tärkeitä vaaleja, joissa valitaan päättäjiä ratkomaan yhä suurempia yhteiskunnalliseen kehitykseen sekä myös ympäristön ja koko planeetan kantokykyyn liittyviä ongelmia.  Jotta voisimme löytää vaikeisiin kysymyksiin viisaita vastauksia, pitää tulevien päätöksentekijöiden kyetä rakentavaan yhteistyöhön sekä kuuntelemaan niin kansalaisia kuin eriävää mielipidettä edustavaa kanssapäättäjää. Omasta poterosta tai samanmielisten somekuplasta huuteleminen ei edusta vastuullista vaikuttamista, saati edistä yhteistä etua.

 

 

Kun kaupungistuminen sekä maalta- ja maahanmuutto ajavat myös Suomessa ihmisiä asumaan yhä tiiviimmin yhdessä, tarvitaan kaupungeissa ja kaupunginosissa Oodin kaltaisia kansalaisten kohtaamispaikkoja sekä Bertel Jungin henkisiä keskuspuistoja ja lähiluontoa. Yhteiset julkiset tilat lisäävät kansalaisten viihtyvyyttä Ja yhteiskunnallista osallisuutta, mutta tarjoavat myös päättäjille korvaamattoman kanavan vuoropuheluun, jonka avulla voidaan yhteistyössä ratkoa ongelmia ja kehittää yhteistä elinympäristöä.

 

IMG_2665 (2)

[i] https://www.oodihelsinki.fi/oodin-miljoonan-kavijan-raja-menee-rikki-tanaan/

[ii] https://www.oodihelsinki.fi/mika-oodi/kayttajat-mukana-suunnittelussa/

 

Mainokset