Varissuon uusi keskuspuisto kannustaa lähiliikuntaan ja edistää yhteisöllisyyttä

Poliittiset päättäjät, asiantuntijat ja varmasti myös suuri osa suomalaisista tiedostaa, että harrastamisen kohonneet kustannukset ja lasten sekä vanhemmankin väestön vähentynyt liikkuminen ovat merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Samalla kun sporttinen vähemmistö urheilee yhä tavoitteellisemmin, kasvava osa kansasta liikkuu yhä vähemmän ja sosiaalista kanssakäyntiä hallitsee some ja virtuaalinen pelimaailma [i].

 

Vaikka valtionhallinnon viime vuosina toteuttama liikuntatuntien lisäys ja muut liikuntapoliittiset toimenpiteet ovat tervetulleita, edellyttää suomalaisten liikkumisen lisääntyminen monimuotoista ja pitkäjänteistä panostusta sekä kannustimia ennen kaikkea lapsuusiässä ja lähellä kotia. Yhä useammat meistä ymmärtävät liikunnan ennaltaehkäisevät sosiaaliset ja kansanterveydelliset vaikutukset, mutta kykenemmekö lisäämään suomalaisten liikkumista aikana, jolloin niin moni yhteiskunnallinen tekijä tuntuu vaikeuttavan luonnollista liikkumista?

 

Älypuhelin- ja mobiilipalvelujen vaikutukset kouluikäisten liikkumisessa nähdään ehkä  dramaattisimmin koulun välituntikäyttäytymisessä, mutta luontaista liikkumista vaikeuttavat myös pihapelien ja -leikkien vähentyminen sekä kaupungistumisen ja täydennysrakentamisen myötä yltynyt etääntyminen luontoon ja lähimetsissä liikkumiseen. Ja yhä merkittävämmäksi esteeksi säännölliselle liikkumiselle on noussut urheiluseurojen huomattavasti kohonneet harrastemaksut. Välillä myös tuntuu, että itse liikunnan sijasta urheiluseuroissa olennaisempaan rooliin ovat nousseet yhä pitemmälle suuntautuvat pelimatkat sekä ammattilaisseurojen brändejä imitoivissa designvarusteissa hengailu ja esittely sosiaalisessa mediassa.

 

Vaikka pessimistit sanovatkin perinteisten pihapelien ja -leikkien olevan katoavaa kansanperinnettä, voidaan lasten, nuorten ja iäkkäämmänkin väestön liikkumista kannustaa liikuntamyönteisellä ja lähiluontoa kunnioittavalla kaupunkisuunnittelulla. Ja alueen asukkaiden mielipiteet tulisi luonnollisesti huomioida puistojen, liikuntapaikkojen ja muiden kaupunkilaisten kohtaamispaikkojen suunnittelussa.

 

”Vakkella”, Turun kansainvälisimmässä kaupunginosassa liikuntapaikkasuunnittelua on toteutettu viime vuodet varsin rohkaisevalla tavalla.  Keväällä 2016 joukko Turun seudun johtavien jalkapalloseurojen edustajia, poliittisia päättäjiä, Norssin rehtori ja Varissuon liikuntapalvelukeskuksen aluevastaava kokoontuivat Majanummen toimitalolle keskustelemaan alueen lähiliikuntamahdollisuuksien edistämisestä. Liikkeellepanevana voimana oli Norssin, Turun kansainvälisen koulun mittava peruskorjaus, jonka yhteydessä tarjoutui erinomainen mahdollisuus kehittää kaupunginosan toisistaan irrallisista ja ankean oloisista lähiliikuntapaikoista Varissuon upouusi keskuspuisto.

 

Paikallisyhteistyö Varissuon unelmien keskuspuistosta käynnistyi keväällä 2016 Majanummen toimitalolla. Paikalla mm. FC Interin ja Turun Nappulaliigan pitkäaikainen Fortum Tutor ja valmentaja Juha Lipponen, Norssin rehtori Veli-Matti Hakanen ja varissuolainen kaupunginvaltuutettu Sadri Beqiri

 

Varissuon lähiliikuntaolosuhteet ovat kiistatta kohennuksen tarpeessa. Tekonurmikenttä on suunniteltu aitauksen sisällä olevan tenniskentän paikalle. 

 

Kuluneen kahden vuoden aikana Turun kaupunkisuunnittelijat, eri alojen asiantuntijat sekä alueen asukkaat ovat kokoontuneet erilaisissa yhteistyötapahtumissa ja keskiviikkona 11.4. Norssin uudessa auditoriossa esiteltiin suunnitelmien tuloksia kaupunginosan asukkaille.  Turun kaupunkiympäristötoimialan vastaavan rakennuttajan Anna-Kaisa Kaukolan mukaan asukkaat, koulut ja paikallisryhmät ovat olleet merkittävä voimavara suunnittelutyössä. Erityisesti lähiluonnon ja ympäristön arvostus on näkynyt kaupunkilaisten ehdotuksissa ja palautteessa.

 

Varissuolaiset antoivat aktiivisesti palautetta vielä 11.4.18 Norssin auditoriossa järjestetyssä puistosuunnitelman yleisötilaisuudessa.

 

Suunnitelmaluonnoksessa on pyritty toteuttamaan asukkaiden esittämiä toiveita ympäristöön sopivalla ja jo olemassa olevia toimintoja tukevalla tavalla. Suurin osa asukkaiden toiveista koski oleskelu- ja liikunta-alueita. Luonnoksessa uusi oleskelualue on sijoitettu leikkipaikan viereen. Alueelle on sijoitettu mm. verkkopyramidi-kiipeilyteline, penkkejä, aurinkotuolit, oleskeluryhmiä ja trampoliini. Oleskelualueen pintamateriaalissa yhdistetään oranssia hiekkatekonurmea, asfalttia ja kiveystä. Gobo-valaistuksella luodaan kiinnostavuutta sekä väriä myös talviaikaan. Samaa oranssia hiekkatekonurmea käytetään ulkokuntoilualueen pintamateriaalina.

 

Nykyisten tenniskenttien alueelle rakennetaan uusi tekonurmipintainen jalkapallokenttä. Kenttä aidataan ja valaistaan. Jalkapallokentän tarve on poikkeuksellisen suuri Varissuolla, jossa lasten ja nuorison sekä maahanmuuttajataustaisen väestön osuus on kaupungin korkeimpia. Jalkapallon suosio monikulttuurisen asuma-alueen lasten ja nuorten keskuudessa on korkea, mutta alueen puutteelliset peliolosuhteet ovat pakottaneet jalkapallon harrastajat muiden alueiden kentille tai pelaamaan jalkapalloa tenniskentillä. Perinteinen Turun Nappulaliiga ei ole useina viime vuosina kyennyt kokoamaan omaa Varissuon aluejoukkuetta, vaikka lajia harrastavia lapsia asuu alueella enemmän kuin useilla muilla Nappulaliigan alueilla.

 

Maisemasuunnittelija Johanna Salmelan esittelemissä havainnekuvissa ja videomateriaalissa puustoa on avattu ja kalliota louhittu, mutta Varissuon liikunnallinen sydän näyttäytyy uuden kasvillisuuden myötä vehreänä. Unelmien keskuspuiston suunnittelussa on huomioitu kaikkien ikäryhmien mielipiteet ja Varissuon yhteisellä ”olohuoneella” on myös tärkeä tehtävä maahanmuuttajaväestön kotouttamisessa sekä paikallisyhteistyön tiivistämisessä kantaväestön kanssa. Hankkeen esittelijöiden mukaan suunnitelma valmistuu syksyllä ja tavoitteena on päästä toteuttamaan puistoa vuonna 2019.

 

Varissuon keskuspuistosta tehdään myös yksi Turun kaupungin sivuliikuntakeskuksista, joten Itä-Turun unelmapuisto tarjoaa myös mallin tai ainakin kannustimen muiden kaupunginosien liikuntapaikkojen kehittämiselle ja alueelliselle yhteistyölle asukkaiden ja eri paikallisryhmien kanssa. Kyse on siis kansanterveyden, yhteisöllisyyden ja viihtyvyyden sekä asukasosallisuuden edistämisestä konkreettisessa muodossa. ”Pelkkä rahallinen satsaus ei riitä, asukkaat, urheiluseurat, kulttuurijärjestöt ja muut erilaiset paikallistoimijat on kutsuttava mukaan yhteiseen aluekehitystyöhön. Kolmannen sektorin laajempi osallisuus ja suurempi rooli tarjoaa myös merkittäviä taloudellisia säästöjä.”[ii]

IMG_20180411_191718

FC Interin vakkelaisten futarien peli- ja treeniolosuhteet paranevat perustavanlaatuisesti kun Pelttarinkadun kentälle saadaan keskuspuistosuunnitelmaan kuuluva tekonurmikenttä.

 

Varissuon keskuspuiston suunnitelmaluonnos löytyy videomuodossa sivustolta: http://www.turku.fi/unelmienkeskuspuisto

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2018/02/16/yha-ammattimaisemmaksi-muuttuvan-suomalaisen-junioriurheilun-kahdet-kasvot/

[ii] https://suburbanturku.wordpress.com/2016/11/07/lahiliikunta-ja-kulttuuripaikat-ongelmia-ennaltaehkaisevia-yhteisollisyyden-keitaita/

Mainokset

Onko lasten urheilun tarkoitus tänä päivänä hämärtynyt?

Vaikka Suomen Palloliitto, maamme suurin lajiliitto, vastikään tiedotti oikeutetulla lajiylpeydellä jälleen uusista rekisteröityjen pelaajien ennätyksistä, on suomalaisen jalkapalloilun ja myös laajemman urheiluväen piirissä jo pitkään keskusteltu suomalaisen urheilun tilasta ja tulevaisuudesta.

Yksi näkyvimmistä keskustelijoista on ollut Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Mikko Salasuo. Pitkään lasten ja nuorten liikuntaa yhteiskunnallisena ilmiönä tutkinut Salasuo on kritisoinut voimakkaasti suomalaista liikuntajärjestelmää ja peräänkuuluttanut sen perusteellista uudistamista.

”Tasa-­arvon ja kansanliikunnan sijaan suomalaisen liikuntajärjestelmän rakenne pohjaa yksinomaan huippu-­urheilijoiden tuottamiseen – harrastajat lempataan pihalle viimeistään 15­-vuotiaina, kun vuosi vuodelta kapeneva joukko suuntaa huipulle. Ristiriita liikuntalain ja pyramidimallin välillä ei tunnu Suomessa kiinnostavan ketään. Valtio on koko 2000­-luvun syöttänyt kasvavassa määrin rahaa suomalaisen urheilukoneen kyltymättömään kitaan sen sijaan, että se tavoiteohjauksellaan pyrkisi toteuttamaan liikuntalain henkeä.”http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/11/tutkija-salasuo-junnujen-raaka-pudotuspeli-pyramidin-kokoinen-hutipotku

Vaikka tutkija Salasuon voimakas kritiikki huippu-urheilupainotteista liikuntajärjestelmää kohtaan jakaa mielipiteitä jalkapallo- ja muiden palloiluvalmentajien piirissä, on kiistatonta, että suomalainen urheilu elää suurta murroskautta. Yksilö- ja kestävyysurheilumenestyksellä maailmankartalle noussut Pohjolan kansa kokee urheilun edelleen tärkeänä, mutta suomalaiset urheilukentät ja -seurat käyvät kirjaimellisesti läpi suuria muutoksia. Kaupungistuminen, uusi teknologia sekä ympäristön ja yhteiskunnan muutokset muokkaavat nopeasti liikunnallista lajikirjoa. Uudet kamppailulajit, urbaanit liikuntamuodot kuten skeittaus tai parkour sekä joukkuelajit valtaavat alaa ja koventunut lajien välinen kilpailu nostaa liikunta- ja harrastetoimijoille asetettuja vaatimuksia.

Veritas Stadionin Futisillassa johtavien Turun seudun jalkapalloseurojen edustajat, toimihenkilöt sekä pelaajien vanhemmat nostivat esiin junnufutiksen ongelma-alueita, ja niitä löytyi useampaankin futisiltaan. Asiantuntijaroolissa keskustelemassa ja kysymyksiin vastaamassa olivat Turun Nappulaliigan valmennuspäällikkö Pauli Koski, TPS Juniorijalkapallon valmennuspäällikkö Joonas Laurikainen, FC Interin A-juniorien valmentaja ja Fortum tutor Juha Lipponen, Suomen Palloliiton maajoukkuevalmentaja ((U17, U16, U15) Kimmo Lipponen ja KaaPo:n valmennuskoordinaattori Jukka Talja. Tilaisuuden avasi FC Interin toimitusjohtaja Larri Andersson ja puheenvuoroja jakoi Kaupunginosaviikkojen toiminnanjohtaja Tapio Peltomaa.

larri-lipposet-ja-pauli-futisillassa-23-8-16

Yhtenä keskeisenä ongelmana niin valmentajat kuin vanhemmat näkivät harrastuskustannusten nousun. Juha Lipponen muistutti, että C-juniori-iässä toiminnasta putoaa paljon pelaajia, kun harrastuskustannukset kohoavat parin tuhannen euron tasolle kaudessa. Harrastuskustannusten taustalla on monia tekijöitä ja yhteiskunnan suuri muutos. FC Interin 03 ikäluokan vastuuvalmentaja Kari ”Kapa” Lehtinen kuvaili kuinka tänä päivänä kaikki pitää saada nopeasti ja heti. Jollei paikka ykkösjoukkueessa aukea, drop out -uhka kasvaa merkittävästi. Kapa muistutti myös lasten ja vanhempien keskinäisen kommunikaation ja ajoittain ristiriitaisten odotusten ongelmista. Vaikka illan keskustelijat kokivat Petteri Sihvosen pari päivää aiemmin kirjoittaman blogin vanhempien vaikutusvallan kasvusta junioriurheilussa voimakkaan provosoivana, tiedostettiin Veritaksen Olé ravintolassa ”akateemisten äitien” – ja kunnianhimoisten isien – lisääntynyt lobbaus ja vaikuttaminen oman toni-petterin peliajan puolesta.   https://blog.paf.com/petterisihvonen/2016/08/21/akateemiset-aidit-pilasivat-suomalaisen-huippu-urheilun/#.V9UaYfmLTIU

Turun Pallokerhon 02-ikäluokan vastuuvalmentaja Jussi Sirva jatkoi vanhempien piirissä lisääntyneestä vaatimusten kasvusta ja valmentajia kohtaan suunnatuista odotuksista – kaikki haluavat pelata ylhäällä, ykköstasolla ja halutaan vain voittaa. Pitkään Turun Nappulaliigassa valmentanut ja nykyisin ÅIFK 03-ikäluokkaa vetävä Teppo Huttunen kehotti ”isoja seuroja” perehtymään ”kakkoskoriajatteluun”. Tänä päivänä liikaa A-juniori-ikäisiä pelaajia katoaa, kun vaihtoehtoiset pelaajapolut alueen lukuisiin pienempiin seuroihin ovat puutteellisesti viitoitettu. Jollei peliaikaa irtoa alueen ykkösseurassa, valmentajien ja seuran toimihenkilöiden pitäisi auttaa nuorta pelaajaa uusien mahdollisuuksien löytämisessä.

EIF:n edustusjoukkuetta ja FC Interin junioreita valmentava Stefan Strömborg näki niin ikään ongelmia ja tarpeetonta kilpailua suurten ja pienempien seurojen välillä. Piffenin kasvatti kertoi esimerkkinä, kuinka jollain alueen ykkösseuroista on ollut ajoittain tapana reagoida Paraisilla kärsittyyn odottamattomaan tappioon kokoamalla seuraavaan otteluun seuran parhaista pelaajista koostuva tähtisikermä. Tämä ”all-star-kokoonpanojen” kokoaminen selittyy osittain sarjaottelumenestyksen vaikutuksesta seuran harjoitusvuoro-osuuksiin, mutta mahdollisimman tasaisten pelien tavoittelun kannalta kilparyhmien pelaajien pelaaminen haaste- ja jopa harrastetasoilla on erittäin haitallista.

stefu-futisillassa-23-8-16-2

Yhtenä kohonneisiin kustannuksiin liittyvänä ongelma-alueena nähtiin peli- ja turnausmatkojen paisumisen yhä pitempikestoiseksi ja kalliimmaksi käyneeksi urheilumatkailuksi. Todettiin, että varsinkin pääkaupunkiseudun johtavat seurat tekevät kauden aikana useita pelimatkoja Keski- ja Etelä-Euroopan turnauksiin ja tämä tietysti paisuttaa joukkueiden vuosibudjettia. Kritiikkiä saivat myös palloliiton omat sarjat. Etelä-Länsi liiga, jossa turkulaisjoukkue matkustaa päivän aikana bussilla lähes 800 kilometriä pelatakseen yhden sarjaottelun Mikkelissä, ei saanut keskustelijoilta kannatusta. Käpylästä entiseen kotikaupunkiinsa saapunut maajoukkuevalmentaja Kimmo Lipponen sekä KaaPon Jukka Talja korostivat lähialueyhteistyötä ja pelaamista paikallisvastustajia vastaan säännöllisen turnausreissaamisen sijaan. TPS:ssä, Ilveksessä, VPS:ssä ja Itävallassa pelannut ex-maajoukkuepelaaja ”Kimppi” Lipponen muistutti myös, ettei lapsille ole olemassa tärkeitä turnauksia. Juniorityön pitäisi olla pitkäjänteistä pelaajien kehittämistä, ei niinkään tuloshakuista turnauspalkintojen metsästämistä.

Vuosikymmenien valmennuskokemuksen TPS:n edustusjoukkueesta D-junioreihin omaava Tapio ”Hara” Harittu oli oikea henkilö arvioimaan palloliiton pelijärjestelmän kehitystä ja Hara näkikin kehityksessä paljon myönteistä. Haran mukaan pelaajille on tänään 9-10 kertaisesti enemmän pelisarjoja kuin muutama vuosikymmen sitten. Futisillan osallistujat tunnustivat arvion oikeaksi, mutta näkivät järjestelmän kuitenkin sekavana ja alttiina aiemmin kuvaillulle kikkailulle pelaajavalinnoissa. Kun sarjoja on paljon ja niissä menestyminen palkitaan hallivuoroilla, on houkutus peluuttaa ns. talenttipelaajia myös alemmilla sarjatasoilla.

hara-futisillassa-23-8-16-2

Poikkeuksellisen pitkän pelaaja- ja valmentajauran ohella vuosia palloliiton tehtävissä toiminut Tapio Harittu muistutti seuroja vastuustaan – jalkapalloseuralla on oltava tietyt toimintaraamit, omat säännöt. Jollei näitä ole, ollaan ongelmissa. Turun Nappulaliigan Pauli Koski kertoi Nappulaliigan haasteesta tasapainotella aluejoukkue- ja kilpatoiminnan välillä. Varsin tuoreena uudistuksena valmennuspäällikkö mainitsi muutoksen Kauppareissa, seuran kilparyhmissä. Nuorimmissa ikäluokissa peli- ja harjoitusryhmät eivät ole enää niin tiukasti rajattuina eri väreihin vaan koko ikäluokka pelaa ja harjoittelee nykyisin enemmän yhtenä kokonaisuutena. Lisääntynyt joustavuus tarjoaa pelaajille paremmat mahdollisuudet pelata kykyjään vastaavalla tasolla sekä lisää ikäluokan valmentajien keskinäistä yhteistyötä. Uudistuksista huolimatta, Nappulaliiga ja muut päiväkoti-ikäisten lähiliikunta-ajatuksella toimivat seurat joutuvat jatkuvasti pohtimaan, onko lasten urheilutoiminnan perimmäinen tarkoitus  tuottaa kilpa- ja huippu-urheilijoita vai tarjota lapsille liikunnallinen ja sosiaalisia taitoja edistävä harrastus.

Reilu kaksituntinen Veritas Stadionin futisilta paljasti suomalaisen juniorifutiksen elävän suurten muutosten aikaa. Harrastajamäärät jatkavat kasvuaan, mutta niin kasvavat harrastuskustannuksetkin. Kilpapelaajien osallistuminen harrastesarjojen peleihin nähtiin illan keskustelijoiden mielestä suurena ongelmana, johon seurojen tulisi puuttua sisäisillä toimintasäännöillä. Ehkäpä Palloliitto voisi myös terävöittää eettisiä ohjeistuksiaan?

Useat kysymykset jäivät illan aikana vastaamatta, jopa kysymättä, joten jatkoa futisillalla on varmasti luvassa. Suomifutiksen tulevaisuus ei rakennu keskustelemalla, mutta keskustelua ja niiden pohjalta tehtyjä uudistuksia tarvitaan, jotta Suomi myös jalkapalloillaan maailmankartalle.

FC Inter ja Kaupunginosaviikot järjestivät Juniorifutisillan tiistaina 23. elokuuta Veritas Stadionilla. Tapahtuma oli osa ensimmäistä kertaa järjestettyä Kupittaan Kaupunginosaviikkoa.