Kakolan funikulaari – turkulaisen joukkoliikenne- ja kaupunkikehittämisen ilmapuntari?

Joukkoliikennekysymykset ja infrainvestoinnit puhuttavat vanhassa pääkaupungissa. Kaupunkikehittämiseen liittyvän kuohunnan myönteisenä moottorina on toiminut positiivisen rakennemuutoksen ruokkima rakentamisbuumi, jonka myötä Turussa on rakennettu viime vuosina kerrostaloja ennätystahtiin[i].

 

Kakola, Linnanfältti, Kupittaa, Itäharju, Pukkila, Ratapihan elämyskeskus…Täydennysrakentaminen näkyy ympäri kaupunkia nostokurkien, mutta myös puutteellisen projektihallinnan ja voimistuneen kansalaiskritiikin muodossa. Enemmistö turkulaisista todennäköisesti suhtautuu myönteisesti kaupungin kasvuun, mutta rakennus- ja infrastruktuurihankkeiden toistuvat erheet ja roimat budjettiylitykset sekä asukasviihtyvyyttä yhä useammassa kaupunginosassa uhkaava täydennysrakentaminen herättävät epäilyksiä jatkuvan kasvun autuudesta.

 

Luvattua huomattavasti kalliimmaksi käyneet taidemuseon ja kaupunginteatterin peruskorjaukset ovat aiheuttamastaan voimakkaasta kritiikistä huolimatta parantaneet kaupungin kulttuuritarjontaa, mutta varsinkin ikuisuusprojekti toriparkki ja jo ennen ratapihan kunnianhimoisen elämyskeskuksen suunnittelukilpailua käynnistetty Logomon siltaprojekti tuntuvat monen turkulaisen mielestä vaikeasti perusteltavilta hankkeilta.

 

Verrattuna käyttötarkoitukseltaan varsin mystiseen sekä huolestuttavasti kohonneilla kustannuksilla ja viiveellä valmistuvaan Logomon siltaan[ii], Kakolan rinnehissin rakentaminen on kuitenkin perusteltua. Kun kaupungin poliittinen johto on päättänyt muuttaa vanhan vankilamiljöön asuinalueeksi, tarvitsevat Kakolanmäen asukkaat kulkuvälineen, jonka avulla kukkulalle kulkevat. Turkulaisen ylpeyden Förin luonnollisena jatkeena, funikulaari tullee myös saavuttamaan suosiota kaupunkilaisten, vierailevien ulkopaikkakuntalaisten sekä Kakolaan valmistuvan kylpylän asiakkaiden keskuudessa.

 

Ja vaikkei funikulaari ole varsinainen joukkoliikenneratkaisu, tarjoaa rinnehissi pilkallisista kabiinikirjoitteluista huolimatta mahdollisuuden harjoitella rakentavaa keskustelua Turun kaupunkikehityksestä. Turun kaupunginhallituksen kokousagendalla on 11.2.19 suuri turkulainen joukkoliikenneratkaisu. Kuten likimain legendaarisen toriparkin tapauksessa, turkulainen mielipide raitiotien palauttamisesta on voimakkaasti jakaantunut.

 

Olen itse seitsemän vuotta sitten Turkulaisen kumppanikirjoituksessa[iii] kysynyt, josko pikaraitiotie olisi johdonmukainen askel kehittämään tiivistyvää kaupunkiseutua ja tuomaan palvelut lähemmäs kaupunkilaisia. Noin seitsemän kuluneen lihavan vuoden aikana täydennysrakentaminen on jo voimakkaasti muuttanut turkulaista kaupunkikuvaa, mutta ainakin joukkoliikenneratkaisun ydinalueella Länsi-Turussa, tiivistyvän asuinalueen asukkaat yhä odottavat lähipalvelujaan.

 

Aina silloin tällöin auringonlaskun alaksi luokitellun laivanrakennusteollisuuden vetovoimalla kasvanut Turku on varsinaisen Suomen teollinen, kulttuurillinen, koulutuksellinen ja sosiaalinen sydän. Kotikaupungistaan ja kulttuurihistoriastaan ylpeät turkulaiset eivät ole tunnettuja päätöksenteko- tai yhteistyökyvystään, mutta ovat kohta kahdeksan vuosisadan ajan osanneet kehittää kaupunkiaan suomalaisten sillanpääasemana Pohjolaan ja keskiseen Eurooppaan.

 

Raitiotien kohtalonkysymyksenä näkevät korostavat ratikkalinjan kaupunkikehityksellistä merkitystä ja välttämättömyyttä eurooppalaisen kulttuurikaupungin perustana. Olen itse asunut ja siinä ohessa ajanut ratikalla Baijerissa, Pohjois-Saksassa, Baltiassa ja Britanniassa, mutten koskaan kuullut Augsburgissa, Lyypekissä, Riiassa tai Manchesterissä kenenkään korostavan raitiotien kaikkivoipaisuutta samalla tavalla kuin ratikkafanit täällä Turussa, tai ainakin somessa.

 

Panostaminen joukko- ja myös raideliikenteeseen on Turussa kuten kaikissa kasvavissa kaupungeissa tärkeä asia, mutta mielestäni sen tulisi tapahtua nykyistä suunnitelmallisemmin seutuyhteistyön kautta sekä kaupunginosien ja alueiden alati muuttuvat kehitysnäkymät huomioiden. Yhteiskuntakehityksen pehmeämmän sektorin asiantuntija lääkintöneuvos Heikki Pälve ilmaisi tuoreessa mielipidekirjoituksessaan[iv] epäilyksensä Turun kaupungin kyvyistä hallita infrainvestointihankkeitaan.

 

Kun huomioidaan, että Turku ja ympäryskunnat ovat viime vuosina tiivistäneet varsin onnistuneesti Föli-yhteistyötään ja myös valtakunnallinen Tunnin juna-raideliikennehanke vaatii varsinaissuomalaisten vaikuttamista, pitäisin viisaana, että Turun kaupunki etenisi joukkoliikenneuudistuksessa maltillisesti, mutta aiempaa suunnitelmallisemmin sekä seudullista lähijunaliikennettä kehittäen. Ja edustaako suomalaisen sisämaan kaupungin raitiotieratkaisun kopioiminen sittenkään eurooppalaisen kulttuurikaupungin edistyksellistä ja innovatiivista kaupunkisuunnittelua?

 

Artikkelikuva: Liettulaiseen funikulaarikulttuuriin voi tutustua Kaunasissa, jonne Wizz Air tarjoaa Turusta suoran lentoyhteyden.

[i] https://suburbanturku.wordpress.com/2017/11/28/herattaako-kaupungistuminen-paattajat-kuulemaan-kaupunkilaisia/

[ii] https://yle.fi/uutiset/3-10442858 Turun Logomon sillan kustannusarvio nousi jo yli 13 miljoonan.

[iii] https://www.turkulainen.fi/kumppanit/lansi-turun-asukasyhdistys/94696-investoinnit-edellyttavat-panostusta-liikenneyhteyksiin

[iv] https://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/4474957/Lukijalta+Funikulaari+sanoo+ratikalle+ei?fbclid=IwAR0-x_mmYxUGZC5GUQfAR_dlYScM9F-Wk6xOydf4T5dX2YMH_ujuhvqcV80

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s