Pieni jalkapallollinen juhannustarina – onko perinteillä, kulttuurilla ja kunnioituksella merkitystä?

Olen viettänyt suurimman osan elämäni juhannuksista samassa paikassa, Piikkiössä, nykyisin Kaarinan kaupunkiin kuuluvassa vanhassa maaseutupitäjässä. Ja myös jälkikasvuni on saanut tai joutunut nauttimaan Suomen suvesta samoissa meteorologisesti ailahtelevissa oloissa.

 

Perinteitä ja nostalgiaa

Minun juhannukseen on aina liittynyt jalkapallo. Itse palloa potkien tai ainakin televisiosta MM- tai EM-kisoja katsoen. Jalkapalloilu Piikkiössä tai muualla kestävyys- ja keihäänheittokansan sydänmailla on eriskummallinen asia. Siitä ei saa tehdä numeroa, koska kysehän on lapsellisesta potkupallosta, ei spartalaisesta mies kelloa tai mittanauhaa vastaan tapahtuvasta vakavasta huippu-urheilusta, saati suomalaisen sisun mystiikasta. Vaikka Venäjän keisarikunnan läntinen ruhtinaskunta ylsi Tukholman olympiakisoissa jalkapallon neljännelle sijalle, yleisesti uskotaan, että Suomi juostiin, hiihdettiin ja heitettiin maailman kartalle.

Mutta jalkapallon, tai potkupallon, suuri houkutus piilee juuri tuossa ”lapsellisessa” halussa potkaista palloa ja nähdä minne tai kenelle se lopulta päätyy. Vaikka tuloshakuinen, ja tänä päivänä voimakkaasti viihdeteollinen jalkapalloilu voidaan verhota salatieteitä muistuttavien taktiikkojen ja pelimuodostelmien taakse, pelataan kuningaslajia yhä myös perinteisellä, monen mielestä jopa menneen maailman tavalla.

Nykyjalkapallon emämaa voi ylpeillä vetovoimaisimmalla pääsarjalla ja suurilla pelaajapalkkioillaan, mutta ainoan arvokisavoittonsa Beatlesin kulta-aikana kokenut Englanti on leimattu jo ennen Geoff Hurstin kiistanalaista kultapotkua vanhoillisen pelitavan linnakkeeksi. Ja pohjoismaisena paradoksina tämä Elisabethin aikainen ”verta, hikeä ja kyyneleitä” -futisfilosofia nauttii hiihto- ja jäätikkökansojen keskuudessa yhä yhtä suurta suosiota kuin Aulis Virtasen selostamien suorien liigalähetysten ja hiihtävän päämiehemme YYA-aikoina.

Vaikka Suomifutiksen nousua on haettu vuoroin ulkomaalaisten päävalmentajien ja vallalla olevien kansainvälisten koulukuntien jälkijättöisesti tulkittujen oppien pohjalta, suomalaisissa jalkapallopiireissä ollaan jo useamman vuoden hämmästelty ja kadehdittu väkiluvultaan noin Turun seutukunnan kokoisen Islannin viikinkimäistä maihinnousua maailman jalkapalloeliittiin. Islantilaisten MM-kisat päättyivät voitosta voittoon pelanneen Kroatian kohtaamiseen, mutta Pohjolan historiallisesti menestyneimmät maajoukkueet jatkavat yhä kisoissa. Ja eri tavoin hyvinkin perinteisellä linjalla. Ilman Zlatania jalkapallon suurvallat Hollannin ja Italian kisoista pudottanut ja Saksan kisoissa lisäajalle asti haastanut Ruotsi luottaa tiiviiseen puolustukseen, vahvaan työntekoon ja tuttuun 4-4-2 pelimuodostelmaan.

Tanskan maajoukkue, Allan Simonsenin ja Laudrupin veljesten ajoista lähtien Pohjolan viihdyttävintä jalkapalloa pelannut ”roliganien” – hyväntahtoisten jalkapallohuligaanien – ylpeys on jo yltänyt Tottenhamin taitavan pelintekijän Christian Eriksenin johdolla neljännesvälieriin. On ironista, että Tanskan maajoukkue tunnetaan Laudrupien ja 80-luvun aikalaisartistien myötä hollantilaistyyppisen pallonhallintapelin arvostettuna edustajana, vaikka maan ainoa arvokisavoitto hankittiin vuoden 1992 Ruotsin EM-kisoissa pohjoismaisella puolustukseen ja kovaan työntekoon nojaavalla pelitavalla. Jatkuvuutta Tanskan maajoukkueessa edustaa EM-joukkueen ja Manchester Unitedin mestarimaalivahdin Peter Schmeichelin poika Kasper, joka torjui myös Leicesterin tarunhohtoisen 2016 Valioliigan yllätysmestarin viimeisenä lukkona.

Ja pohjoismaista pragmaattisuutta punavalkoisten pelinjohtamiseen tuo norjalaisvalmentaja Åge Hareide, jota on Tanskassa kritisoitu suoraviivaisesta ja taktisesta pelitavasta. Samalla kun Suomessa kiistellään siitä, miltä suunnalta pitkäaikaisesta identiteettikriisistä kärsivässä Huuhkajaleirissä tulisi hakea jalkapallo-oppia, Hareide on pikkuhiljaa uudistanut hollantilaiseen totaaliseen jalkapalloon nojaavaa pelitapaa. 15 vuotta maajoukkuetta johtaneen ex-Ajax-ikoni Morten Olsenin luovan jalkapallon opit ovat yhä arvossa, mutta Britanniassa pelannut ja Skandinaviassa seuratasolla menestynyt Hareide rakentaa pelitapansa enemmän pragmaattisuuteen ja vastustajan heikkouksiin perustuen kuin kunniakkaisiin, mutta haavoittuviin pallonhallintaperinteisiin[i].

 

Yhteiskunnan peili

Suurten tunteiden, perinteiden ja nostalgia-arvojen ohella jalkapalloon kytkeytyy yhteiskunnallista ja poliittista ulottuvuutta. Olympiakisojen tapaan MM-kisat tarjoaa isäntämaalle mahdollisuuden markkinoida omaa erinomaisuuttaan ja päämiehille ja -naisille tilaisuuden kohottaa kansansuosiotaan.

IMG_20180616_051657 (2)

Putin hakee kisoilla kansainvälistä kunnioitusta, samoin ”United2026”-hankkeen isäntä Trump, vaikka Meksikon ja Kanadan kanssa jaetut vuoden 2026 kisat istuvatkin huonosti maahanmuuttomuurin ja kauppasodan retoriikkaan. Ja mitä tulee Espanjan ja Katalonian pitkäkestoiseen erimielisyyteen katalaanien itsehallinosta, yksi maailman kuuluisimmista urheiluseuroista, FC Barcelona, on kaikista neutraalisuuslinjauksistaan huolimatta merkittävä tekijä viime syksynä leimahtaneessa poliittisessa kriisissä.  Kuten kansainvälisen jalkapallon arvostettu asiantuntija Simon Kuper muistuttaa, vuonna 1899 perustettu Barca on enemmän kuin jalkapalloseura. Se on katalonialaisuuden johtava symboli, jonka roolia kirjailija Manuel Vázquez Montalbán on kuvaillut Katalonian aseistamattomaksi armeijaksi[ii].

Poliittisen vaikuttamisen varjopuolena jalkapallo aika ajoin ajautuu kiihkokansallismielisyyden ja muukalaisvihamielisyyden pelinappulaksi. Sveitsi-Serbia ottelun ratkaisseiden kosovolaistaustaisten pelaajien tuuletukset tulkittiin Serbiassa albaanialais-mielenilmaisuiksi ja niin ikään kiihkeän Saksa-Ruotsi ottelun jälkimainingeissa Saksan voittoon johtaneen vapaapotkun aiheuttanut Jimmy Durmaz sai Instagram-tililleen ryöpyn rasistista vihapostia[iii].

Jalkapallon herkkiä suhdannevaihteluja havainnollisti kuitenkin dramaattisesti MM-kisojen alkulohko-ottelujen viimeinen kierros, jonka päättyessä Ruotsi kaatoi puhtaalla pelillä F-lohkoa johtaneen Meksikon ja eteni lopulta lohkovoittajana neljännesvälieriin. Ja vieläkin suurempana shokkina hallitseva maailmanmestari ja FIFA ranking ykkönen Saksa hävisi Etelä-Korealle ja karsiutui ensi kertaa MM-historiassa jo alkulohkovaiheessa. Saksan johtava ja Euroopan suurin aikakauslehti Der Spiegel rinnasti välittömästi ottelun jälkeen ”superjoukkueensa” karsiutumisen Saksan sisäpoliittiseen kriisiin ja keskeiseen asemaan EU-politiikassa. Lehden mukaan maan menestyksekäs ja vaikutusvaltainen liittokansleri Angela Merkel on hallituskriisinsä ja EU-haasteidensa keskellä vastaavassa asemassa kuin Die Mannschaftin keskikentän strategi Toni Kroos pelastaessaan joukkueensa vapaapotkulla Ruotsi-ottelun lisäajalla[iv]. *

 

Kunnioitus – Respect

Jalkapallolla on kuitenkin yhteiskuntaa eheyttävä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävä vaikutus.  Suuressa roolissa niin maajoukkueessa kuin varsinkin Liverpoolissa ollut Egyptin Mo Salah on kohonnut etenkin Isossa-Britanniassa häikäisevään kansan suosioon. Niin edustamansa muslimiyhteisön kuin konservatiivisesti peliin suhtautuvan brittiyleisön piirissä. Kun huomioidaan brittifutista vuosikymmenet piinanneet väkivallan ja rasistisen käyttäytymisen ylilyönnit, on rohkaisevaa, kuinka ”Egyptin kuningas” on yhden kauden kuluessa kannustanut brittifanit seuraavanlaisiin kannustuslauluihin:

“If he’s good enough for you / He’s good enough for me,” Liverpool supporters shout in a new song in Salah’s honor. “If he scores another few / Then I’ll be Muslim too!”[v]

 

Juhannuspäivänä Ylellä julkaistiin juttu suomalaisesta tyttöfutiksesta. Jutussa kerrottiin, kuinka poikien peleihin osallistuneita tyttöjä vähäteltiin ja suorastaan pilkattiin – junioripelaajien vanhempien toimesta.

“Kai te ymmärrätte, että tää on poikien piirisarja”, “Tytöt varmaan alkaa itkee, jos ne hävii”

Tällaisiin kommentteihin 11-vuotias Aada Mäkelä ja hänen joukkuetoverinsa välillä törmäävät jalkapallokentällä.[vi]

Jalkapallo herättää voimakkaita intohimoja. Tämä tiedetään maailmanlaajuisesti ja se on varmasti keskeinen syy, miksi peliä kutsutaan kuningaslajiksi. Jotta laji voi säilyttää ainutlaatuisen asemansa ihmisiä ja kokonaisia kansakuntia yhdistävänä voimana, jalkapalloväen on osoitettava aitoa keskinäistä kunnioitusta niin kentällä kuin katsomoissa. Respektiä vaaditaan siis miljonäärituloilla pelaavilta maailmantähdiltä, Maradonan[vii] kaltaisilta globaaleilta esikuvilta sekä ruohonjuuritason futisisiltä ja -äideiltä.

 

 

 

[i] https://www.irishexaminer.com/sport/soccer/how-direct-danes-turned-away-from-total-football-462683.html

[ii] https://www.ft.com/content/4c58a764-a43f-11e7-9e4f-7f5e6a7c98a2 More than a football club: why Barça is a force in Catalan nationalism

[iii] https://www.expressen.se/sport/fotbollsvm/de-ar-besatta-av-vem-som-ar-svensk-och-inte/

[iv] http://www.spiegel.de/sport/fussball/deutschland-nach-dem-wm-aus-aufgeben-gilt-nicht-a-1215396.html

[v] https://www.washingtonpost.com/news/early-lead/wp/2018/02/15/liverpool-soccer-fans-are-quite-literally-singing-the-praises-of-a-muslim-player/?noredirect=on&utm_term=.2129d9f4fb26

[vi] https://yle.fi/uutiset/3-10267442 “Kai te ymmärrätte että tämä on poikien piirisarja?” – juniorityttöjä ei aluksi haluttu päästää poikien jalkapallosarjaan

[vii] https://www.express.co.uk/sport/football/980023/Diego-Maradona-swearing-celebration-Argentina-Nigeria-World-Cup-Gary-Lineker

*) Kappale lisätty tekstiin 28.6.18 kun kävi ilmi, että Saksa karsiutuu jo alkulohkovaiheessa.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s