Onko urheilun ydin osallistumisessa vai menestymisessä?

Kesälomakausi on päättynyt ja suomalaiset palaavat arkeen. Myös Rion olympiakisat päättyivät ja lehtien palstoilla ja muissa medioissa surkutellaan suomalaista olympiamenestystä. Kun Rion suomalaisjoukkueen heikkoa menestystä verrataan sotia edeltäviin Nurmen, Ritolan ja Kolehmaisen kultavuosiin tai Virenin, Karppisen ja Nykäsen aikakauteen, tuntuu suomalaisurheilun tila lohduttomalta.

Päättyneen kesän toinen suuri urheilutapahtuma, jalkapalloilun EM-kisat Ranskassa, ei tilannetta parantanut.  Suurimman menestyksensä runsaat sata vuotta sitten Tukholman olympiakisoissa saavuttanut jalkapallomaajoukkue ei taaskaan yltänyt lopputurnaukseen, ja suomalaisten jalkapallofanien tuskaa ja turhautumista lisäsi Islannin sekä Walesin kaltaisten pienvaltioiden odottamaton menestys.

Ja huolimatta olemattomasta kansainvälisestä menestyksestä, myös Suomessa on jalkapallofaneja ja lajiin intohimoisesti suhtautuvia harrastajia. Huolimatta jääkiekon poikkeuksellisesta asemasta, jalkapalloilu on myös Suomessa kiistaton ykköslaji. Suomen Palloliitto otsikoikin äskettäin (15.8.16) tiedotteensa ”Jalkapallon harrastajamäärä murskaa ennätyksiä”. https://www.palloliitto.fi/uutiset/suomen-palloliitto/jalkapallon-harrastajamaara-murskaa-ennatyksia .

Suomalainen urheilu elääkin suurta murroskautta. Ensi vuonna satavuotista itsenäisyyttään juhliva kansakunta juostiin ja kestävyysurheiltiin maailmankartalle. Vaikka uudet kamppailulajit sekä skeittauksen ja parkourin kaltaiset kaupunkiliikunnan muodot tarjoavat uudenlaisia yksilöurheilun mahdollisuuksia, ovat palloilulajit ja muu joukkueurheilu tänä päivänä myös Suomessa yhä merkittävämpi kansalaisten liikuttaja.

Ja liikuttamista ja liikkumista kohta satavuotias Suomen kansakunta tarvitsee. Teknologian kehitys, ympäristö- ja ilmastomuutokset, kaupungistuminen ja muut yhteiskunnalliset muutokset ovat vähentäneet luontaisen liikunnan tarvetta ja nykypäivän koululaisten vähäinen liikunta on kiistaton kansanterveydellinen ongelma. Vähentynyt lasten liikunta ja lisääntynyt nettiaika heijastuvat myös henkiseen hyvinvointiin. Virtuaalipelit eivät ole kaverien korvike ja lasten syrjäytymiseen, yksinäisyyteen sekä suoranaiseen kiusaamiseen tulee puuttua muutenkin kuin koulurauhan julistuksen muodossa.

Urheiluseurojen sekä muiden kansalaisjärjestöjen rooli on merkittävä, kun suomalaista yhteiskuntaa uudistetaan kohtamaan itsenäisyytensä seuraavat sata vuotta. Jotta Suomen maajoukkueet voivat tulevaisuudessa menestyä olympiakisoissa tai suurten joukkuelajien lopputurnauksissa, tulee suomalaisen urheiluväen löytää tasapaino harraste- ja kilpaurheilun välillä. Menestyvät huippu-urheilijat, kuten viime talvena voitosta voittoon pelanneet pikkuleijonat, ovat nuorille tärkeitä esikuvia ja kannustavia esimerkkejä kilpaurheilun tarjoamista mahdollisuuksista.  Mutta kaikkien ei tarvitse tähdätä olympiakisoihin tai jalkapalloilun ammatti- ja arvokisakentille. Yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää, on tarjota nuorille hyvä harrastus, joka tuo elinikäisiä ystäviä sekä iloa ja sisältöä elämään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s